Avainsana-arkisto: Kreeta

Dakos – kreetalainen pikaruoka

Kaisun hella on tällä hetkellä Peloponnesoksella yhden risteyksen kylässä. Parhaillaan kokkaillaan aika alkeellisissa olosuhteissa, keittiön varusteluun kuuluu esimerkiksi vain yksi ainoa veitsi ja parhaat päivänsä nähnyt paistinpannu. Kylän minimarketista on turha etsiä chiliä tai inkivääriä, raejuustosta ei ole kukaan kuullutkaan, mutta mitäs noista kun tuoreempia mandariineja ja sitruunoita ei taida maailmasta löytyä ja oliiviöljy on vihreää kuin vastaleikattu ruoho. Harmaahapsisen papan juustokaupasta saa fetaa suoraan tynnyreistä naurettavaan kilohintaan ja kaupan päälle pusun poskelle.

Tässä ensimmäinen helppoakin helpompi kreikkalainen (tarkemmin sanottu kreetalainen) ohje, joka onnistuu tässäkin keittiössä ilman, että tarvitsee riskeerata uunihärvellyksen aiheuttamaa sähkökatkosta. Noita ohrakorppuja löytyy Wienistä ainakin Rote Rübe -nimisestä kahvilasta, siellä myydään muitakin kreikkalaisia tuotteita.

dakos

Dakos (ohje yhdelle hengelle)

1 ohrakorppu (voit myös kuivattaa leipäpaloja itse korpuiksi uunissa)
1 tomaatti
reilu pala fetajuustoa (unohda ne höperöt alennussalaattijuustot, fetaa sen olla pitää)
oliiviöljyä
1 oliivi
hyppysellinen kuivattua oreganoa
hyppysellinen suolaa

  1. Puolita tomaatti ja raasta se. Älä käytä kuoria. Lisää sekaan hieman suolaa.
  2. Riko ohrakorppua hieman ja aseta se lautaselle. Lorauta päälle oliiviöljyä.
  3. Levitä tomaattimurska korpulle.
  4. Murusta feta tomaattimurskan päälle.
  5. Koristele hyppysellisellä kuivattua oreganoa ja oliivilla (jos sattuu kaapista löytymään) sekä lorauta lopuksi koko komeuden päälle reilusti oliiviöljyä.
  6. Tarjoile heti äläkä hetken päästä koska korppu vetistyy nopeasti.
Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Alkuruuat, Maailmalta, Naposteltavat

When life gives you lemons, make lemon chicken!

Viime sunnuntain myöhäiseksi lounaaksi päätimme Reetan kanssa testata Kreetan Maku -sivuilta löytynyttä jugurttikanan ohjetta vähän jääkaapin sisältöön sovellettuna. Alkuperäisessä ohjeessa uuniin laitetaan kokonainen kana, meillä jugurttikuorrutuksen sai sellaset 400-500 g kaupan kanafileitä. Jugurttia meillä oli vähän liiankin kanssa, uunivuoassa olisi luullut olevan juustokakun eikä pääruoan…Tuohon alle olen laittanut puolet meidän käyttämästämme määrästä, silläkin pärjää oikein hyvin. Kanafileitä kannattaisi ruskistaa hieman pannulla ensin – pelkästään uunissa kypsyttämällä herkusta tulee hailakkaa.

Kanan kanssa pellille pääsivät kuivatuilla kukkasilla, rosmariinilla ja pippurilla maustetut lohkoperunat. Tuloksena oli todella sitruunainen ja raikas kesäruoka!

Sitruunajugurttikana

n. 500 g kanafileitä
1 sitruuna ohuina siivuina
1 dl oliiviöljyä
hiukan vettä
n. 250 g valutettua jugurttia
1-2 munaa

Laita kanafileet vuokaan, mausta suolalla ja pippurilla, valuta päälle oliiviöljy ja vesi. Peitä kananpalat ohuilla sitruunasiivuilla. Kypsennä 180 asteessa parikymmentä minuuttia (vaihtoehtoisesti voit ensin ruskistaa fileitä hieman pannulla). Sekoita tällä välin jugurtti ja 1-2 munaa. Peitä kanafileet jugurttiseoksella (jugurttia on siis oltava sen verran, että fileet peittyvät kunnolla) ja kypsennä vielä puolisen tuntia, niin että jugurttiseos kypsyy jämäkäksi kuoreksi fileiden päälle.

Lohkoperunat valmistuivat oivasti samaan aikaan kanan kanssa, kun otimme ne varttia ennen kanaa uunista pois ja kypsennimme niitä vielä hetken pannulla, että niistä tuli ihanan rapeita. Kaupasta löytynyt perunoiden sesonkimauste (tummaa sokeria, rosmariinia, pippuria, kardemummaa, piparminttua, auringonkukan terälehtiä, malvankukkia, ruusun terälehtiä ja laventelia) oli ihanan eksoottista. Täytyypä yrittää itsekin sekoitella vastaavaa!

Musiikki: The Beatles – Lemon Tree

2 kommenttia

Kategoria(t): Pääruuat

After sun -party

Blogin syntymistä ja loman loppumista piti tietenkin juhlistaa jollain tavoin, joten eilen oli ohjelmassa after sun -bileet. Ruokalistalta löytyi seuraavaa:

Kreetanlomalla opitut Kalitsúnia-piiraat

Mansikka-halloumi-salaatti & ruskistetut liljannuput

Vesimeloni-mansikka-granita

Kalitsúnia-piiraat

Kalitsúnia-piiraat ovat mizithra-juustolla ja mintulla täytettyjä suupaloja, joita Kreetalla tarjotaan sekä suolaisina että makeina (silloin piiraiden päälle valutetaan hiukan hunajaa). Opin piiraiden teon kädestä pitäen Kreetan maun järjestämällä ruokakurssilla Vamosin kylässä. Ohje löytyy täältä.

Koska tuota kyseistä juustoa ei täältä meiltäpäin eikä varmasti Suomestakaan löydy, täytteeksi tuli puolet ricottaa ja puolet valutettua rahkaa sekä reilu kourallinen tuoretta minttua Kreetan Maun Merjan vinkkien mukaan. Maku oli tosin alkuperäisiin piirakoihin verrattuna vähemmän hapan. Ehkäpä joukkoon voisi murustella seuraavan kerran vähän fetaakin ja jättää tuon rahkan kokonaan pois.

Tässä vielä pari vinkkiä piiraiden pyörittelyyn:

  • Ohjeesta tulee sellaiset kolmisenkymmentä pientä piirasta, kumma kyllä niistä suurin osa katosi kuuden ihmisen suihin illan mittaan.
  • Mahdollisimman hienoja jauhoja, itselläni oli Italiasta raahattuja pizzajauhoja vielä kaapissa (tipo 00), hyvin onnistui.
  • Piirakoista voi tehdä pitkulaisia tai puolikuita, tärkeintä on että reunat on paineltu hyvin kiinni. Tässä Stella näyttää mallia Vamosissa:

  • Piiraat paistetaan pannulla runsaassa oliiviöljyssä (öljyssä ei sitten säästellä), kannattaa pitää hollilla kantta tai muuta kättä pidempää, koska rasva roiskuu aika tavalla jos täytettä tursuaa piiraista pannulle.
  • Ennen tarjoilua piirakoita kannattaa valuttaa hetki talouspaperin päällä, että enimmän rasvan saa pinnalta pois.

Mansikka-halloumi-salaatti

Mansikka-halloumi-salaatin ohjeen olen bongannut muutama vuosi sitten Gloria-lehdestä. Siitä leikattu lappunen on ties missä, mutta salaatti on sen verran yksinkertainen että eipä siinä paljoa ohjetta tarvita:

6 henkeä söi melkein tämän kaiken:

300 g erilaisia vihreitä salaatteja
100 g rucolaa
400 g mansikoita
2 pakettia halloumijuustoa (á 250 g)
2 munaa
125 g kuorittuja pistaaseja
hiukan vehnäjauhoja

Halloumia kannattaa liottaa hetki vedessä, että enin suolaisuus saadaan pois. Pistaasit rouhitaan mahdollisimman hienoksi jauheeksi (sauvasekoittimesta oli jonkin verran apua mutta lihanuijalla saa melkeinpä parasta jälkeä). Juustosta leikataan reiluja, noin sentin paksuisia siivuja, jotka pyöritellään ensin kananmunassa ja sitten pistaasirouheessa, johon on lisätty hiukan vehnäjauhoja. Leivitetyt halloumisiivut paistetaan runsaassa oliiviöljyssä kauniin ruskeiksi.

Salaatit ja rucola maustetaan lorauksella hyvää oliiviöljyä ja balsamicoa, päälle tuli vielä tujaus pippuria myllystä. Päälle mansikkalohkoja. Sitten vain sekaan halloumiviipaleet ja pöytään!

Vinkki:

  • Jostain olen joskus lukenut että kananmunan sekaan kannattaa laittaa ripaus suolaa, niin rakenne rikkoutuu paremmin. Totta tai tarua, tuota ohjetta tulee noudatettua.
  • Mansikat kannattaa lisätä vasta lopuksi, kun salaatti on jo maustettu. Jotenkin pippuri ja oliiviöljy eivät vain sovi siihen mansikoiden päälle.
  • Tuo halloumien leivittäminen on kauheaa sotkemista, ei kannatakaan yrittää tehdä niistä kauniita ja saada joka kurviin panerointia. Ei niitä paloja kukaan sitten katso kun salaattilautanen on nenän alla!

Jokeriksi pöytään pääsivät ruskistetut liljannuput, tosi eksoottista! Kreetanlomalla tuli syötyä jokunenkin kesäkurpitsankukka ja lauantain torikierroksella silmään osuivat syötävät liljannuput.

Myyjältä sitten kysyin, mitä niille pitää tehdä ja ohjeeksi sain, että nuput vain ruskistetaan pannulla voissa tai öljyssä ja maustetaan suolalla ja pippurilla. Jännä maku niissä oli! Reetan mielestä maku muistutti kevätsipulia, minä muistelin niitä ihania kesäkurpitsankukkia. Mutta joka tapauksessa sellainen ”kukkainen” aromi niissä oli.

Vesimeloni-mansikka-granita

Kreetanlomalla tarjoiltiin melkeinpä joka aterian jälkeen vesimelonia ja siitä sainkin ajatuksen, että after sun -bileisiin pitäisi saada jotain melonijälkkäriä. Fanny ja Kaneli -palstalta löytyi sitten tämä raikas granitaohje, joka pääsi nyt testattavaksi. Granita on takuulla helpoin jäätelöohje mitä kotioloissa ilman jäätelökonetta voi tehdä. Ensin vain keitetään appelsiinimehusta, vedestä ja sokerista siirappi, joka sekoitetaan mansikka-vesimeloni-soseeseen. Sitten kulhoon, kansi kiinni ja yön yli pakkaseen. Tästä ”mehujäästä” sitten raavitaan haarukalla hilettä tarjoiluastioihin (koristella voi mintunlehdillä jos haluaa) ja kesän 2012 jälkiruokahitti on valmis!

Ohjeesta tuli reilusti granitaa, puoletkin olisi riittänyt. Lopputuloksessa maistui kyllä lähinnä vesimeloni, ei noista mansikoista tai appelsiinimehusta oikein makua antamaan ollut. Mutta hyvää silti! After sun -versio sai hiukkasen potkua lurauksesta limoncelloa.

Ettei bileet olisi menneet ihan syöpöttelyksi, ennen jälkiruokaa kokosimme porukalla aasin. Tai no siis aasin pään. Tästä designihmeestä tulee makuuhuoneeni lamppu, kunhan vain ensin saan raahattua itseni Ikeaan ostamaan siihen jalan. Aasin askarteluun menee valmistajan mukaan sellaiset viisi tuntia mutta me saimme porukalla taideteoksen valmiiksi reilussa kahdessa tunnissa!

Juomasuositus: rakia ja proseccoa vuoronperään ja sekaisin

Musiikki: 

Ψαραντωνης – Τιγρη

Жанна Агузарова – В городе моем

حكيم – ياما قالو

3 kommenttia

Kategoria(t): Alkuruuat, Jälkiruuat, Kasvisruuat, Leivonta, Naposteltavat, Pääruuat, Salaatit