Aihearkisto: Pasta

Minttuinen feta-kesäkurpitsapasta

Tästä ruuasta ei ole olemassa kunnon kuvaa, sillä nautimme tämän sohvalla miehen kanssa kahdestaan yhdestä isosta taikinakulhosta (miksiköhän, en enää muista…). Ei ollut siis tarkoitus blogata tätä, mutta pakkohan tämä ihana yhdistelmä oli muistiin kirjoittaa.

Innoittajana ruualle oli Siskot kokkaa -blogista löytynyt minttuinen feta-kesäkurpitsasalaatti, jonka tein pastaversiona. Talvella tulee kyllä ikävä tuota ikkunalaudan minttupuskaa. 😦

Minttuinen feta-kesäkurpitsapasta

1 iso kesäkurpitsa
kourallinen pekaanipähkinöitä
(täysjyvä)pastaa
1 paketti fetaa (no ainakin yli puolet)
1 sitruuna
paljon mintunlehtiä
hyvää oliiviöljyä
mustapippuria
suolaa

Pilko kesäkurpitsa puolikuun muotoisiksi suunmentäviksi siivuiksi ja pyörittele viipaleet oliiviöljyssä. Lado viipaleet uunipellille niin, etteivät ne ole pahasti päällekkäin. Mausta kevyesti suolalla ja mustapippurilla, ja laita 220 asteiseen uuniin paahtumaan.

Keitä tällä välin kahden hengen annos pastaa, esim. fusillia.

Kun kurpitsat ovat saaneet hieman väriä, lisää pellille hieman rouhitut pekaanipähkinät ja laita takaisin uuniin. Anna pähkinöidenkin paahtua hetken ajan, mutta varo etteivät ne kärähdä.

Pilko feta pieniksi kuutioiksi ja silppua mintunlehdet. Laita kypsät kesäkurpitsaviipaleet ja pähkinät kulhoon ja lisää joukkoon kypsä valutettu pasta, fetakuutiot ja mintunlehdet. Mausta pasta sitruunankuorella ja -mehulla, hyvällä oliiviöljyllä sekä suolalla ja pippurilla. Huokaile, kun se on niin hyvää… Voi nauttia myös kylmänä.

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kasvisruuat, Pasta, Pääruuat

Perinneruokaa eteläisestä Itävallasta

Näihin raviolityyppisiin pastataskuihin olen tutustunut anoppikokelaani keittiössä. Kuten nimikin, Kärntner Kasnudel, kertoo,  nämä ovat Itävallan eteläisen Kärntenin osavaltion perinneruokaa.

Vaikka nimi viittaa juustoon, pastataskujen täytteenä on perunaa ja murumaista rahkaa (Bröseltopfen), joka on maustettu suolalla ja mintulla (lajike Braune Minze, olisikohan suomeksi jalominttu). Täytteeseen voi käyttää joko tuoretta tai kuivattua minttua. Itse käytin kuivattua, anoppikokelaan kasvimaan minttua, jonka murensin pienenpieniksi hippusiksi kämmenten välissä.

Kuten raviolitkin, tämä resepti on aika työläs, ja useampi kokki on tarpeen, ettei mene hermo. Me saimme tällä reseptillä aikaan noin 30 taskua, mutta valmiiden taskujen määrä riippuu tietysti siitä, kuinka isoja niistä tekee. Kärntenissä taskut tehdään melko isoiksi, niin että täytemassasta muotoiltavat pallot ovat läpimitaltaan noin neljä senttiä tai isompia. Ravintolassa tarjotaan yleensä viisi taskua per henkilö.

Taikina on tavanomainen pastataikina, jonka voi joko kaulia tai käsitellä pastakoneen avulla. Jos taikinaa jää yli, sen voi muotoilla palloksi, vuorata kelmulla, säilyttää jääkaapissa ja käyttää seuraavana päivänä tuorepastan tekoon.

Kärntner Kasnudel – eli vapaasti suomennettuna Rahkataskut

Taikina:
500 g vehnäjauhoja (hienoja)
1 tl suolaa
1 kananmuna
2 dl vettä

Täyte:
500 g jauhoisia perunoita
500 g murumaista rahkaa
reilusti kuivattua tai tuoretta minttua
suolaa

Tee taikina hyvissä ajoin. Vaivaa aineksista kiinteä pallo, ei kuitenkaan liian kova. Jos vaivaat käsin, käytä vaivaamiseen ainakin 10 minuuttia. Vuoraa taikinapallo kelmulla ja laita se jääkaappiin pariksi tunniksi lepäämään.

Keitä kuoriperunat kypsiksi. Valuta rahkaa siivilässä, rahka ei saa olla vetistä. Kuori perunat kuumina ja purista ne perunapuristimen läpi kulhoon perunalumeksi. Lisää rahka ja sekoita haarukalla perunalumi ja rahka sekaisin. Mausta reilusti suolalla ja mintulla. Valmiin täytteen tulee maistua hieman suolaiselta ja selkeästi minttuiselta (määriä on vaikea sanoa, sillä mintun voimakkuudessa voi olla paljon eroja).

Pyörittele täytemassasta palloja (halkaisija noin 4 cm). Aja taikina pastakoneella pitkulaisiksi levyiksi (niin leveä kuin pastakoneella saa, mutta ei liian ohut). Asettele levyn pitkään alareunaan täytepalloja, jätä pari senttiä väliä. Käännä levyn yläosa täytepallojen päälle ja paina kevyesti kämmensyrjillä pallojen molemmin puolin niin, että taikina ympäröi palloja myös sivuilta. Irroita pallot lasinreunalla painamalla niin, että umpinainen takasivu jää ehjäksi.

Sulje taikinataskut niin, että sisälle ei jää ilmaa. Ota tasku käteen ja nipistä taikinanreunat yhteen. Helpoin tapa varmistaa taskun kiinnipysyminen on painella reunat vielä haarukalla yhteen. Tai sitten voi tehdä vähän hienommin (itse jaksoin askarrella yhden hienon), niin kuin tässä videossa (jossa taskujen tekemiseen käytetään muutenkin eri tyyliä).

Kuumenna vesi lähes kiehumispisteeseen, mutta älä anna sen poreilla kovaa. Lisää suolaa veteen. Keitä rahkataskuja noin 12 minuutin ajan lievästi poreilevassa vedessä.

Sulata voita kasarissa ja anna sen hieman ruskistua niin, että maku muuttuu hieman pähkinäiseksi. Silppua ruohosipuli.

Tarjoa voisulan ja ruohosipulin kera, lisäksi vihreää salaattia.

Ylijääneet rahkataskut kannattaa lämmittää myöhemmin pannulla voissa, niin että ne rapsakoituvat. Näin ne ovat mielestäni vielä parempia, kuin pelkästään keitettyinä!

Olipas aika haastava resepti kirjoittaa, kun moni asia menee mutu-tuntumalla…

Jätä kommentti

Kategoria(t): Itävaltalainen ruoka, Kasvisruuat, Pasta, Pääruuat

Yrttipuskien harvennusta ja lempparipastaruoka

Timjami- ja rosmariinipuskani rehottivat siihen malliin, että aloin miettiä uusia keinoja niiden hyödyntämiseen. Yrtticannelonit tulivat onneksi mieleen, sillä tätä ruokaa oli kyllä jo ikävä. Pastanjauhantaa-blogi julkaisi tämän reseptin jo vuonna 2006, mutta meni neljä vuotta, ennen kuin kokeilin sitä. Uskomatonta, että toiseen kokeilukertaan meni vielä kaksi vuotta, sillä tämä on aivan mahtava pastaruoka!

image

Alkuperäisessä reseptissä käytetään tuoretta basilikaa, rakuunaa ja oreganoa, mutta itse käytin niiden sijasta timjamia, rosmariinia ja lehtipersiljaa, sekä kuivattua oreganoa. Toimii todella hyvin niinkin!

Yrttijauhelihakastiketta vieläkin parempi osa tätä pastavuokaa on valkokastike, johon tulee valkoviiniä. Ja tietysti voita, kermaa ja juustoa. Ei ihan keveimmästä päästä, mutta niin herkullista! En edes muistanut ottaa kuvaa…

Kyllähän tällaisessa ruuassa on paljon tehtävää (ja tiskiä), kaksi kastiketta ja sitten vielä canneloniputkien täyttö, mutta lopputulos palkitsee takuulla.

Yrtticannellonit (ohje Gloria 06/2004, Eila Kuurman 10 parasta ruokaa)

16-20 kpl cannelloniputkia

Täyte:
500 g jauhelihaa
1-2 sipulia
4-6 aurinkokuivattua tomaattia
1 tlk tomaattimurskaa
3-4 valkosipulin kynttä
reilusti tuoreita yrttejä
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

Juustokastike:
50 g voita
1 dl vehnäjauhoja
5 dl lihalientä
2 dl kuohukermaa
1 dl valkoviiniä
200 g mozzarellaa raastettuna
1 dl parmesaaniraastetta

Kuutioi sipuli ja aurinkokuivatut tomaatit. Ruskista sipulisilppu ja jauheliha pannulla oliiviöljyssä. Kun jauheliha on ruskistunut, lisää joukkoon aurinkokuivatut tomaatit sekä silputut yrtit ja tomaattimurska. Purista joukkoon valkosipulin kynnet. Anna hautua 15 minuuttia. Mausta suolalla ja rouhitulla mustapippurilla.

Täytä canneloniputket jauhelihamassalla ja asettele uunivuokaan. Jos täytettä jää yli, laita se cannelonien päälle.

Valmista juustokastike sulattamalla voi ja lisäämällä joukkoon vehnäjauho. Kaada kastikepohjan päälle lihaliemi ja valkoviini. Kypsytä kastiketta hiljaisella lämmöllä, kunnes se alkaa saostua. Lisää joukkoon raastettu
mozzarella ja kuohukerma. Anna saostua tasaiseksi välillä sekoittaen. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria.

Kaada juustokastike cannellonien päälle ja ripottele pinnalle raastettua parmesaania. Paista 175 asteessa reilu puoli tuntia, kunnes pinta saa kauniin ruskean värin. Anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Pasta, Pääruuat

Reilaajien erikoinen – Hiilenpolttajan sienispagetti

Tuossa taannoin vieraanani oli kolme nälkäistä reilaajaa ja testaukseen pääsi Helsingin Sanomien Ruokatorstai-kirjan Hiilenpolttajan sienispagetti (mistä se hiilenpolttaja siihen nimeen tulee, ei harmainta aavistustakaan). Jostain syystä ainakaan me emme löytäneet kirjasta olleenkaan tietoa siitä, kuinka monelle  hengelle ohjeet on tarkoitettu ja koska kaikilla oli niin kova nälkä, niin päätimme tehdä kastiketta oikein reilusti – lopputuloksella olisi sitten ruokkinutkin varmaan kahdeksankin henkeä:

Spaghetti alla carbonara speciale

Kanttarelleja (niitä oli varmaan sellainen nelisen desiä – Reetan tuliaisia maalta)
200 g pekonia
4 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
4 keltuaista
2,7 dl kermaa
4 dl parmesaaniraastetta
suolaa, pippuria
400 g spagettia

  1. Paloittele sienet (meillä ne olivat jo valmiiksi paloiteltu ja paistettu) ja leikkaa pekoni suikaleiksi sekä hienonna valkosipuli.
  2. Kuumenna oliiviöljy pannussa ja kuullota valkosipuli. Lisää sienet ja ruskista hetki (siis meidän tapauksessamme, kun sienet olivat jo kertaalleen paistettu). Mausta suolalla ja pippurilla.
  3. Sienet lautaselle ja pekonisuikaleet pannulle. Paista rapeiksi. Sienet takaisin pekonin sekaan pannulle.
  4. Vatkaa keltuaiset kulhossa. Sekoita joukkoon kerma, parmesaaniraaste ja mausta pippurilla.
  5. Kypsennä spagetti, älä valuta pastaa aivan kuivaksi. Ota talteen hieman keitinvettä ja kaada kuuma vesi keltuais-juustoseokseen ja sekoita reippaasti. Lisää joukkoon sienet ja pekoni. Lisää tarvittaessa vielä hiukkasen keitinvettä.

Image

PS. Oli jo niin nälkä, että kuvaamisesta ei oikein meinannut tulla mitään!

PPS. Reilaajilta tuli vielä huomautus, että yleensä sienet eivät maistu mutta tämä maistui!

Musiikki: Mina & A. Lupo: Parole parole

1 kommentti

Kategoria(t): Pasta, Pääruuat