Aihearkisto: Pasta

Kurpitsalasagne

Kuten joku lukijoista on saattanut huomatakin, kurpitsa on meikäläisen lempikasvis. Tai ainakin näin syksyisin. Tällä viikolla kokkailin paikallisen pirkkalehden eli Billan Frisch gekocht -mainoslehdessä mainostettua kurpitsalasagnea. Resepti on peräisin itävaltalaisen Lenan blogista Ma vie es délicieuse.

Reseptiä lukiessani mietin jo kurpitsansiementen jättämistä pois omasta tuotoksestani, sillä en erityisemmin pidä niistä. Lopulta päädyin kuitenkin käyttämään niitä, lähinnä tuomaan erilaista suutuntumaa. Ei olisi kuitenkaan pitänyt, sillä päädyin noukkimaan ne lautasen reunalle valmiista tuotoksesta – ei vaan maistunut. Mutta tämä ruokavamma taitaa olla henkilökohtainen, sillä siippa veteli lasagnea kitusiinsa mukisematta!

Tulen varmasti uudestaankin tekemään kurpitsalasagnea, mistä syystä kirjaan ohjeen myös tänne blogiin, mutta jotain lisäpotkua tämä kombo kyllä kaipaisi. Ensi kerralla voisin ainakin kokeilla käyttää tähän voimakasta vuohenjuustoa. Vai olisiko jollakulla lukijalla vielä parempi kurpitsalasagnen ohje?

 

kurpitsalasagne

 

Kurpitsalasagne

1/2 hokkaido-kurpitsa (ei tarvitse kuoria)
2 isoa tomaattia
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 rkl voita
1 1/2 rkl vehnäjauhoja
5 dl maitoa
muskottipähkinää, timjamia, oreganoa
120 g juustoraastetta (voimakkaan makuista, esim. Bergkäse)
100 g maustamatonta tuorejuustoa
(kurpitsansiemeniä)
lasagnelevyjä (valmista itse!)
suolaa, mustapippuria

  1. Jos valmistat lasagnelevyt itse, tee taikina ja laita se tuorekelmuun käärittynä jääkaappiin lepäämään.
  2. Puolita kurpitsa ja poista siemenet. Leikkaa kurpitsa ja tomaatit ohuiksi siivuiksi. Silppua sipulit.
  3. Sulata voi pannulla tai kasarissa. Kuullota sipulit nopeasti. Sekoita joukkoon jauhot ja anna paistua hetken aikaa. Lisää maito hitaasti kaataen ja samalla sekoittaen. Anna kiehua kunnes kastike suurustuu. Lisää muskottipähkinä ja yrtit, tuorejuusto sekä 3/4 juustoraasteesta. Mausta suolalla ja pippurilla.
  4. Kuumenna uuni 180 asteeseen ja kauli lasagnelevyt, jos käytät tuorepastaa. Jos käytät kuivapastaa, kannattaa lasagnelevyt ehkä käyttää kuumassa vedessä, että ne pehmenevät hiukan.
  5. Voitele uunivuoka ja lado siihen vuorotellen kurpitsa- ja tomaattisiivuja, hieman suolaa ja pippuria, (kurpitsansiemeniä), lasagnelevyjä ja kastiketta. Laita viimeiseksi kerrokseksi kastiketta ja kurpitsasiivuja ja loput juustoraasteesta.
  6. Peitä vuoka foliolla ja laita uuniin puoleksi tunniksi. Lopuksi poista folio ja anna lasagnen paahtua uunissa vielä 20 minuuttia, halutessasi viimeiset 5 minuuttia grillivastuksen alla, jotta saat rapean pinnan.

 

2 kommenttia

Kategoria(t): Kasvisruuat, Pasta, Pääruuat

Pastaa kylmäsavuporo-kanttarellikastikkeella

Taas tuli tilanne, jossa piti Suomea viedä maailmankartalle ja kokata poroa. Huoh. Mietin kauan, että mitähän sitä Reetan Suomesta tuomasta kylmäsavuporosta oikein tekisi että vieraalle maistuisi. Itse kun en edes koko porosta edes sen kummemmin välitä. Keittoa ehkä. Tai piirakka. Päädyin kuitenkin tekemään pastaa, tätä Ketun keittiön ohjetta mukaillen. Taisi maistua. Palautteeksi sain epämääräisen kommentin ”ei mikään voi olla pahaa, jos on paljon voita ja kermaa” ja vieras santsasi kaksi (!) kertaa. En edes kuvaa ehtinyt ottaa, mutta tuo kastike sinänsä ei ole erityisen herkullisen näköistä. Raastetulla parmesaanilla pystyy hämäämään jonkin verran. Ja hämärällä valaistuksella.

Pastaa kylmäsavuporo-kanttarellikastikkeella

1 pieni sipuli
60-70 g kylmäsavustettua poronpaistia
4 kourallista kanttarelleja (tai muita sieniä, alkuperäisessä ohjeessa mustatorvisieniä)
1 valkosipulin kynsi
2 dl kermaa
voita
kuivattua timjamia
suolaa
pippuria
pastaa (tällä kertaa oli tagliatellea, mutta esim. pennepasta käy hyvin tällaisten kermakastikkeiden kanssa)
parmesaania

  1. Puhdista kanttarellit (siitä käteviä sieniä, ettei niitä tarvitse ryöpätä) juoksevan veden alla, älä liota. Pilko hieman pienemmiksi, mutta älä liikaa, on kiva että kastikkeessa sienet ovat vielä tunnistettavissa.
  2. Pilko sipuli ja poronpaisti.
  3. Kuullota sipuli pannulla reilussa voissa.
  4. Lisää sienet pannulle ja anna niiden ruskistua. Lisää sekaan pilkottu poronpaisti ja murskattu valkosipulin kynsi sekä hyppysellinen timjamia. Odottele hieman, että ainesten aromit tulevat kunnolla esille. Lisää pannulle tarvittaessa vielä nokare voita. Kaada sekaan kerma ja sekoittele miedolla lämmöllä kunnes kastike sakenee aavistuksen. Maista ja lisää näppituntumalla vielä timjamia, pippuria ja tarvittaessa suolaa.
  5. Keitä pasta pakkauksen ohjeiden mukaan joko samalla kun teet kastiketta tai sitten sen jälkeen.
  6. Ei muuta kuin lautaselle ja parmesaania päälle!

On se tuo Suomi vain usein ihmetyksen aihe. Että joulupukin poroja syötte. Tälläkin kertaa kokkailua säesti jatkuva Petteri Punakuonon hyräily ja kysymykset tähän tyyliin: ”Kuinka usein teillä kotona syötiin poroa, kun olit pieni? Joka päivä?” tai ”Oliko teillä omia poroja?” Taisi palanen Suomen eksotiikkaa karista, kun kerroin ettei meillä mitään poroa syöty enkä ole otuksia juurikaan eläintarhan ulkopuolella nähnyt. No jäipä silti valttikortiksi pakkanen. Ja revontulet. Ja yötön yö.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Pasta, Pääruuat, Suomalainen ruoka

Helppo kesäpasta

Kun asunnossa on lähemmäs 30 astetta lämmintä, keittiössä ei huvita liikoja hutkia. Tässä helppo ja nopea kesäpasta, joka yllätti makujen tasapainollaan! Annos on noin kolmelle hengelle tai kahdelle nälkäiselle.

 

kana-kesäkurpitsapasta

 

Kesäkurpitsa-kanapasta

kierrepastaa
oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä
chilihiutaleita
2 kananrintaa tai pala kalkkunanrintaa suikaleina
1 keskikokoinen kesäkurpitsasuolaa
mustapippuria
pari oksaa tuoretta timjamia
puolikkaan sitruunan mehu
parmesanraastetta

  1. Keitä pasta suolatussa vedessä.
  2. Lämmitä pannulla miedolla lämmöllä reilusti oliiviöljyä, valkosipulimurskaa ja chilihiutaleita. Kun valkosipulimurska on pehmennyt, siirrä suurin osa öljystä ja valkosipuli-chiliseos toiseen astiaan.
  3. Paista samalla pannulla kanasuikaleet lähes kypsiksi. Lisää pannulle kesäkurpitsaviipaleet ja timjami ja jatka paistamista. Mausta suolalla ja pippurilla.
  4. Lisää pannulle kypsä pasta, sitruunamehu ja loput oliiviöljystä mausteineen. Sekoita.
  5. Tarjoile parmesanraasteen kanssa.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Pasta, Pääruuat

Lasagnea tuorepastasta

Lasagne on mielestäni parasta perinteiseen tyyliin tehtynä, eli täyteläisellä tomaattisella jauhelihakastikkeella ja ihanalla rasvaisella juustokastikkeella valmistettuna.

Jos ei kuitenkaan ole aikaa eikä halua tehdä kahta eri kastiketta, olen todennut seuraavan reseptin oikein mainioksi pikalasagneksi (resepti löydetty Punavuori Gourmet:sta). Tällä kertaa kaapissa ei ollut kermaa, joten laitoin pelkästään reilu 2 desiä maitoa nesteeksi ja lisäsin kunnon lorauksen punaviiniä kastikkeeseen.

Halusin kokeilla ensimmäistä kertaa itsetehtyjä pastalevyjä lasagnessa. Jos omistaa pastakoneen, ei tämä edes vie kauan aikaa tai hermoja. Taikinan vaivaamisen on hyvä käyttää 10 minuuttia, mutta sen ajan säästää siinä, että lasagne on valmista hieman nopeammin, kuin jos käyttäisi kuivattuja pastalevyjä.

Päällimmäiseksi kerrokseksi jätin pastalevyt, jotka päällystin reilusti emmentalilla. Lopputuloksen ulkonäkö on vähän hassu, mutta rapea juustokansi oli ihana… Luulen, että teen tulevaisuudessa lasagnen aina tuorepastasta, sillä vaikka maku ja koostumus oli yllättävän samanlainen, kuin kuivapastasta tehtynä, oli tätä mielestäni kivempi tehtailla, ja ravintoarvokin on olettaakseni parempi!

lasagne_valmis

Pastataikina
(yhteen lasagneen)

n. 300 g jauhoja
3 kananmunaa

  1. Kaada jauhot keoksi leivinalustalle ja tee keskelle kuoppa. Riko munat kuoppaan ja riko niiden rakenne haarukalla.
  2. Ala pikkuhiljaa sekoittaa jauhoja muniin niin, että taikina alkaa muodostua. Voit käyttää aluksi sähkövatkainta (taikinakoukuilla) apuna.
  3. Tarkoitus on saada aikaan todella kiinteä ja kimmoisa taikina, joka ei tartu kiinni leivinalustaan tai käsiin. Tämä saadaan aikaan vähintään 10 minuutin käsinvaivaamisella, jos ei omista yleiskonetta.
  4. Laita valmis taikina tuorekelmutettuna jääkaappiin vähintään puoleksi tunniksi.

lasagne

Yhden kastikkeen lasagne

1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
400 g naudan jauhelihaa
2 rkl tomaattipyrettä
suolaa, pippuria, (savu)paprikajauhetta
1 tlk tomaattimurskaa
1 prk raejuustoa
2 dl maitoa
1 oksa tuoretta rosmariinia
kuivattua oreganoa
reilu loraus punaviiniä
pastataikinaa
juustoraastetta

  1. Pilko sipuli ja valkosipuli. Kuullota sipulia öljyssä isolla pannulla tai kasarissa ja lisää jauheliha. Ruskista.
  2. Lisää valkosipuli, tomaattipyre ja mausteet  ja kuullota hetki.
  3. Kaada joukkoon tomaattimurska, raejuusto ja maito (kerää maidolla loput tomaattimehuista talteen tölkistä). Saksi tuoretta rosmariinia kastikkeeseen ja lisää myös kuivattu oregano. Lisää punaviini.
  4. Anna kastikkeen hautua sillä aikaa, kun kaulit pastalevyt: Ota pastataikina jääkaapista ja jaa se noin viiteen osaan. Jauhoja apuna käyttäen aja kukin pala pastakoneen läpi. Omassa koneessani sopiva paksuus oli tasolla 6.
  5. Tarkista kastikkeen maut ja lisää mausteita ja suolaa tarvittaessa.
  6. Kokoa lasagne: Laita alimmaiseksi kerrokseksi kastiketta, ja täytä vuoka vuorotellen taikinalla ja kastikkeella. Jätä viimeiseksi kerrokseksi taikinakerros. Päällystä pastalevyt reilulla määrällä juustoraastetta.
  7. Paista 200 asteissa uunissa 30-40 minuuttia.

Helloillamme-vinkit:

  • Jos juustokuorrute ei ole saanut tarpeeksi väriä paistoajan loppuessa, laita hetkeksi grillivastukset päälle. Vahdi vieressä, ettei juusto kuitenkaan pääse palamaan.
  • Jos pastalevyjä jää yli, ne kannattaa leikata tagliatelle-suikaleiksi (ajaa pastakoneen toisen terän läpi) ja ripustaa kuivumaan.

tuorepasta

Jätä kommentti

Kategoria(t): Pasta, Pääruuat

Mainio pikaruoka – pesto!

Perjantai-illan pikaruoaksi sopii pesto: helppoa ja nopeaa sekä ennen kaikkea tuoretta. Eikä ainesosien taikka määrien kanssa tarvitse olla niin tarkkana, lopputulos maistuu aina herkulliselta! Peston kaveriksi ostin perunagnoccheja (niitäkin voisi tehdä joskus itse, aito italialainen ohjekin olisi), spaghetti olisi tietenkin se klassinen seuralainen ja peston jämät voi sipaista vaikka leivälle mozzarellan tai vuohenjuuston seuraksi.

Perinteinen pesto sekoitetaan basilikasta, pinjansiemenistä, parmesaanista, valkosipulista ja oliiviöljystä sekä maustetaan suolalla ja pippurilla. Pinjansiemeniä olen korvannut myös macadamia-pähkinöillä ja basilikan seuraksi olen laittanut myös rucolaa. Eli melkeinpä mikä vaan käy. Ja mielialan mukaan pestosta voi tehdä enemmän tai vähemmän juustoisen, valkosipulin voi jättää pois tai kehitellä aivan jotain uusia makuyhdistelmiä. Sitruunaa voisi kokeilla. Tai vaikkapa persiljaa? Manteleita? Mitä jos laittaisi sekaan chiliä?

IMG_5793

Pesto (tästä riittää kahden hengen gnocchi/spaghettiannokseen)

1 isohko puska basilikaa
kourallinen pinjansiemeniä
pari kourallista parmesaaniraastetta
1 valkosipulinkynsi
hyvää oliiviöljyä
suolaa ja pippuria

  1. Paahda pinjansiemenet kuivalla pannulla kunnes ne alkavat tuoksua. Anna niiden jäähtyä.
  2. Raasta parmesaani ja revi basilikanlehdet. Purista valkosipulinkynsi.
  3. Muusaa kaikki ainekset sauvasekoittimella sillä aikaa kun vesi kiehuu ja spaghetti/gnocchit kypsyvät. Valuta tahnan sekaan pikkuhiljaa oliiviöljyä kunnes peston rakenne on sopiva – se irtoaa sauvasekoittimen terästä muttei ole liian öljyistä. Mausta suolalla ja pippurilla. Siinäpä se.

Vinkit:

  • Anna pinjansiementen jäähtyä ennen kuin sekoitat ne muihin aineksiin – muuten rakenne voi kärsiä (kerran kesällä kun oli oikein kuuma, onnistuin tekemään pestosta lähinnä muovailuvahaa kun juusto suli möykyksi).
  • Tässäkin ohjeessa tärkeää on, että ainekset ovat laadukkaita ja tuoreita – hyvä parmesaani ja oliiviöljy ovat kaiken a ja o.
  • Jos kaikkea pestoa ei tule käytettyä kerralla, sitä voi säilyttää ilmatiiviissä astiassa jääkaapissa – valuta peston päälle kerros oliiviöljyä niin se ei tummu.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Pasta, Pääruuat

Sitruunapasta

Pasta sitruunakastikkeessa on ihana raikas ja samalla tuhti herkku! Varsinkin näin marraskuun pimeydessä ja sateessa siitä tulee kesä mieleen. Hyvän reseptin löysin joskus Helsingin Sanomista. Kastikkeesta tulee tosi löysää, itse olen tottunut rakenteeltaan paksumpiin kastikkeisiin. Mutta who cares, maku on oikein erinomainen. Pastan seuraksi paistoin pannulla pari jääkaapissa ollutta kanafilettä. Maustoin vain suolalla ja pippurilla sekä timjamilla. Sopi sitruunan seuraksi oikein hyvin.

Sitruunapasta (ohjeesta riitti kolmeen tai neljään annokseen)

350-400 g spagettia
1 luomusitruuna
1,5 dl valkoviiniä (itselläni oli Grüner Veltlineriä)
2 dl kermaa
100 g hyvää parmesaania (ei mitään valmista raastetta vaan kunnon köntti)
1-1,5 tl ruokosokeria
pari kourallista tuoreita pinaatinlehtiä
pippuria
suolaa
hieman raastettua parmesaania koristeeksi

  1. Laita spagetti kiehumaan reiluun hyvin suolattuun veteen.
  2. Raasta parmesaani ja sitruunan kuori. Purista sitruunan mehu.
  3. Kuumenna viini kattilassa ja lisää sitruunamehu. Anna nesteen kiehua puoleen.
  4. Lisää kerma, sitruunankuoriraaste ja parmesaani. Anna parmesaanin sulaa kastikkeeseen miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen. Mausta suolalla ja pippurilla. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa ruokosokeria, jos kastike on liian väkevää. Itse laitoin teelusikallisen sokeria ja sitten maku oli kohdillaan.
  5. Sekoita kastike ja spagetti. Revi joukkoon pinaatinlehtiä. Koristele parmesaaniraasteella. Asettele annoksen päälle pieniä kananpaloja, jos haluat. Buon Appetito!

Jätä kommentti

Kategoria(t): Pasta, Pääruuat

Pasta Factory

Kaikkein hauskin tapa pitää illalliskutsut on laittaa vieraat töihin – ei tarvitse paljoa valmistella etukäteen ja kaikilla on hauskaa. Tällä kertaa ohjelmassa oli yrttiricottatäytteisten raviolien teko, seitsemän henkeä sai kyllä niiden näpräämiseen kulumaan tovin jos toisenkin. Reetta toi alkupalaksi kurpitsakeittoa ja salaattiainekset, jälkiruuaksi tein maailman rumimman Matcha-juustokakun mutta onneksi maku oli kohdillaan! Tuo kakkuohje tulee blogiin hieman myöhemmin, keskitytään nyt ensin raviolien tekoon.

Itsetehty pasta

Pastataikinan tein valmiiksi jo ennen vieraiden tuloa tällä Helsingin Sanomien ohjeella, tässä ohje kaksinkertaisena koska syöjiä oli seitsemän:

400 g durum-vehnäjauhoja (italialaisissa paketeissa lukee tipo 00, minulla käytössä oli näitä De Ceccon jauhoja, joita olen joskus raahannut Italiasta – niistä tulee myös täydellinen pizzapohja)
4 kananmunaa
reilu ripaus suolaa
1-2 tl hyvää oliiviöljyä

  1. Tee jauhoista pöydälle keko, jonka keskelle tulee ”kraateri”. Riko tuohon kraateriin kananmunat ja lisää siihen suola ja öljy.
  2. Alusta jauhekeosta varovasti kimmoisa taikina – jos taikinapallo ei millään ota tullakseen, lisää vaikkapa vielä yksi kananmuna (ainakin minun piti niin tehdä). Taikina ei saa tarttua käsiin eikä se saa olla kovin murenevaa sorttia. Ajattele, että siitä on myöhemmin kaulittava sellaista sitkeähköä pastaa, se ei onnistu, jos itse taikinan rakenne ei ole kohdillaan.
  3. Kääri taikinapallo kelmuun ja anna levätä jääkaapissa ainakin puoli tuntia.

Tämän jälkeen alkaa pastaillan hauskin osa: raviolien teko, jossa kaikki vieraat kantavat kortensa kekoon. Meillä oli apuna  maailman kahdeksas ihme, Tupperwaren Ravioli maker. Ilman sitä vieraat olisivat varmaan kuolleet nälkään tai lähteneet hakemaan pizzaa. Raviolien teko on nimittäin aikaa vievää puuhaa. Felix Baumgartner ehti ponkaista avaruudesta supermieshyppynsä, mutta meillä vaan pyöriteltiin pastaa eikä valoa meinannut olla tunnelin päässä sitten millään. Mutta hyvää oli ja kaikki saivat mahansa täyteen. Tosin pitkän odottamisen jälkeen.

Raviolien yrtti-ricotta-parmesaani-pinjansiemen-täyte:

(Jamie Oliverin kirjasta Kochen für Freunde, taas kaksinkertaisena)

800 g ricottaa
2 keltuaista
4 kourallista raastettua parmesaania
4 kourallista pinjansiemeniä
6 kourallista yrttejä (meillä oli persiljaa, rosmariinia ja basilikaa)
suolaa ja pippuria (myllystä tietenkin)
hyppysellinen muskottipähkinää

Ohjetta ei kyllä oikeastaan olisi tarvinnut kaksinkertaistaa, koska pieniin ravioleihin ei kovin suuria määriä tätä mahtunut – lopun täytteen laitoin pakasteeseen, saa nähdä tuleeko sitä käytettyä joskus tai kestääköhän se pakastamista ylipäätään.

  1. Paahda pinjansiemenet kevyesti kuivalla pannulla. Tuoksusta tiedät, koska aromit pääsevät valloilleen. Anna pinjansiementen jäähtyä hieman.
  2. Raasta parmesaani. Raasteen ei tarvitse olla mitenkään erityisen hienoa, se on oikeastaan kiva kun täytteeseen jää suutuntumaa.
  3. Pilko yrtit (tässäkin on niin monta kivaa työvaihetta, jotka voi delegoida vieraille – yksi raastaa, toinen pilkkoo, kolmas paahtaa jne.).
  4. Sekoita kaikki täytteen ainekset keskenään ja tarkista maku.

Sitten itse raviolien teko:

  1. Kauli pastataikinasta jauhoitetulla alustalla tasainen suht ohut levy. Laita se maailman 8. ihmeen päälle ja kauli sen verran, että näet missä muottien rajat menevät. Paina sormella varovasti taikinaa syvemmälle koloihin, mutta varo ettei taikina repeä (tässä kohtaa huomaa, kuinka tärkeää oikeanlainen kimmoisa taikina on).
  2. Täytä kolot ricottamössöllä. Älä laita täytettä kuin pieni nokare, muuten kaikki pursuaa myöhemmin ravioleista ulos. Alla olevassa kuvassa täytettä on melkeinpä liikaa.
  3. Kauli taikinasta toinen levy, jonka levität Tupperwaren ihmeen päälle. Sulje taikinan kulmat huolellisesti. Voit vaikka levittää sudilla hieman vettä kriittisiin kohtiin. 
  4. Kauli reippaasti voimaa käyttäen raviolit irti muoteistaan ja nosta ne sivuun odottamaan kattilaan pääsemistä.
  5. Jatka samaan malliin tunnista toiseen (ei vaiskaan, aika nopeasti seitsemän henkeä tämän vaiheen sai taaksensa). 
  6. Jos kaapistasi ei löydy tuota maailman 8. ihmettä, voit muotoilla ravioleja ihan omin kätösin vaikkapa tähän malliin. Varaa vieläkin enemmän aikaa.
  7. Sitten vain valmiit raviolit kiehuvaan, hyvin suolattuun veteen. Keittoaikaa on vaikea sanoa, kannattaa aina välillä maistaa yksi kokeeksi.
  8. Tarjoile voisulan ja parmesaaniraasteen kanssa. Voisulaa voi maustaa rosmariininoksalla. Buon appetito!

Vinkit & kriittiset vaiheet:

  • Älä laita täytettä liikaa.
  • Taikinalevyjen tulee olla ohuita muttei liian ohuita, ettei levyihin tule reikiä täyttövaiheessa.
  • Taikinalevyjen tulee olla tasaisen paksuja, muuten ravioleista ei saa keitettyä tasaisen kypsiä.
  • Ihan pienet reiät ravioleissa eivät haittaa, taikina ei tursunnut keittäessä pihalle. Isompia voi yrittää korjailla veteen kastellulla sudilla.
  • Ylijääneestä taikinasta voi tehdä seuraavaksi päiväksi tagliatellea, jossa on bonuksena täytteestä siihen tuhrautuneita yrttejä ja parmesaania – suikaleet voi kuivattaa henkarissa: 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Pasta, Pääruuat