Tomaattinen kanacurry

Toinen kanaresepti heti ajvarkanan perään, mutta tällä kertaa makumaailma on Intian niemimaalta Balkanin sijaan. Resepti on BBC Good Foodin sivuilta. Muokkailin reseptiä sen mukaan, mitä omasta maustekaapista löytyi: juustokuminan (jeeran) siemenet vaihtuivat jauhettuun versioon, fenkolinsiemenet jäivät kokonaan pois, kuten myös tuore korianteri, joka valitettavasti unohtui kauppaan. Lisäksi lisäsin curryyn keltaisen ja vihreän paprikan suupaloiksi pilkottuna. Kanan osista tähän voi käyttää rintafileitä, mutta mielestäni koipiliha on paljon parempaa. Ostankin mieluiten kaupasta paketillisen kananreisiä, jotka ovat jo valmiiksi putsattu nahasta ja luista.

Kyseessä on ihan peruscurry, jonka tekeminen aloitetaan tahnojen kautta: kuoritun sipulin saa nopeasti muussattua sauvasekoittimella, kuten myös inkiväärin ja valkosipulin. Rakastan tällaisia reseptejä, joissa pannulle yhdistellään mausteita ja tahnoja, jotka pikkuhiljaa sulautuvat yhdeksi huumaavalta tuoksuvaksi kastikepohjaksi. Tahnojen sekoittelu pannulla on oikeastaan terapeuttista! Ei kannata aina tyytyä valmiisiin currytahnoihin, vaikka ne toki usein nopeuttavat elämää ja vaikka niillä saakin maistuvaa ruokaa aikaan.

Curryn lisukkeeksi voi keittää (basmati)riisiä tai paistaa naan-leipiä.

Tomaattinen kanacurry

Tomaattinen kanacurry

1 iso sipuli
6 valkosipulin kynttä
50 g tuoretta inkivääriä
4 rkl rypsiöljyä (esim.)
2 rkl jeeran (juustokuminan) siemeniä (tai jauhettua)
(1 rkl fenkolinsiemeniä)
1 kanelitanko (5 cm)
1 rkl chilirouhetta
1 rkl garam masala -mausteseosta
1 rkl kurkumaa
1 rkl sokeria
400 g tomaattimurskaa
600-800 g marinoimatonta kananlihaa (mieluiten luutonta ja nahatonta reisilihaa)
2,5 dl kuumaa kanalientä
(2 paprikaa pilkottuna)
(silputtua korianteria)

  1. Kuori sipuli ja pilko hieman pienemmäksi. Soseuta sipuli sauvasekoittimella ja laita erilliseen astiaan odottamaan käyttöä. Tee sama kuoritulle inkiväärille ja valkosipulille, lisää kuitenkin niiden joukkoon ennen soseuttamista 4 rkl vettä.
  2. Kuumenna pannulla öljy, keskilämpö riittää. Kuullota öljyssä jeeraa, (fenkolia,) kanelitankoa ja chilirouhetta, kunnes ne alkavat tuoksua (noin 30 sekuntia).
  3. Lisää sipulisose pannulle (varo roiskeita). Paista välillä sekoitellen, kunnes sipulin nesteet ovat suurelta osin haihtuneet ja sipuli on kullanruskeaa (noin 5-8 minuuttia).
  4. Lisää valkosipuli-inkivääriseos pannulle ja kuullota seosta noin 2 minuuttia koko ajan sekoittaen.
  5. Sekoita joukkoon loput mausteet ja sokeri ja anna paistua noin 3o sekuntia. Lisää tomaattimurska pannulle. Keitä kastiketta kokoon matalalla lämmöllä noin 10 minuuttia.
  6. Leikkaa kananliha noin 3 sentin paloiksi. Lisää saostuneeseen kastikkeeseen ja sekoita. Anna kiehua noin 5 minuuttia.
  7. Lisää kanaliemi (ja paprikan palat). Anna kiehua noin 10 minuuttia. Lisää tarvittaessa hieman vettä.
  8. Tarjoile keitetyn riisin ja maustamattoman jogurtin kanssa. (Koristele tuoreella korianterilla.)
Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Pääruuat

Helppo paprikakana ajvarilla

Tämä resepti on lähtöisin Tellun keittiöstä Wienin Hernalsista ja on pitkäaikaisen kehittelyn tulos. Tellu kaipasi hyvää paprikakanaa, ja itävaltalaiset versiot eivät olleet mistään kotoisin.

Kastikkeen pääraaka-aine on valmispaprikakastike ajvar, jota Wienissä saa lähes joka ruokakaupasta. Kastike, jota myydään tomaattimurskan tapaan, kuuluu olennaisena osana entisen Jugoslavian alueen ruokakulttuureihin. Saatavilla on sekä mietoa että tulista versiota. Jos löydät vain mietoa ajvaria, lisää kastikkeen joukkoon hieman chilikastiketta.

Ajvarkanan lisukkeena toimii vanhankunnon kanaviillokin tapaan mustaherukkahillo!

image

Ajvarkana à la Tellu

broilerin rintafileitä
suolaa, pippuria (tai valmista mausteseosta)
tilkka vettä
1 prk ajvaria
1 prk kermaa
Lisukkeeksi keitettyä riisiä ja mustaherukkahilloa

  1. Mausta broilerinfileet ja laita uunivuokaan. Lisää vuoan pohjalle tilkka vettä. Paista 200 asteessa kunnes liha on juuri ja juuri kypsää. Leikkaa tai revi paloiksi.
  2. Sekoita toisessa astiassa ajvar ja kerma. Lisää joukkoon kanojen paistoneste.
  3. Yhdistä kastike ja kanat paistovuoassa ja paista 200 asteessa kunnes kastike kuplii kunnolla.
  4. Tarjoile keitetyn riisin ja mustaherukkahillon kanssa.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Pääruuat

Miksi toisen hellan ääressä on hiljaista?

Miksi toisella hellalla ei ole kokattu miesmuistiin? Koska sen äärellä ei ole juurikaan oltu viimeiseen kahdeksaan kuukauteen! Tämä ei ole ollut mitenkään suunniteltu juttu, niin siinä vaan pääsi käymään. Viiden viikon vietnaminloma jotenkin kummasti venähti kolmeksi kuukaudeksi, paluu takaisin Wieniin vaihtui asunnon irtisanomiseen, irtaimiston myyntiin ja tärkeimpien tilpehöörien rahtaamiseen kaverin kellariin. Se entinen kotielämä muuttui reissaamiseksi Itävallan, Kreikan, Suomen ja Saksan välille. Syyskuussa sitten menolento takaisin Kreikkaan ja sillä tiellä olen edelleenkin. Käväisin viime viikolla Istanbulissa, nyt olen taas Kreikassa ja ylihuomenna Espanjaan. Freelancerina työskentely mahdollistaa tämän kulkurin elämän paremmin kuin hyvin ja paluuta takaisin entiseen ei ole näköpiirissä.

hanoi_IMG_0798

Mitä matalammat muovituolit, sitä parempaa ruokaa!

 

Tällaisesta elämäntyylistä kärsii siinä sivussa tietenkin rakas helloillamme-blogi. Ulkoruokinnassa kokkaustaidot kärsivät, ne harvat kerrat kun olen yrittänyt kokata jotain itse, olen tunkenut liikaa chiliä tai polttanut kaiken pohjaan… Vietnamissa kävin tosin pariinkin otteeseen kokkikursseilla, Saigonissa Reetan kanssa ja Hanoissa yksin toiseen otteeseen. Vietnamilainen ruoka on taivaallista ja yksinkertaista valmistaa – ainoa mutta on kaikkien niiden ihanien tuoreiden yrttien ja hedelmien puuttuminen Euroopan marketeista. Tuoreita kevätrullia, kanapataa, tamarindilla maustettua hapanimelää kalakeittoa, morning glory -salaattia, papaya-salaattia, katkarapuja tomaattikastikkeessa… Oikein vesi herahtaa kielelle!

hanoi_cooking_class

Kokkauskurssilla Hanoissa

 

Tosin se vietnamilaisissa kotioloissa valmistettu sapuska oli välillä liiankin erikoista – Hoi Anissa talon emäntä halusi välttämättä opettaa kanakeiton valmistuksen. Siinähän sitten käytettiin koko kana, sisuskaluista luihin ja nahkaan asti. Ja liha oli kaikkea muuta kuin well done, silmät kiinni ja lusikka kerrallaan alas, lautaselle ei saanut jättää mitään, se olisi ollut äärimmäisen epäkohteliasta. Hyydytetyn kanan veren sain tosin kerran jättää lautaselle, se ei kuulemma ole hyväksi lihavalle ihmiselle ja sain huokaista helpotuksesta. Vartaassa tiristettyä koiraa ei naisena tarvinnut maistaa, se on lähinnä kai perinteinen potenssilääke. Mutta kummallista puuroa keitetyn ankeriaan kera piti popsia, samaten jotain erikoista maapähkinöillä maustettua lihahyytelöä. Joskus oli parempi olla kyselemättä sen kummemmin mitä lautasella tarkalleen ottaen oli. Ja vaikka kysyinkin, aina ei vastauksesta ottanut selvää – ”meat from the beach” jäi arvoitukseksi se, veikkaan tosin kuivattua kalaa ja toivon että se pitää paikkansa.

non_human_dumplings

Not human dumplings… Jaahas?

 

Berliinissä tutustuin hauskaan uuteen ruokakauppakonseptiin, Kochhausiin. Elintarvikkeita ei siellä lajitella ryhmän mukaan hedelmiin, vihanneksiin, maitotuotteisiin jne. perinteisen marketin mukaan, vaan reseptittäin – myymälä tarjoaa ideoita ruuanlaittoon, reseptit ja niiden mukaan mitatut ainekset kahdelle, neljälle tai kuudelle hengelle. Ja hyvää oli! Annoksen hinnaksi tuli sellaiset 5 euroa, Berliinin hintatasoon nähden siis vähän tyyriinpää. Miinusta tulee ainoastaan siitä, että ainekset on pakattu pienenpieniin muovipusseihin, joissa on kaupan logo – jätettä tulee suhteettoman paljon.

olive_harvesting

Mainiota papukeittoa lounastauolla oliivitarhassa

 

Kreikkalainen ruoka ei onneksi ole niin eksoottista, majapaikassani Kreetan etelärannikolla oli herkkuja toisensa perään. Ja kaikki lähiruokaa! Kokkaamaan pääsin tosin vasta Ateenassa, majailin tutun tavernanpitäjän luona, jonka laittama ruoka on ihan jossain muissa sfääreissä… Ehkäpä niitä mutu-tuntuma-reseptejä laitankin jokin päivä vielä tänne.

tavuk_dürüm

Vähän vaihtelua, tällä kertaa dürümin sai sentään kasata itse.

Istanbul oli suuri pettymys, yksin naisena matkustelu siellä ei ole mitään herkkua. Ja siellähän syödään vain kebabia kebabin perään! Espanjan tapaksia odotellessa… Reissaajan kuulumisia voi seurata kuvablogista http://modernnomadsdiary.wordpress.com.

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Maailmalta

Parsakaalikeitto kookosmaidolla

Sosekeitot ovat usein vähän yllätyksettömiä ja tasapaksuja. Tässä Chocochili-blogin parsakaalikeitossa, jota tuunasin hieman inkiväärillä, chilillä ja sitruunamehulla, on ihan oma meininkinsä.

Keitosta voi tehdä mieluisen paksuista säätelemällä veden ja kookosmaidon määrää. Tällä kertaa halusin tehdä kevyen keiton, jossa ei olisi vauvanruokafiilistä, joten hulautin sekaan koko kookosmaitotölkin ja enemmän vettä kuin ohjeistetut kolme desiä. Hyvin toimii!

Ohje sopii vegaaneille.

Parsakaali-kookoskeitto

1 sipuli
2 sentin pätkä inkivääriä
1 iso valkosipulinkynsi
chiliä oman maun mukaan, esim. rouheena
1 parsakaali
3-5 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
1 tlk valkoisia papuja
1 tlk kookosmaitoa (et välttämättä tarvitse kaikkea)
sitruunamehua
krutonkeja

  1. Leikkaa parsakaalista kukinnot irti. Kuori varsi ja pilko se viipaleiksi.
  2. Silppua sipuli ja kuullota sitä oliiviöljyssä kattilan pohjalla muutama minuutti. Lisää valkosipuli ja chili, kuullota vielä hetki.
  3. Lisää parsakaali, vesi ja kasvisliemikuutio ja keitä, kunnes parskaali on pehmennyt.
  4. Lisää pavut, tilkka sitruunamehua ja osa kookosmaidosta.
  5. Soseuta keitto sauvasekoittimella. Anna keiton kiehahtaa ja lisää vielä kookosmaitoa tarvittaessa, kunnes keitto on sopivan sakeaa.
  6. Koristele annokset krutongeilla ennen tarjoilua.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Alkuruuat, Kasvisruuat, Keitot

Mummon kaalipiirakka

Tässä on resepti (huomaa erityisesti viimeinen lause):

image

Ja tälläinen siitä tuli:

image

Yksinkertaista ja hyvää!

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kasvisruuat, Leivonta, Naposteltavat, Pääruuat, Suomalainen ruoka

Kurpitsalasagne

Kuten joku lukijoista on saattanut huomatakin, kurpitsa on meikäläisen lempikasvis. Tai ainakin näin syksyisin. Tällä viikolla kokkailin paikallisen pirkkalehden eli Billan Frisch gekocht -mainoslehdessä mainostettua kurpitsalasagnea. Resepti on peräisin itävaltalaisen Lenan blogista Ma vie es délicieuse.

Reseptiä lukiessani mietin jo kurpitsansiementen jättämistä pois omasta tuotoksestani, sillä en erityisemmin pidä niistä. Lopulta päädyin kuitenkin käyttämään niitä, lähinnä tuomaan erilaista suutuntumaa. Ei olisi kuitenkaan pitänyt, sillä päädyin noukkimaan ne lautasen reunalle valmiista tuotoksesta – ei vaan maistunut. Mutta tämä ruokavamma taitaa olla henkilökohtainen, sillä siippa veteli lasagnea kitusiinsa mukisematta!

Tulen varmasti uudestaankin tekemään kurpitsalasagnea, mistä syystä kirjaan ohjeen myös tänne blogiin, mutta jotain lisäpotkua tämä kombo kyllä kaipaisi. Ensi kerralla voisin ainakin kokeilla käyttää tähän voimakasta vuohenjuustoa. Vai olisiko jollakulla lukijalla vielä parempi kurpitsalasagnen ohje?

 

kurpitsalasagne

 

Kurpitsalasagne

1/2 hokkaido-kurpitsa (ei tarvitse kuoria)
2 isoa tomaattia
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 rkl voita
1 1/2 rkl vehnäjauhoja
5 dl maitoa
muskottipähkinää, timjamia, oreganoa
120 g juustoraastetta (voimakkaan makuista, esim. Bergkäse)
100 g maustamatonta tuorejuustoa
(kurpitsansiemeniä)
lasagnelevyjä (valmista itse!)
suolaa, mustapippuria

  1. Jos valmistat lasagnelevyt itse, tee taikina ja laita se tuorekelmuun käärittynä jääkaappiin lepäämään.
  2. Puolita kurpitsa ja poista siemenet. Leikkaa kurpitsa ja tomaatit ohuiksi siivuiksi. Silppua sipulit.
  3. Sulata voi pannulla tai kasarissa. Kuullota sipulit nopeasti. Sekoita joukkoon jauhot ja anna paistua hetken aikaa. Lisää maito hitaasti kaataen ja samalla sekoittaen. Anna kiehua kunnes kastike suurustuu. Lisää muskottipähkinä ja yrtit, tuorejuusto sekä 3/4 juustoraasteesta. Mausta suolalla ja pippurilla.
  4. Kuumenna uuni 180 asteeseen ja kauli lasagnelevyt, jos käytät tuorepastaa. Jos käytät kuivapastaa, kannattaa lasagnelevyt ehkä käyttää kuumassa vedessä, että ne pehmenevät hiukan.
  5. Voitele uunivuoka ja lado siihen vuorotellen kurpitsa- ja tomaattisiivuja, hieman suolaa ja pippuria, (kurpitsansiemeniä), lasagnelevyjä ja kastiketta. Laita viimeiseksi kerrokseksi kastiketta ja kurpitsasiivuja ja loput juustoraasteesta.
  6. Peitä vuoka foliolla ja laita uuniin puoleksi tunniksi. Lopuksi poista folio ja anna lasagnen paahtua uunissa vielä 20 minuuttia, halutessasi viimeiset 5 minuuttia grillivastuksen alla, jotta saat rapean pinnan.

 

2 kommenttia

Kategoria(t): Kasvisruuat, Pasta, Pääruuat

Mehevä kurpitsakakku

Tämä kakku sopii mitä parhaimmin syksyn juhliin. Kyseessä on porkkanakakun sukulainen, kurpitsakakku. Leivoin tämän anoppikokelaan luona vieraillessani hänen syntymäpäiväkakukseen, oman puutarhansa kurpitsasta. Löysin ohjeen Yummy Bakerilta (jossa olevat kuvat on stailattu ihanasti, tämä miun kännykkäräpsäisy, jossa kuvausrekvisiittana toimivat tupperware ja nuo ihanan tyylikkäät lautaset, painii vähän eri sarjassa…). Kakku sai paljon kehuja ja maistui allekirjoittaneellekin todella hyvin! Pieni pala tosin riittää, kun kuorrute on niin makeaa.

Muokkasin reseptiä vain hiukan – mielestäni kurpitsa on parempi ensin kuoria, jolloin kypsät kurpitsat voi soseuttaa suoraan uunista tultuaan. Toisekseen, meillä käytettiin pekaanipähkinöiden sisään saksanpähkinöitä, vanilja-aromin sijaan saatavilla ollutta vanilliinisokeria ja appelsiinin kuoren sijaan Dr. Oetkerin appelsiininkuorituotetta (ei ole maksettu mainos, mutta en tiedä mikä tuo on suomeksi). Suosittelen kuitenkin käyttämään tuoretta luomuappelsiinia, jos sellainen on saatavilla, ja aitoa vaniljasokeria tai vaniljauutetta.

Ohjeen mukaan kakkupohjat tulee paistaa erilleen, mikä on siitä kätevä, ettei tarvitse alkaa sahauspuuhiin. Toisaalta, itselläni ei ollut käytössä kahta ihan samanlaista vuokaa, mistä syystä kakusta tuli loppupeleissä vähän vino. Toki se olisi ollut korjattavissa veistelemällä pohjat jälkikäteen saman mallisiksi. Maun kannalta vinoudella ei onneksi ole merkitystä!

Jos käytät silikonikakkuvuokia, pelkkä voitelu riittää. Irtopohjavuoan kanssa kannattaa pohja päällystää leivinpaperilla. Metallisen kakkuvuoan kanssa suosittelen jauhottamista voitelun lisäksi.

 

Kurpitsakakku
Kurpitsakakku

5 dl kurpitsasosetta (n. 1 kg kurpitsasta)
70 g pähkinöitä rouhittuna (esim. pekaani- tai saksanpähkinä)
4,8 dl vehnäjauhoja
1 tl ruokasoodaa
0,5 tl suolaa
2 tl kanelia
4 kananmunaa
3,6 dl sokeria
240 ml rypsiöljyä
2 tl vanilja-aromia tai vaniljasokeria

Kuorrute ja täyte:
100 g huoneenlämpöistä voita
250 g tomusokeria
400 g tuorejuustoa
0,5 appelsiinin kuori / Dr. Oetker appelsiininkuoriaromia

Koristeluun pähkinöitä ja pähkinärouhetta

  1. Valmista sose: Kuori kurpitsa, pilko isoiksi lohkoiksi ja poista siemenet. Aseta lohkot uunipellille leivinpaperin päälle ja paista 175 °C:ssa noin 45 minuuttia, kunnes kurpitsa on pehmeää. Soseuta monitoimikoneessa tai sauvasekoittimella.
  2. Sekoita jauhot, sooda, suola ja kaneli keskenään. Valmista taikina vatkaamalla munat ja sokeri omassa kulhossa kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää vaahtoon vaniljauute sekä huoneenlämpöinen öljy ohuena nauhana samalla vatkaten. Sihtaa munavaahdon joukkoon jauhoseos pienissä erissä. Sekoita vain sen verran, että jauhot sekoittuvat taikinaan. Sekoita lopuksi kurpitsasose ja hienonnetut pähkinät lastan avulla taikinaan.
  3. Jaa taikina kahteen saman kokoiseen pyöreään voideltuun vuokaan (tai paista pohjat vuorotellen) ja paista 175 °C:ssa noin 35 minuuttia tai kunnes kakku on kypsä. Anna jäähtyä vuoassa.
  4. Valmista kuorrute vatkaamalla huoneenlämpöinen voi ja tuorejuusto keskenään. Sihtaa joukkoon tomusokeri ja jatka vatkaamista. Lisää lopuksi appelsiinin kuori ja tarkista maku.
  5. Täytä ja kuorruta kakku hyvin jäähtyneenä ja koristele pähkinöillä ja pähkinärouheella.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Leivonta