Sitruunamarinoidut valkopavut

Nyt tulee sellainen papuresepti että oksat pois! Helppoa ja herkullista, mitä nyt pitää kovasti liottaa ja keittää. Kuvaa ei ole, mutta eipä ne valkoiset pavut vaaleassa liemessä kovin kuvauksellisia edes ole. Alkuperäinen resepti löytyy Kokatessa roiskuu -blogista, mutta sitä on muunneltu näihin oloihin sopivaksi (eikä tämä herkku mielestäni edes sitä chiliä kaipaa).

Sitruunamarinoidut valkopavut

Pari kourallista kuivia valkopapuja (vai mitä voipapuja ne suomeksi ovatkaan) tai niiden suurempia kavereita, joita kutsutaan täällä giganteiksi. Keitettyinä papuja pitäisi olla sellaiset 4-5 dl. Kuulemma säilykepapujakin voi käyttää.

1 dl sitruunamehua
1,5 dl oliiviöljyä
2 reilunkokoista valkosipulin kynttä
kunnon ripaus kuivattua oreganoa
hiukkasen suolaa

  1. Liota papuja kylmässä vedessä yön yli. Huuhtele ja keitä suolatussa vedessä tunnin verran kunnes pavut ovat pehmeitä. Nouki seasta irtonaiset kuoret pois jos viitsit.
  2. Purista sitruunoista mehu ja sekoita se oliiviöljyyn. Murskaa sekaan valkosipulin kynnet ja lisää mausteliemeen oreganoa ja suolaa.
  3. Siirrä mausteliemi kannelliseen astiaan, mielellään lasipurkkiin ja lisää sekaan vielä lämpimät pavut. Sulje astia ja ravistele reippaasti. Laita jääkaappiin pariksi tunniksi tai yön yli, heiluttele välillä.
  4. Tarjoa alkupalana meze-tyyppisesti muiden herkkujen ja vaalean leivän kanssa.
  5. Säilyy jääkaapissa useamman päivän, jos jotenkin maltat olla syömättä kaikkea heti.

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Alkuruuat, Kasvisruuat, Maailmalta, Naposteltavat

Paahdetut munakoisot

Onnettomat kokkailuyritykset jatkuvat täällä yhden risteyksen kylässä Kreikan takamailla – tuloksena yleensä joko karrelle palanut päivällinen tai hitaasti sitkeäksi kitsahtanut kanankoipi, riippuen siitä käytänkö ”uunia” vai ”liettä”.  Tämä resepti kuitenkin toimii tässäkin keittiössä ja näitä munakoisoja on ollut tarjolla jo useamman kerran. Resepti löytyi Jokihaka Kokkaa -blogista ja sitä on muunneltu sen verran, että kaikki ainekset löytyvät näiltä kulmilta – vieläpä lähiruokana. Jopa kuivattu oregano on ostettu vanhalta papalta, joka myy yrttejä tien reunassa viikonloppuisin. Kuva nyt on surkeaakin surkeampi, kameravanhus hälyyttää vähän väliä erroria ja edes munakoison puolikkaasta ei saa tärähtämätöntä kuvaa, saati sitten jostain liikkuvasta kohteesta. Kattelkaa herkullisempia kuvia tuolta alkuperäisestä reseptistä.

paahdetut_munakoisot

Paahdetut munakoisot

1 reilukokoinen munakoiso per syöjä
reilusti oliiviöljyä
pari valkosipulinkynttä
kuivattua oreganoa
suolaa ja pippuria
reilu pala fetajuustoa

  1. Lämmitä uuni 200 asteeseen.
  2. Halkaise munakoisot pitkittäin ja viillä ristikko aina kuoreen asti, mutta varo rikkomasta kuorta. Asettele puolikkaat kauniisti leikkauspinta ylöspäin uuninpellille.
  3. Holvaa oliiviöljyä puolikkaiden päälle ja ristikon sisälle, mausta suolalla ja pippurilla sekä oreganolla. Tunge viiltoihin valkosipulimurskaa.
  4. Paahda 200 asteessa parikymmentä minuuttia ja levitä puolikkaiden pinnalle murustettua fetajuustoa. Anna munakoisojen paistua vielä hetki kunnes puolikkaat ovat kypsiä ja kauttaaltaan pehmeitä sekä juusto hieman sulanut pinnalle. Älä käräytä (toim. huom.).

3 kommenttia

Kategoria(t): Kasvisruuat, Maailmalta

Fuusiokeittiöstä päivää

Tämä pikaruoka on kyllä eri mantereiden keittiöiden sekamelska! Sapuska piti saada nopeasti pöytään töiden jälkeen. Jääkaapissa odotti eilen keitetyt kikherneet ja paketti kylmäsavulohta. Olihan siellä myös yksi limetti ja tuoretta chiliä, ja tölkkivarastossa kookosmaitoa. Päätin yhdistää nämä ja keittää kaveriksi sobanuudeleita. Siitä vaan säveltämään!

Sobanuudelit sopi tähän komboon tosi hyvin! Tattarijauhoista tehtynä niissä on paljon enemmän makua kuin riisi- tai vehnänuudeleissa. Niiden likaisen rusehtava väri saattaa vaikuttaa epäilyttävältä, mutta älä turhaan anna sen häiritä.

Olen käyttänyt sobanuudeleita ihan tavallisten tapaan eli lisukkeena, lähinnä kaakkoisaasiavaikutteisten kastikkeiden kaverina. Olen myös tehnyt sobanuudeleista ja kasviksista salaattia, joka on maustettu maapähkinäisellä, tulisella kastikkeella. Olen nähtävästi hävittänyt kyseisen salaatin ohjeen, mutta varmasti netti on moisia ohjeita pullollaan.

Käytin reseptissä myös yhtä omalla hellallani ensi kertaa vieraillutta raaka-ainetta – kaffirlimen lehteä. Onpa niissä ihanan aromaattinen tuoksu ja maku! Ostin niitä pussillisen aasia-kaupasta – eurolla! Laitoin loput pakkaseen, kuulemma säilyvät hyvin, tiesi guugeli kertoa. Tästä reseptistä ei ole kuvaa, se ei ollut kovinkaan kuvauksellinen ruoka ruskeine nuudeleideen ja kellertävine kastikkeineen. Mutta hyvää oli, uskokaa pois!

Kylmäsavulohikikhernekastike
2 annosta

1 pieni sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 mieto, punainen chilipaprika
peukalonpään kokoinen pätkä inkivääriä
2 dl kookosmaitoa
loraus soijakastiketta
1 kaffirlimen lehti
kurkumaa
puolikkaan limen mehu
n. 1,5 dl keitettyjä kikherneitä
100 g kylmäsavulohta

  1. Pilko sipulit, chili ja kuorittu inkivääri (viimeisin ihan pieniksi kuutioiksi). Kuullota näitä pannulla hetki. Laita nuudelit kiehumaan pakkauksen ohjeen mukaan.
  2. Lisää kookosmaito pannulle ja mausta soijakastikkeella, silputulla limenlehdellä, kurkumalla ja limen mehulla. Voit myös halutessasi lisätä chiliä jossain muodossa (jauhetta, kastiketta, rouhetta).
  3. Lisää keitetyt kikherneet ja pilkottu kylmäsavulohi.
  4. Keitä hetken aikaa kokoon. Tarjoile nuudelien kanssa. Tuore korianteri sopii koristeeksi ja lisämausteeksi!

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kasvisruuat, Pääruuat

Dakos – kreetalainen pikaruoka

Kaisun hella on tällä hetkellä Peloponnesoksella yhden risteyksen kylässä. Parhaillaan kokkaillaan aika alkeellisissa olosuhteissa, keittiön varusteluun kuuluu esimerkiksi vain yksi ainoa veitsi ja parhaat päivänsä nähnyt paistinpannu. Kylän minimarketista on turha etsiä chiliä tai inkivääriä, raejuustosta ei ole kukaan kuullutkaan, mutta mitäs noista kun tuoreempia mandariineja ja sitruunoita ei taida maailmasta löytyä ja oliiviöljy on vihreää kuin vastaleikattu ruoho. Harmaahapsisen papan juustokaupasta saa fetaa suoraan tynnyreistä naurettavaan kilohintaan ja kaupan päälle pusun poskelle.

Tässä ensimmäinen helppoakin helpompi kreikkalainen (tarkemmin sanottu kreetalainen) ohje, joka onnistuu tässäkin keittiössä ilman, että tarvitsee riskeerata uunihärvellyksen aiheuttamaa sähkökatkosta. Noita ohrakorppuja löytyy Wienistä ainakin Rote Rübe -nimisestä kahvilasta, siellä myydään muitakin kreikkalaisia tuotteita.

dakos

Dakos (ohje yhdelle hengelle)

1 ohrakorppu (voit myös kuivattaa leipäpaloja itse korpuiksi uunissa)
1 tomaatti
reilu pala fetajuustoa (unohda ne höperöt alennussalaattijuustot, fetaa sen olla pitää)
oliiviöljyä
1 oliivi
hyppysellinen kuivattua oreganoa
hyppysellinen suolaa

  1. Puolita tomaatti ja raasta se. Älä käytä kuoria. Lisää sekaan hieman suolaa.
  2. Riko ohrakorppua hieman ja aseta se lautaselle. Lorauta päälle oliiviöljyä.
  3. Levitä tomaattimurska korpulle.
  4. Murusta feta tomaattimurskan päälle.
  5. Koristele hyppysellisellä kuivattua oreganoa ja oliivilla (jos sattuu kaapista löytymään) sekä lorauta lopuksi koko komeuden päälle reilusti oliiviöljyä.
  6. Tarjoile heti äläkä hetken päästä koska korppu vetistyy nopeasti.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Alkuruuat, Maailmalta, Naposteltavat

Tomaattinen kanacurry

Toinen kanaresepti heti ajvarkanan perään, mutta tällä kertaa makumaailma on Intian niemimaalta Balkanin sijaan. Resepti on BBC Good Foodin sivuilta. Muokkailin reseptiä sen mukaan, mitä omasta maustekaapista löytyi: juustokuminan (jeeran) siemenet vaihtuivat jauhettuun versioon, fenkolinsiemenet jäivät kokonaan pois, kuten myös tuore korianteri, joka valitettavasti unohtui kauppaan. Lisäksi lisäsin curryyn keltaisen ja vihreän paprikan suupaloiksi pilkottuna. Kanan osista tähän voi käyttää rintafileitä, mutta mielestäni koipiliha on paljon parempaa. Ostankin mieluiten kaupasta paketillisen kananreisiä, jotka ovat jo valmiiksi putsattu nahasta ja luista.

Kyseessä on ihan peruscurry, jonka tekeminen aloitetaan tahnojen kautta: kuoritun sipulin saa nopeasti muussattua sauvasekoittimella, kuten myös inkiväärin ja valkosipulin. Rakastan tällaisia reseptejä, joissa pannulle yhdistellään mausteita ja tahnoja, jotka pikkuhiljaa sulautuvat yhdeksi huumaavalta tuoksuvaksi kastikepohjaksi. Tahnojen sekoittelu pannulla on oikeastaan terapeuttista! Ei kannata aina tyytyä valmiisiin currytahnoihin, vaikka ne toki usein nopeuttavat elämää ja vaikka niillä saakin maistuvaa ruokaa aikaan.

Curryn lisukkeeksi voi keittää (basmati)riisiä tai paistaa naan-leipiä.

Tomaattinen kanacurry

Tomaattinen kanacurry

1 iso sipuli
6 valkosipulin kynttä
50 g tuoretta inkivääriä
4 rkl rypsiöljyä (esim.)
2 rkl jeeran (juustokuminan) siemeniä (tai jauhettua)
(1 rkl fenkolinsiemeniä)
1 kanelitanko (5 cm)
1 rkl chilirouhetta
1 rkl garam masala -mausteseosta
1 rkl kurkumaa
1 rkl sokeria
400 g tomaattimurskaa
600-800 g marinoimatonta kananlihaa (mieluiten luutonta ja nahatonta reisilihaa)
2,5 dl kuumaa kanalientä
(2 paprikaa pilkottuna)
(silputtua korianteria)

  1. Kuori sipuli ja pilko hieman pienemmäksi. Soseuta sipuli sauvasekoittimella ja laita erilliseen astiaan odottamaan käyttöä. Tee sama kuoritulle inkiväärille ja valkosipulille, lisää kuitenkin niiden joukkoon ennen soseuttamista 4 rkl vettä.
  2. Kuumenna pannulla öljy, keskilämpö riittää. Kuullota öljyssä jeeraa, (fenkolia,) kanelitankoa ja chilirouhetta, kunnes ne alkavat tuoksua (noin 30 sekuntia).
  3. Lisää sipulisose pannulle (varo roiskeita). Paista välillä sekoitellen, kunnes sipulin nesteet ovat suurelta osin haihtuneet ja sipuli on kullanruskeaa (noin 5-8 minuuttia).
  4. Lisää valkosipuli-inkivääriseos pannulle ja kuullota seosta noin 2 minuuttia koko ajan sekoittaen.
  5. Sekoita joukkoon loput mausteet ja sokeri ja anna paistua noin 3o sekuntia. Lisää tomaattimurska pannulle. Keitä kastiketta kokoon matalalla lämmöllä noin 10 minuuttia.
  6. Leikkaa kananliha noin 3 sentin paloiksi. Lisää saostuneeseen kastikkeeseen ja sekoita. Anna kiehua noin 5 minuuttia.
  7. Lisää kanaliemi (ja paprikan palat). Anna kiehua noin 10 minuuttia. Lisää tarvittaessa hieman vettä.
  8. Tarjoile keitetyn riisin ja maustamattoman jogurtin kanssa. (Koristele tuoreella korianterilla.)

Jätä kommentti

Kategoria(t): Pääruuat

Helppo paprikakana ajvarilla

Tämä resepti on lähtöisin Tellun keittiöstä Wienin Hernalsista ja on pitkäaikaisen kehittelyn tulos. Tellu kaipasi hyvää paprikakanaa, ja itävaltalaiset versiot eivät olleet mistään kotoisin.

Kastikkeen pääraaka-aine on valmispaprikakastike ajvar, jota Wienissä saa lähes joka ruokakaupasta. Kastike, jota myydään tomaattimurskan tapaan, kuuluu olennaisena osana entisen Jugoslavian alueen ruokakulttuureihin. Saatavilla on sekä mietoa että tulista versiota. Jos löydät vain mietoa ajvaria, lisää kastikkeen joukkoon hieman chilikastiketta.

Ajvarkanan lisukkeena toimii vanhankunnon kanaviillokin tapaan mustaherukkahillo!

image

Ajvarkana à la Tellu

broilerin rintafileitä
suolaa, pippuria (tai valmista mausteseosta)
tilkka vettä
1 prk ajvaria
1 prk kermaa
Lisukkeeksi keitettyä riisiä ja mustaherukkahilloa

  1. Mausta broilerinfileet ja laita uunivuokaan. Lisää vuoan pohjalle tilkka vettä. Paista 200 asteessa kunnes liha on juuri ja juuri kypsää. Leikkaa tai revi paloiksi.
  2. Sekoita toisessa astiassa ajvar ja kerma. Lisää joukkoon kanojen paistoneste.
  3. Yhdistä kastike ja kanat paistovuoassa ja paista 200 asteessa kunnes kastike kuplii kunnolla.
  4. Tarjoile keitetyn riisin ja mustaherukkahillon kanssa.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Pääruuat

Miksi toisen hellan ääressä on hiljaista?

Miksi toisella hellalla ei ole kokattu miesmuistiin? Koska sen äärellä ei ole juurikaan oltu viimeiseen kahdeksaan kuukauteen! Tämä ei ole ollut mitenkään suunniteltu juttu, niin siinä vaan pääsi käymään. Viiden viikon vietnaminloma jotenkin kummasti venähti kolmeksi kuukaudeksi, paluu takaisin Wieniin vaihtui asunnon irtisanomiseen, irtaimiston myyntiin ja tärkeimpien tilpehöörien rahtaamiseen kaverin kellariin. Se entinen kotielämä muuttui reissaamiseksi Itävallan, Kreikan, Suomen ja Saksan välille. Syyskuussa sitten menolento takaisin Kreikkaan ja sillä tiellä olen edelleenkin. Käväisin viime viikolla Istanbulissa, nyt olen taas Kreikassa ja ylihuomenna Espanjaan. Freelancerina työskentely mahdollistaa tämän kulkurin elämän paremmin kuin hyvin ja paluuta takaisin entiseen ei ole näköpiirissä.

hanoi_IMG_0798

Mitä matalammat muovituolit, sitä parempaa ruokaa!

 

Tällaisesta elämäntyylistä kärsii siinä sivussa tietenkin rakas helloillamme-blogi. Ulkoruokinnassa kokkaustaidot kärsivät, ne harvat kerrat kun olen yrittänyt kokata jotain itse, olen tunkenut liikaa chiliä tai polttanut kaiken pohjaan… Vietnamissa kävin tosin pariinkin otteeseen kokkikursseilla, Saigonissa Reetan kanssa ja Hanoissa yksin toiseen otteeseen. Vietnamilainen ruoka on taivaallista ja yksinkertaista valmistaa – ainoa mutta on kaikkien niiden ihanien tuoreiden yrttien ja hedelmien puuttuminen Euroopan marketeista. Tuoreita kevätrullia, kanapataa, tamarindilla maustettua hapanimelää kalakeittoa, morning glory -salaattia, papaya-salaattia, katkarapuja tomaattikastikkeessa… Oikein vesi herahtaa kielelle!

hanoi_cooking_class

Kokkauskurssilla Hanoissa

 

Tosin se vietnamilaisissa kotioloissa valmistettu sapuska oli välillä liiankin erikoista – Hoi Anissa talon emäntä halusi välttämättä opettaa kanakeiton valmistuksen. Siinähän sitten käytettiin koko kana, sisuskaluista luihin ja nahkaan asti. Ja liha oli kaikkea muuta kuin well done, silmät kiinni ja lusikka kerrallaan alas, lautaselle ei saanut jättää mitään, se olisi ollut äärimmäisen epäkohteliasta. Hyydytetyn kanan veren sain tosin kerran jättää lautaselle, se ei kuulemma ole hyväksi lihavalle ihmiselle ja sain huokaista helpotuksesta. Vartaassa tiristettyä koiraa ei naisena tarvinnut maistaa, se on lähinnä kai perinteinen potenssilääke. Mutta kummallista puuroa keitetyn ankeriaan kera piti popsia, samaten jotain erikoista maapähkinöillä maustettua lihahyytelöä. Joskus oli parempi olla kyselemättä sen kummemmin mitä lautasella tarkalleen ottaen oli. Ja vaikka kysyinkin, aina ei vastauksesta ottanut selvää – ”meat from the beach” jäi arvoitukseksi se, veikkaan tosin kuivattua kalaa ja toivon että se pitää paikkansa.

non_human_dumplings

Not human dumplings… Jaahas?

 

Berliinissä tutustuin hauskaan uuteen ruokakauppakonseptiin, Kochhausiin. Elintarvikkeita ei siellä lajitella ryhmän mukaan hedelmiin, vihanneksiin, maitotuotteisiin jne. perinteisen marketin mukaan, vaan reseptittäin – myymälä tarjoaa ideoita ruuanlaittoon, reseptit ja niiden mukaan mitatut ainekset kahdelle, neljälle tai kuudelle hengelle. Ja hyvää oli! Annoksen hinnaksi tuli sellaiset 5 euroa, Berliinin hintatasoon nähden siis vähän tyyriinpää. Miinusta tulee ainoastaan siitä, että ainekset on pakattu pienenpieniin muovipusseihin, joissa on kaupan logo – jätettä tulee suhteettoman paljon.

olive_harvesting

Mainiota papukeittoa lounastauolla oliivitarhassa

 

Kreikkalainen ruoka ei onneksi ole niin eksoottista, majapaikassani Kreetan etelärannikolla oli herkkuja toisensa perään. Ja kaikki lähiruokaa! Kokkaamaan pääsin tosin vasta Ateenassa, majailin tutun tavernanpitäjän luona, jonka laittama ruoka on ihan jossain muissa sfääreissä… Ehkäpä niitä mutu-tuntuma-reseptejä laitankin jokin päivä vielä tänne.

tavuk_dürüm

Vähän vaihtelua, tällä kertaa dürümin sai sentään kasata itse.

Istanbul oli suuri pettymys, yksin naisena matkustelu siellä ei ole mitään herkkua. Ja siellähän syödään vain kebabia kebabin perään! Espanjan tapaksia odotellessa… Reissaajan kuulumisia voi seurata kuvablogista http://modernnomadsdiary.wordpress.com.

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Maailmalta

Parsakaalikeitto kookosmaidolla

Sosekeitot ovat usein vähän yllätyksettömiä ja tasapaksuja. Tässä Chocochili-blogin parsakaalikeitossa, jota tuunasin hieman inkiväärillä, chilillä ja sitruunamehulla, on ihan oma meininkinsä.

Keitosta voi tehdä mieluisen paksuista säätelemällä veden ja kookosmaidon määrää. Tällä kertaa halusin tehdä kevyen keiton, jossa ei olisi vauvanruokafiilistä, joten hulautin sekaan koko kookosmaitotölkin ja enemmän vettä kuin ohjeistetut kolme desiä. Hyvin toimii!

Ohje sopii vegaaneille.

Parsakaali-kookoskeitto

1 sipuli
2 sentin pätkä inkivääriä
1 iso valkosipulinkynsi
chiliä oman maun mukaan, esim. rouheena
1 parsakaali
3-5 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
1 tlk valkoisia papuja
1 tlk kookosmaitoa (et välttämättä tarvitse kaikkea)
sitruunamehua
krutonkeja

  1. Leikkaa parsakaalista kukinnot irti. Kuori varsi ja pilko se viipaleiksi.
  2. Silppua sipuli ja kuullota sitä oliiviöljyssä kattilan pohjalla muutama minuutti. Lisää valkosipuli ja chili, kuullota vielä hetki.
  3. Lisää parsakaali, vesi ja kasvisliemikuutio ja keitä, kunnes parskaali on pehmennyt.
  4. Lisää pavut, tilkka sitruunamehua ja osa kookosmaidosta.
  5. Soseuta keitto sauvasekoittimella. Anna keiton kiehahtaa ja lisää vielä kookosmaitoa tarvittaessa, kunnes keitto on sopivan sakeaa.
  6. Koristele annokset krutongeilla ennen tarjoilua.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Alkuruuat, Kasvisruuat, Keitot

Mummon kaalipiirakka

Tässä on resepti (huomaa erityisesti viimeinen lause):

image

Ja tälläinen siitä tuli:

image

Yksinkertaista ja hyvää!

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kasvisruuat, Leivonta, Naposteltavat, Pääruuat, Suomalainen ruoka

Kurpitsalasagne

Kuten joku lukijoista on saattanut huomatakin, kurpitsa on meikäläisen lempikasvis. Tai ainakin näin syksyisin. Tällä viikolla kokkailin paikallisen pirkkalehden eli Billan Frisch gekocht -mainoslehdessä mainostettua kurpitsalasagnea. Resepti on peräisin itävaltalaisen Lenan blogista Ma vie es délicieuse.

Reseptiä lukiessani mietin jo kurpitsansiementen jättämistä pois omasta tuotoksestani, sillä en erityisemmin pidä niistä. Lopulta päädyin kuitenkin käyttämään niitä, lähinnä tuomaan erilaista suutuntumaa. Ei olisi kuitenkaan pitänyt, sillä päädyin noukkimaan ne lautasen reunalle valmiista tuotoksesta – ei vaan maistunut. Mutta tämä ruokavamma taitaa olla henkilökohtainen, sillä siippa veteli lasagnea kitusiinsa mukisematta!

Tulen varmasti uudestaankin tekemään kurpitsalasagnea, mistä syystä kirjaan ohjeen myös tänne blogiin, mutta jotain lisäpotkua tämä kombo kyllä kaipaisi. Ensi kerralla voisin ainakin kokeilla käyttää tähän voimakasta vuohenjuustoa. Vai olisiko jollakulla lukijalla vielä parempi kurpitsalasagnen ohje?

 

kurpitsalasagne

 

Kurpitsalasagne

1/2 hokkaido-kurpitsa (ei tarvitse kuoria)
2 isoa tomaattia
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 rkl voita
1 1/2 rkl vehnäjauhoja
5 dl maitoa
muskottipähkinää, timjamia, oreganoa
120 g juustoraastetta (voimakkaan makuista, esim. Bergkäse)
100 g maustamatonta tuorejuustoa
(kurpitsansiemeniä)
lasagnelevyjä (valmista itse!)
suolaa, mustapippuria

  1. Jos valmistat lasagnelevyt itse, tee taikina ja laita se tuorekelmuun käärittynä jääkaappiin lepäämään.
  2. Puolita kurpitsa ja poista siemenet. Leikkaa kurpitsa ja tomaatit ohuiksi siivuiksi. Silppua sipulit.
  3. Sulata voi pannulla tai kasarissa. Kuullota sipulit nopeasti. Sekoita joukkoon jauhot ja anna paistua hetken aikaa. Lisää maito hitaasti kaataen ja samalla sekoittaen. Anna kiehua kunnes kastike suurustuu. Lisää muskottipähkinä ja yrtit, tuorejuusto sekä 3/4 juustoraasteesta. Mausta suolalla ja pippurilla.
  4. Kuumenna uuni 180 asteeseen ja kauli lasagnelevyt, jos käytät tuorepastaa. Jos käytät kuivapastaa, kannattaa lasagnelevyt ehkä käyttää kuumassa vedessä, että ne pehmenevät hiukan.
  5. Voitele uunivuoka ja lado siihen vuorotellen kurpitsa- ja tomaattisiivuja, hieman suolaa ja pippuria, (kurpitsansiemeniä), lasagnelevyjä ja kastiketta. Laita viimeiseksi kerrokseksi kastiketta ja kurpitsasiivuja ja loput juustoraasteesta.
  6. Peitä vuoka foliolla ja laita uuniin puoleksi tunniksi. Lopuksi poista folio ja anna lasagnen paahtua uunissa vielä 20 minuuttia, halutessasi viimeiset 5 minuuttia grillivastuksen alla, jotta saat rapean pinnan.

 

2 kommenttia

Kategoria(t): Kasvisruuat, Pasta, Pääruuat