Avainsana-arkisto: kreikka

Pinaattiriisi – Spanakorizo

Tämä herkku, paikalliselta nimeltään spanakorizo, ei oikeastaan reseptiä kaipaa eikä ole muutenkaan ihmeellinen, mutta yhden risteyksen kylässä pinaattiriisi on porissut padassa kerran jos toisenkin – torilta kun saa niin kaunista pienilehtistä pinaattia ja kaapista löytyy valtava kattila. Pinaattiriisiä voi tehdä monimutkaisemmallakin tavalla, kuullottaa ensin sipulia pannulla ja lisätä kasvislientä ja ties mitä mausteita (joita ei kyläkaupassa edes ole) jne. Ja keitetystä kanan maksastakin riisin seassa on ollut puhetta. Mutta tällä hellalla laitetaan mutkat suoriksi tälläkin kertaa (ja tuota kanan maksaan ei kyllä varmasti tällä hellalla tulla näkemään). Määriä ei ole taaskaan tarkkaan mitattu, laittakaa fiilisten mukaan.

pinaattiriisi

Pinaattiriisi

riisiä (ei sitä basmatiriisiä vaan sellaista tahmeampaa sorttia)
reilusti tuoretta pinaattia, saa olla sellaiset puoli kattilallista
suolaa
kunnon loraus oliiviöljyä
1-2 valkosipulinkynttä
loraus sitruunamehua
hiukkasen sitruunan raastettua kuorta
ja taas kerran sitä fetaa

  1. Pese pinaatti ja revi lehdet hieman pienemmiksi. Laita kattilaan kiehumaan vettä riisipaketin ohjeiden mukaan mutta lisää hieman ekstraa. Lisää keitinveteen suolaa ja laita pinaatit porisemaan.
  2. Lisää riisi, kun pinaatit ovat keittyneet pehmeiksi ja tummanvihreiksi. Lorauta perään öljyä ja vaikka vielä vähän suolaa. Keittele kunnes riisi on kypsää ja sekoita usein. Riisin tulee jäädä löysäksi, ja keitinvettä saa olla ihan näkyvissä asti – jos tuntuu, että riisi imee kypsyessään kaiken veden, laita vedenkeitin hommiin ja lisää kiehuvaa vettä kattilaan lorauksina.
  3. Lisää kypsymisen loppuvaiheessa sekaan murskattu valkosipulinkynsi tai pari ja hitusen verran sitruunan raastettua kuorta. Kun keitos vaikuttaa valmiilta, purista sekaan hieman sitruunamehua ja lorauta vielä kerran oliiviöljyä.
  4. Ja annosten päälle vielä reilusti sitä fetaa.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kasvisruuat, Maailmalta, Pääruuat

Helppoakin helpommat appelsiinisuklaakeksit

Välillä täällä yhden risteyksen kylässä iskee hirveä leipomispuuska, mutta mitäs teet kun ei ole sähkövaitkainta eikä kakkuvuokaa eikä edes kunnollista uunia. Näitä suklaakeksejä yritin Reetan ohjeella useampaan kertaan tehdä, tuloksena joka ikinen kerta kivikovat kikkareet, vaikka kotioloissa ne onnistuvat aina. No sitten löysin tämän reseptin Kakkutiikeri-blogista ja näitä olen nyt vienyt appelsiinitarhalle juoksulenkillä jo useampaan otteeseen.

Muokkasin ohjetta tänne kirjaimellisesti spartalaisiin keittiöolosuhteisiin sopivaksi ja käytin ruokasoodaa, kun tällä kielitaidolla en onnistunut saamaan selville, millä nimellä leivinjauhetta minimarketissa myydään. Mittojen kanssa ei ole niin nöpönnuukaa, teemukilla täällä mittailen. Appelsiinin sijasta keksit voi maustaa vaikkapa hasselpähkinöillä ja ripauksella kanelia, mutta kun noita appelsiineja on vaikka muille jakaa, niin hyödynnetään nyt sitten niitä. Tuo paistoaika voi tavallisessa uunissa olla paljonkin pidempi kuin tuossa grillikummajaisessa.

suklaakeksit

Appelsiinisuklaakeksit

12 valtavaa keksiä, riittää neljän työmiehen kahvitauon särpimeksi

125 g voita (sulatettuna sellaiset vajaat 1,5 dl)
2 munaa
2,5 dl sokeria
3 rkl appelsiinimehua
1 pienehkön luomuappelsiinin raastettu kuori
4,5 dl vehnäjauhoja
1/2 tl ruokasoodaa
melkein 1 dl tummaa kaakaojauhetta
100 g tummaa suklaata

  1. Sulata voi ja anna jäähtyä hetki. Sekoita haarukalla keskenään voi, munat ja sokeri. Lisää appelsiinimehu ja appelsiinin raastettu kuori.
  2. Sekoita kuivat ainekset keskenään ja yhdistä seokset varovasti haarukalla hämmentäen.
  3. Rouhi suklaa veitsellä suurehkoiksi paloiksi ja lisää taikinaan.
  4. Nostele lusikalla taikinasta kekoja uuninpellille ja paista 175 asteessa sellaiset kymmenen minuuttia. Keksien tulee olla vielä pehmeitä, kun otat ne pois uunista. Ne kyllä jähmettyvät, jos maltat odottaa hetken ennen kuin haukkaat.

appelsiinitarha

Jätä kommentti

Kategoria(t): Jälkiruuat, Leivonta, Maailmalta

Paahdetut munakoisot

Onnettomat kokkailuyritykset jatkuvat täällä yhden risteyksen kylässä Kreikan takamailla – tuloksena yleensä joko karrelle palanut päivällinen tai hitaasti sitkeäksi kitsahtanut kanankoipi, riippuen siitä käytänkö ”uunia” vai ”liettä”.  Tämä resepti kuitenkin toimii tässäkin keittiössä ja näitä munakoisoja on ollut tarjolla jo useamman kerran. Resepti löytyi Jokihaka Kokkaa -blogista ja sitä on muunneltu sen verran, että kaikki ainekset löytyvät näiltä kulmilta – vieläpä lähiruokana. Jopa kuivattu oregano on ostettu vanhalta papalta, joka myy yrttejä tien reunassa viikonloppuisin. Kuva nyt on surkeaakin surkeampi, kameravanhus hälyyttää vähän väliä erroria ja edes munakoison puolikkaasta ei saa tärähtämätöntä kuvaa, saati sitten jostain liikkuvasta kohteesta. Kattelkaa herkullisempia kuvia tuolta alkuperäisestä reseptistä.

paahdetut_munakoisot

Paahdetut munakoisot

1 reilukokoinen munakoiso per syöjä
reilusti oliiviöljyä
pari valkosipulinkynttä
kuivattua oreganoa
suolaa ja pippuria
reilu pala fetajuustoa

  1. Lämmitä uuni 200 asteeseen.
  2. Halkaise munakoisot pitkittäin ja viillä ristikko aina kuoreen asti, mutta varo rikkomasta kuorta. Asettele puolikkaat kauniisti leikkauspinta ylöspäin uuninpellille.
  3. Holvaa oliiviöljyä puolikkaiden päälle ja ristikon sisälle, mausta suolalla ja pippurilla sekä oreganolla. Tunge viiltoihin valkosipulimurskaa.
  4. Paahda 200 asteessa parikymmentä minuuttia ja levitä puolikkaiden pinnalle murustettua fetajuustoa. Anna munakoisojen paistua vielä hetki kunnes puolikkaat ovat kypsiä ja kauttaaltaan pehmeitä sekä juusto hieman sulanut pinnalle. Älä käräytä (toim. huom.).

3 kommenttia

Kategoria(t): Kasvisruuat, Maailmalta

Dakos – kreetalainen pikaruoka

Kaisun hella on tällä hetkellä Peloponnesoksella yhden risteyksen kylässä. Parhaillaan kokkaillaan aika alkeellisissa olosuhteissa, keittiön varusteluun kuuluu esimerkiksi vain yksi ainoa veitsi ja parhaat päivänsä nähnyt paistinpannu. Kylän minimarketista on turha etsiä chiliä tai inkivääriä, raejuustosta ei ole kukaan kuullutkaan, mutta mitäs noista kun tuoreempia mandariineja ja sitruunoita ei taida maailmasta löytyä ja oliiviöljy on vihreää kuin vastaleikattu ruoho. Harmaahapsisen papan juustokaupasta saa fetaa suoraan tynnyreistä naurettavaan kilohintaan ja kaupan päälle pusun poskelle.

Tässä ensimmäinen helppoakin helpompi kreikkalainen (tarkemmin sanottu kreetalainen) ohje, joka onnistuu tässäkin keittiössä ilman, että tarvitsee riskeerata uunihärvellyksen aiheuttamaa sähkökatkosta. Noita ohrakorppuja löytyy Wienistä ainakin Rote Rübe -nimisestä kahvilasta, siellä myydään muitakin kreikkalaisia tuotteita.

dakos

Dakos (ohje yhdelle hengelle)

1 ohrakorppu (voit myös kuivattaa leipäpaloja itse korpuiksi uunissa)
1 tomaatti
reilu pala fetajuustoa (unohda ne höperöt alennussalaattijuustot, fetaa sen olla pitää)
oliiviöljyä
1 oliivi
hyppysellinen kuivattua oreganoa
hyppysellinen suolaa

  1. Puolita tomaatti ja raasta se. Älä käytä kuoria. Lisää sekaan hieman suolaa.
  2. Riko ohrakorppua hieman ja aseta se lautaselle. Lorauta päälle oliiviöljyä.
  3. Levitä tomaattimurska korpulle.
  4. Murusta feta tomaattimurskan päälle.
  5. Koristele hyppysellisellä kuivattua oreganoa ja oliivilla (jos sattuu kaapista löytymään) sekä lorauta lopuksi koko komeuden päälle reilusti oliiviöljyä.
  6. Tarjoile heti äläkä hetken päästä koska korppu vetistyy nopeasti.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Alkuruuat, Maailmalta, Naposteltavat

Miksi toisen hellan ääressä on hiljaista?

Miksi toisella hellalla ei ole kokattu miesmuistiin? Koska sen äärellä ei ole juurikaan oltu viimeiseen kahdeksaan kuukauteen! Tämä ei ole ollut mitenkään suunniteltu juttu, niin siinä vaan pääsi käymään. Viiden viikon vietnaminloma jotenkin kummasti venähti kolmeksi kuukaudeksi, paluu takaisin Wieniin vaihtui asunnon irtisanomiseen, irtaimiston myyntiin ja tärkeimpien tilpehöörien rahtaamiseen kaverin kellariin. Se entinen kotielämä muuttui reissaamiseksi Itävallan, Kreikan, Suomen ja Saksan välille. Syyskuussa sitten menolento takaisin Kreikkaan ja sillä tiellä olen edelleenkin. Käväisin viime viikolla Istanbulissa, nyt olen taas Kreikassa ja ylihuomenna Espanjaan. Freelancerina työskentely mahdollistaa tämän kulkurin elämän paremmin kuin hyvin ja paluuta takaisin entiseen ei ole näköpiirissä.

hanoi_IMG_0798

Mitä matalammat muovituolit, sitä parempaa ruokaa!

 

Tällaisesta elämäntyylistä kärsii siinä sivussa tietenkin rakas helloillamme-blogi. Ulkoruokinnassa kokkaustaidot kärsivät, ne harvat kerrat kun olen yrittänyt kokata jotain itse, olen tunkenut liikaa chiliä tai polttanut kaiken pohjaan… Vietnamissa kävin tosin pariinkin otteeseen kokkikursseilla, Saigonissa Reetan kanssa ja Hanoissa yksin toiseen otteeseen. Vietnamilainen ruoka on taivaallista ja yksinkertaista valmistaa – ainoa mutta on kaikkien niiden ihanien tuoreiden yrttien ja hedelmien puuttuminen Euroopan marketeista. Tuoreita kevätrullia, kanapataa, tamarindilla maustettua hapanimelää kalakeittoa, morning glory -salaattia, papaya-salaattia, katkarapuja tomaattikastikkeessa… Oikein vesi herahtaa kielelle!

hanoi_cooking_class

Kokkauskurssilla Hanoissa

 

Tosin se vietnamilaisissa kotioloissa valmistettu sapuska oli välillä liiankin erikoista – Hoi Anissa talon emäntä halusi välttämättä opettaa kanakeiton valmistuksen. Siinähän sitten käytettiin koko kana, sisuskaluista luihin ja nahkaan asti. Ja liha oli kaikkea muuta kuin well done, silmät kiinni ja lusikka kerrallaan alas, lautaselle ei saanut jättää mitään, se olisi ollut äärimmäisen epäkohteliasta. Hyydytetyn kanan veren sain tosin kerran jättää lautaselle, se ei kuulemma ole hyväksi lihavalle ihmiselle ja sain huokaista helpotuksesta. Vartaassa tiristettyä koiraa ei naisena tarvinnut maistaa, se on lähinnä kai perinteinen potenssilääke. Mutta kummallista puuroa keitetyn ankeriaan kera piti popsia, samaten jotain erikoista maapähkinöillä maustettua lihahyytelöä. Joskus oli parempi olla kyselemättä sen kummemmin mitä lautasella tarkalleen ottaen oli. Ja vaikka kysyinkin, aina ei vastauksesta ottanut selvää – ”meat from the beach” jäi arvoitukseksi se, veikkaan tosin kuivattua kalaa ja toivon että se pitää paikkansa.

non_human_dumplings

Not human dumplings… Jaahas?

 

Berliinissä tutustuin hauskaan uuteen ruokakauppakonseptiin, Kochhausiin. Elintarvikkeita ei siellä lajitella ryhmän mukaan hedelmiin, vihanneksiin, maitotuotteisiin jne. perinteisen marketin mukaan, vaan reseptittäin – myymälä tarjoaa ideoita ruuanlaittoon, reseptit ja niiden mukaan mitatut ainekset kahdelle, neljälle tai kuudelle hengelle. Ja hyvää oli! Annoksen hinnaksi tuli sellaiset 5 euroa, Berliinin hintatasoon nähden siis vähän tyyriinpää. Miinusta tulee ainoastaan siitä, että ainekset on pakattu pienenpieniin muovipusseihin, joissa on kaupan logo – jätettä tulee suhteettoman paljon.

olive_harvesting

Mainiota papukeittoa lounastauolla oliivitarhassa

 

Kreikkalainen ruoka ei onneksi ole niin eksoottista, majapaikassani Kreetan etelärannikolla oli herkkuja toisensa perään. Ja kaikki lähiruokaa! Kokkaamaan pääsin tosin vasta Ateenassa, majailin tutun tavernanpitäjän luona, jonka laittama ruoka on ihan jossain muissa sfääreissä… Ehkäpä niitä mutu-tuntuma-reseptejä laitankin jokin päivä vielä tänne.

tavuk_dürüm

Vähän vaihtelua, tällä kertaa dürümin sai sentään kasata itse.

Istanbul oli suuri pettymys, yksin naisena matkustelu siellä ei ole mitään herkkua. Ja siellähän syödään vain kebabia kebabin perään! Espanjan tapaksia odotellessa… Reissaajan kuulumisia voi seurata kuvablogista http://modernnomadsdiary.wordpress.com.

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Maailmalta