Aihearkisto: Itävaltalainen ruoka

Omenanokit eli Apfelnockerl

Hei keksin uuden sanan! Nokki eli Nockerl eli Spätzle on siis saksankielisen maailman pastamainen lisuke tai pääruoka, jota on tehty ja nähty helloillammekin juustoisena versiona. Nokki kuulostaa kivalle ja suomalaiseen suuhun helpommalle kuin spätzle, eikö?

Tällä kertaa nokkeja (gnoccheja? nyt menee vielä sekavammaksi) tehtiin makeana versiona. Itävallassahan rakastetaan makeita pääruokia, kuten keisarin pannukakkua. Tässä yksi klassikkoruoka, jota voi toki syödä myös aamiaisella tai jälkiruokana.

Nokit valmistetaan omenaisesta taikinasta ja niiden seuraksi karamelisoidaan omenaviipaleita. Ja kaneli(sokeri)a päälle! Hyvvää mutta makiaa. Das Leben ist schön.

 

apfelnockerl

 

Omenanokit – Apfelnockerl

300 g vehnäjauhoja
ripaus suolaa
3 kananmunaa
1,5-2 dl omenamehua
1 rkl sokeriaa
vaniljasokeria
kanelia
1 iso omena

Karamelisoituihin omenaviipaleisiin:
1 iso omena
2 rkl sokeria
2 rkl voita

Tarjoiluun:
kanelia (ja sokeria)

  1. Sekoita suola jauhoihin. Sekoita keskenään munat, 1,5 dl mehua, sokeri, vaniljasokeri ja ripaus kanelia. Lisää jauhot ja vaivaa taikinaksi.
  2. Vaivaa esimerkiksi sähkövatkaimella (kierre) kunnes taikinaan alkaa muodostua ilmakuplia. Taikina ei saa olla liian löysä, mutta sen on kuitenkin oltava hiukan valuva. Lisää tarvittaessa puolikas desi mehua.
  3. Raasta omena hienoksi ja lisää taikinaan. Kuumenna kattilassa reilusti vettä kiehuvaksi.
  4. Laita taikinasta pari desia kerrallaan kattilan päällä olevaan spätzle-lävikköön ja kaaviloi taikina lävikön läpi kiehuvaan veteen. Veden ei kannata antaa kiehua kuin juuri ja juuri. Kun nokit nousevat pinnalle, voit ottaa ne reikäkauhalla uunivuokaan odottamaan. Keitä seuraava satsi.
  5. Kun kaikki nokit on keitetty, laita ne uunivuuassa 50 asteiseen uuniin, jotta ne pysyvät lämpiminä.
  6. Viipaloi toinen omena. Karamelisoi sokeri voissa pannulla. Lisää omenaviipaleet ja paista hetki.
  7. Lisää nokit pannulle ja sekoita. Annostele lautasille ja ripottele päälle kaneli(sokeri)a.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Itävaltalainen ruoka, Pääruuat

Sunnuntaisalaatti

Nizzan salaatista on lukemattomia eri versioita, tässä oma versioni tältä illalta. Jos kaapista olisi löytynyt, olisin lisännyt kananmunien viereen hienonnettua sardellia. Jotkut lisäävät salaattiin myös keitettyjä vihreitä papuja. Mozzarella oli tähän kyllä liian mieto juusto – jos haluat lisätä juustoa niin käytä mieluummin fetaa.

Marinoin perunat ensin kastikkeessa ennen kuin lisäsin ne salaattiin. Jos kastikkeeseen muuten lisäisi sipulikuutioita, saataisiin näin itävaltalaisytyylinen perunasalaatti. Kastiketta kannattaa tehdä enemmin, jos haluaa maustaa sillä myös muut salaattiaineet.

Näistä aineksista syntyy kaksi ISOA salaattia kahdelle hengelle.

nizzan salaatti

 

Nizzan salaatti

5 pientä perunaa
öljyä
omenaviinietikkaa
sinappia
1 valkosipulinkynsi
suolaa, pippuria
3 kananmunaa
lehtisalaattia
2 tomaattia
pätkä kurkkua
1 mozzarellapallo
tuoretta basilikaa
tonnikalaa

  1. Keitä perunat kypsiksi. Varo kuitenkin ylikeittämistä – perunat täytyy voida leikata siististi.
  2. Keitä kananmunat haluamaasi kypsyysasteeseen.
  3. Valmista kastike: yhdistä esim. pienessä kannellisessa lasipurkissa öljy, etikka, puristettu valkosipulinkynsi, sinappi sekä mausteet. Määrät selviävät maistelemalla – kastikkeen tulee olla kirpeän etikkaista, perunaan yhdistettynä maku kyllä tasoittuu. Aloita vaikka 2 rkl etikkaa ja 4-6 rkl öljyä.
  4. Kuori ja pilko perunat viipaleiksi, kun en ovat vielä kuumia. Yhdistä kulhossa perunat sekä kastike.
  5. Pilko muut salaattiainekset ja valuta tonnikala.
  6. Yhdistä kaikki ainekset lautasella ja lorauta halutessasi kastiketta päälle. Mausta suolalla ja pippurilla.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Itävaltalainen ruoka, Pääruuat, Salaatit

Vaniljakuut ja kanelitähdet – itävaltalaiset joululeivonnaiset

Wienissä leivotaan karjalanpiirakoita ja kotimaisemissa itävaltalaisia pikkuleipiä – helloillamme harrastetaan kulinaarista kulttuurivaihtoa!

Joulunaikaan koko Itävalta mussuttaa pikkuleipiä, ei varmaan ole yhtäkään kotia, jossa ei pyöräytetä annosta pähkinäisiä Vanillekipferl-pikkuleipiä. Hyvänä kakkosena taitavat tulla tähdenmuotoiset Zimtsterne-keksit. Suht työläitä molemmat, mutta maukkaita herkkuja joulukahvipöytään!

Vaniljakuut (Vanillekipferl)
Resepti ichkoche.at

280 g vehnäjauhoja
200 g huoneenlämpöistä voita
100 g pähkinä- tai mantelirouhetta
80 g tomusokeria
8 g vaniljasokeria
tomusokeria ja vaniljasokeria ripoteltavaksi valmiiden pikkuleipien päälle

  1. Sekoita kaikki ainekset nopeasti keskenään tasaiseksi palloksi. Kääri kelmuun ja anna levätä viileässä parisen tuntia.
  2. Lämmitä uuni 170 asteeseen.
  3. Muotoile taikinasta läpimitaltaan 1,5 cm paksuinen tanko ja ota siitä pieniä paloja, joista pyörittelet pellille puolikuita. Yritä tehdä pikkuleivistä suunnilleen samankokoisia, niin että ne paistuvat tasaisesti.
  4. Paista uunissa keskitasolla 10-15 minuuttia. Palavat herkästi!
  5. Sekoita tomusokeria ja vaniljasokeria keskenään ja ripottele siivilän läpi vielä kuumien pikkuleipien päälle seosta paksu kerros.

Vanillekipferln

Helloillamme-vinkit:

  • Käytä vaniljasokeria, älä vanilliinisokeria. Makuero on huima, varsinkin tällaisissa leivonnaisissa, joihin ei tule muita mausteita!
  • Mantelirouheesta tulee vaaleampia puolikuita, saksanpähkinärouheesta erityisen mehukkaita.
  • Monissa ohjeissa taikinaan tulee kananmuna, mutta ilman sitä pikkuleivistä tulee erityisen mureita.

Kanelitähdet (Zimtsterne)
Ohje Dr. Oetker

3 valkuaista
250 g tomusokeria
8 g vaniljasokeria
3 tippaa rommiaromia
1 tl kanelia
n. 400 g manteli- tai hasselpähkinäjauhetta

  1. Lämmitä uuni 140 asteeseen.
  2. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi.
  3. Lisää tomusokeri vähitellen siivilän läpi.
  4. Ota valkuais-tomusokerivaahdosta sivuun kaksi kukkurallista ruokalusikallista pikkuleipien koristeluun.
  5. Lisää varovasti joukkoon rommiaromi, kaneli ja vaniljasokeri.
  6. Lisää joukkoon noin puolet manteli- tai hasselpähkinäjauheesta varovasti sekoittaen.
  7. Lisää loput manteli- tai hasselpähkinäjauheesta vähitellen kunnes massa ei enää juurikaan tartu kiinni.
  8. Jauhota leivinalusta tomusokerilla ja kauli taikinasta noin sentin paksuinen levy ja ota siitä tähtimuotilla pikkuleipiä.
  9. Sivele tähtien päälle pullasudilla valkuais-tomusokerivaahtoa (jos se on liian paksua, voit notkistaa sitä parilla vesipisaralla).
  10. Paista 140 asteessa noin vartti – kuorrute ei saa tummua ja pikkuleipien kuuluu olla pohjasta vielä vähän pehmeitä.
Zimtsterne
Helloillamme-vinkit:
  • Itselläni tuo valkuais-tomusokerivaahto ei riittänyt kaikkien tähtien päälle, joten sivelin loppuihin päälle jäähtyneinä valkosuklaata.
  • Säilyvät tiiviisti suljetussa purkissa parisen viikkoa.
  • Kanelitähdet ovat kaiken muun hyvän lisäksi vielä gluteenittomia!

Jätä kommentti

Kategoria(t): Itävaltalainen ruoka, Leivonta

Salaisuus on kahdeksikko!

Iltojen pimetessä on fondue-pata otettava esille ja kutsuttava ystävät nauttimaan tuhti illallinen. Ensimmäisen kerran tein juustofondueta nelisen vuotta sitten uudeksi vuodeksi – ostin juustot ja raastoin ne ja tein muutenkin kaiken alusta lähtien sveitsiläisen ohjeen mukaan. Ja pilalle meni. Juusto ei jotenkin sekoittunut ollenkaan viinin kanssa ja makukin oli mitä oli. Siihen jäi fondue-kokeilut vuosiksi ja ostin aina vain valmiita fondue-pusseja. Kunnes löysin Karmelitermarktin sveitsiläisen juustokauppiaan, jolta saa tarkoin varjeltua juustosekoitusta ja perinpohjaiset neuvot, miten fondue onnistuu. Ja varulta vielä puhelinnumeron, jos tulee hätä käteen. Mutta ei tullut tälläkään kertaa, kaikki sujui loistavasti! Tässä tämän maanmainion sveitsiläisen juustofondue resepti suoraan kotisivuilta käännettynä.

Juustofondue (4 hengelle)

800 g juustoraastetta (sekoitus erilaisia kovia alppijuustoja – emmentaler, gruyère jne. – juustokauppias ei valitettavasti suostu kertomaan, mitä hänen sekoituksensa oikein sisältää)
pari valkosipulinkynttä
3,5 dl valkoviiniä (meillä Rieslingiä)
4 tl Maizenaa
1 tl sitruunamehua
1 snapsilasillinen Kirsch-viinaa
pippuria
jauhettua muskottipähkinää

kilon verran hieman kuivahtanutta vaaleata leipää, esim. patonkia
omenaa
päärynää

  1. Hiero valkosipulinkynnellä fondue-padan sisäpintaa ja säästä kynnenpuolikkaat lisättäväksi valmiin fonduen sekaan.
  2. Sekoita juustoraaste ja Maizena hyvin keskenään ja laita pataan.
  3. Lisää valkoviini ja sitruunamehu.
  4. Kiehauta seosta hellalla kunnes juusto on sulanut ja sekoita koko ajan voimakkaasti. Nyt tulee se taianomainen salaisuus, millä fonduen saa onnistumaan: seosta on sekoitettava tekemällä kauhalla kahdeksikkoa – näin juusto ei erotu viinistä, vaan seos pysyy tasaisena. Ja se toimii!
  5. Kun juusto on kokonaan sulanut, voit lisätä lorauksen Kirsch-viinaa mausteeksi. Mutta siis vain lorauksen, koska toisin kuin viinin alkoholi, tämä ei ehdi haihtua niin paljoa seoksesta ja mausta saattaa tulla helposti liian alkoholinen.
  6. Mausta ripauksella muskottipähkinää ja pippuria. Lisää sekaan valkosipulinkynnet, jos haluat.
  7. Nosta pata pöydälle ja pidä seos lämpimänä liekillä, mutta älä anna sen enää kiehua voimakkaasti. Muista sekoittaa välillä (parhaiten se onnistuu samalla kun kastaa leipäpalaa juustoon) ja tee aina kahdeksikko!
  8. Perinteisesti juustofondueeseen kastellaan leipää, mutta Reetan innostamana testasimme myös omenaa ja päärynää. Hyvää oli sekin!

Meillä lurahti toiseen fondue-satsiin vähän liikaa kirschiä ja illan kuvista tuli – noh – vähän tärähtäneitä. Itse fonduesta ei ole ainuttakaan kuvaa, vain sen seurauksista:

Liikaa kirschiä!

Juustofondue on sen verran tuhti ruoka, ettei alkupaloja tai lisäkkeitä kaipaa. Jälkiruoaksi tein kastanjaparfait’n, se oli juuri sopiva kylmä ja kevyt päätös illalliselle. Mutta sen resepti tulee tänne blogiin toisella kertaa, se on sen verran pitkällistä selitystä kaipaava kokoillan projekti.

Helloillamme-vinkit:

  • Leipä kannattaa leikata suuhun sopiviksi paloiksi niin että jokaisessa palassa on sopivasti leivän kuorta jäljellä – silloin palasta saa paremman otteen haarukalla.
  • Fondueen kannattaa käyttää samaa viiniä kuin ruokajuomaksikin – silloin ne täydentävät mukavasti toisiaan.
  • Kuulemma juustofonduen kanssa ei saisi juoda vettä vaan vain viiniä tai mustaa teetä. Ruuansulatus pysyy kunnossa!
  • Jos fonduen rakenne ei miellytä, kannattaa lisätä joko nestettä tai maizenaa. Juustokauppiaan ohjeella rakenne on kyllä ollut joka kerta kohdillaan.

 

 

 

 

2 kommenttia

Kategoria(t): Itävaltalainen ruoka, Pääruuat

Gulassia kylmiin iltoihin

Ilmat kylmenevät ja alkaa tehdä mieli kokkailla pataruokia. Pari iltaa sitten valmistelin naudanlihagulassin ja jätin sen hautumaan siksi ajaksi kun itse hikoilin Fernandon kanssa salsa aerobicissa. Olipa ihanaa, kun ruoka oli valmiina odottamassa. Pataruuat rocks.

Gulassia kannattaa tehdä tupla- tai triplamäärä, sillä sen voi hyvin pakastaakin. Lihaksi valitaan haudutusta vaativa ja sen kestävä ruhonosa. Naudan sijasta voi toki käyttää sikaa tai vaikkapa lammasta.

Lisukevaihtoehdot ovat tietenkin moninaiset: perunat, perunamuusi, riisi, knöödelit, spätzlet, tai sitten vain sämpylä, kuten Itävallassa on usein tapana.

Gulassi on muuten vähän kuin hernekeitto Suomessa – armeijassa pojat ruokitaan ”gulassikanuunasta” 🙂 Tuo kuva on kyllä aika karsee, lopputulos oli oikeasti kivemman värinen.

Naudanlihagulassi

250 g sipulia viipaloituna
500 g naudan lihaa
öljyä
tomaattipyrettä
1,5 rkl paprikajauhetta
1 litra lihalientä
suolaa
pippuria
kuminaa
meiramia
laakerinlehti
valkosipulia
chiliä
vehnäjauhoa
vettä

Kuori ja puolita sipulit, viipaloi ohuiksi puolirenkaiksi. Kuumenna öljy padassa ja paista sipuleita miedolla lämmöllä, kunnes ne ovat kullankeltaisia. Käännä lämpö pienimälle tasolle ja lisää  tomaattipyre ja paprikajauhe. Lämmittele niitä hetki ja lisää kuuma lihaliemi. Lientä voi laittaa ihan reilusti, sitä kuitenkin haihtuu aika paljon haihduttamisen aikana.

Lisää lämpöä ja mausteet: pippuri, kumina, meirami, laakerinlehti, valkosipuli ja chili. Anna kiehua ilman kantta 30 minuuttia.

Suolaa liha ja lisää se pataan ilman paistamista. Jätä pata hautumaan kannen alle joko levylle tai uuniin noin kolmeksi tunniksi. Tarvittaessa lisää vettä. Lopuksi voit suurustaa keiton vehnäjauhovesiseoksella. Keitä vielä tämän jälkeen hetken ajan, jotta jauhot kypsyvät.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Itävaltalainen ruoka, Pääruuat

Vihreää kultaa leivän päälle

Näin kurpitsa-aikana täytyy mainostaa itävaltalaista (tarkemmin sanottuna Steiermarkista tulevaa) herkkua, kurpitsansiemenöljyä, jota taannoin jo salaatinkastikkeeksikin laitoin. Tästä vihreästä öljystä on kuitenkin paljon enemmän iloa kuin vain salaatinkostukkeeksi – siitä voi tehdä esimerkiksi tällaista herkullista levitettä. Pähkinäinen herkku sopii myös loistavasti yhteen makean kanssa, kokeilepa vaikka vaniljajäätelön kastikkeena. Huhut kertovat, että öljyä saa Suomessa ainakin Stockmannin Herkusta.

Hyvänlaatuinen kurpitsansiemenöljy on väriltään syvän tummanvihreää ja paksua, maultaan erittäin pähkinäistä. Laadukas kurpitsansiemenöljy myydään tummissa lasipulloissa tai metallipakkauksissa. Avattua pulloa säilytetään jääkaapissa ja säilyvyyden pidentämiseksi kannattaa aina pyyhkäistä pullonsuu puhtaaksi käytön jälkeen. Se sopii erinomaisesti yhteen erilaisten marja- tai hedelmäpohjaisten etikoiden kanssa.

Kurpitsansiemenlevite

250 g rahkaa
2 rkl smetanaa tai ranskankermaa
3-4 rkl kurpitsansiemenöljyä
1-2 valkosipulinkynttä
3 rkl kurpitsansiemeniä (murskattuina)
suolaa ja pippuria

Sekoita rahka ja smetana (tai ranskankerma), lisää kurpitsansiemenöljy. Sekoita tasaiseksi. Purista joukkoon valkosipulinkynnet ja kurpitsansiemenet (niitä kannattaa murskata ensin esim. lihanuijalla, mutta siemenet saavat jäädä kunnon sattumiksi levitteeseen). Sekoita ja mausta suolalla ja pippurilla.

PS. Jos öljyä lorahtaa vaikkapa paidalle, niin puhdistuksen kanssa täytyy odottaa seuraavaa aurinkoista päivää. Öljytahra lähtee nimittäin pois auringon voimalla – paita vain aurinkoon pariksi tunniksi ja tahra häipyy aivan itsestään.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Itävaltalainen ruoka

Lisää herkkuja à la Austria – Käsespätzle

Jatkanpa nyt minä vuorostani itävaltalaisten perinneruokien sarjaa omalla lempparillani Käsespätzlellä. Tämä on kunnon juustoista lohturuokaa, jota kokkasin sen kunniaksi, että viikoksi peitteisiin vienyt angiina taitaa hellittää. Käsespätzlessä on kyse jonkinsortin itsetehdystä pastasta tai taikinakokkareista tms. ”spätzlestä”, joka tässä tapauksessa on kuorrutettu juustolla. Spätzleä voi tehdä lukemattomia eri versioita – sitä voi maustaa pinaatilla, tuoreilla yrteillä, siitä voidaan tehdä yhdensortin munakasta, tarjota lisukkeena vaikka lihan kanssa ja niin edelleen. Mutta yksi ylitse muiden on kunnon vorarlbergiläinen Käsespätzle, jossa spätzle kuorrutetaan juustolla, maustetaan paahdetulla sipulilla ja that’s it. Tätä herkkua kutsutaan ainakin myös nimellä Käsknöpfle ja kaipa tätä tämänsorttista ruokaa tarjoillaan myös Saksan puolella ja Sveitsissä, mutta minä olen saanut spätzlentekovinkit entiseltä työkaverilta, joka on kotoisin juuri tuolta läntisestä Itävallasta Alppien keskeltä läheltä Sveitsin rajaa.

Yksi hankaluus Käsespätzlen tekemisessä tosin on: siihen tarvitsee erityisen työkalun – Spätzlesiebin tai Spätzlehobelin. Ilman tätä ihmettäkin spätzleä voi tehdä lätkimällä taikinaa jotenkin leikkuulautaa vasten mutta älkää kysykö miten. Täältä youtubesta voi katsoa mallia miten joku Frau Lutz päästelee menemään pelkällä leikkuulaudalla  ja yrittää samaa kotona jos siltä tuntuu. Itävallan lomalta kannattaa napata parilla eurolla mukaan tuollainen siivilä, ei vie paljoa tilaa matkalaukussa.

Käsespätzle

(taikinan ohje on yhdelle hengelle)

100 g vehnäjauhoja
1 kananmuna
ripaus suolaa
(ripaus muskottipähkinää)
0,5 dl kylmää vettä (tai vähän reilummin)
sipulia
juustoraastetta (voimakkaita juustolaatuja – Emmentalia, Gryereä, Raclettea jne.)
ruohosipulia koristeeksi

Mittaa jauhot kulhoon, lisää suola (ja muskottipähkinä). Tee jauhojen keskelle kuoppa ja riko kananmuna siihen. Sekoita ja lisää kylmä vesi vähitellen, niin että taikinasta tulee tasaista ja suht löysää (taikinan tulisi valua kauhasta isoina tippoina, ks. kuva).

Laita vesi kiehumaan isoon kattilaan, lisää reilusti suolaa. Älä täytä kattilaa aivan täyteen, muuten vesi roiskuu spätzlejä tehdessä. Kasta spätzlesiivilä kylmässä vedessä ja nosta se kattilan päälle. Kaada taikinaa siivilälle (kuvassa näkyy sopiva taikinan määrä) ja kaavi lastalla taikinaa siivilää vasten, niin että taikina tippuu rei’istä kiehuvaan veteen.

Spätzlet ovat valmiita, kun ne nousevat veden pinnalle. Nosta jonkinsortin lastalla tai siivilällä spätzlet pois vedestä ja valmistaudu seuraavaan spätzlesatsiin, jos taikinaa on vielä jäljellä. Kastele spätzlesiivilää välissä aina kylmässä vedessä, niin taikina ei niin tartu siihen kiinni.

Sulata pannulla nokare voita ja ruskista sipulirenkaat. Siirrä sipulit sivuun ja lisää pannulle spätzlet. Lisää raastettu juusto ja anna sen sulaa täysin ja ruskistua kunnolla, niin että valmiissa Käsespätzlessä on ihania rapeita juustokohtia (nam!). Voit lisätä sipulin jo tässä vaiheessa pannulle tai vasta valmiin annoksen päälle. Koristele ruohosipulilla ja mausta pippurilla.

Musiikki: Sound of The Music – My Favorite Things (Julie Andrews)

2 kommenttia

Kategoria(t): Itävaltalainen ruoka, Kasvisruuat, Pääruuat

Keisarin pannukakku

Oon kyllä aika surkea ruokabloggaaja, kun en muista ottaa kuvia ruuista. Mutku mutku se näytti niin hyvältä et oli pakko vaan iskeä kiinni, eikä silloin mietitä valokuvausta…

Kyseessä on itävaltalaistyylinen paloiteltu pannukakku – Kaiserschmarrn (linkin takana on pari kuvaakin). Tein tätä tänään ensimmäistä kertaa, ja yritän nyt kirjata muistiin onnistumiset ja erehdykset, eli vinkit seuraavaan kertaan.

Itävaltalaiset syövät tätä ihan pääruokana, ja tarjoiluun kuuluu ehdottamasti päälle siivilöity tomusokeri sekä jokin hilloke tai esimerkiksi vaniljakastike. Meillä tätä syötiin lauantain herkkuaamupalaksi, ja tomusokerin lisäksi herkun päälle lusikoitiin hieman kirpeää luumuhilloketta (Zwetsckenröster), joka on tyypillisin Kaiserschmarrnin kumppani Itävallassa. Sen voi ihan helposti tehdä itsekin: luumuja keitetään pienen vesitilkan kanssa ja maustetaan sokerilla, sitruunamehulla, kanelilla ja neilikalla. Itse ostin kaupantätin hilloa.

Tästä ohjeesta tulee kaksi pannullista, joka riittää 4 henkilölle aamupalaksi 🙂

Kaiserschmarrn

4 kananmunaa
30 g sokeria
vaniljasokeria
suolaa
375 ml maitoa
125 g jauhoja
voita
rusinoita

Erotelle keltuaiset valkuaisista. Laita isohkoon kulhoon keltuaiset, sokeri, vaniljasokeri ja suola. Vatkaa seosta vispilällä tai sähkövatkaimella, kunnes se on vaaleankeltaista. Lisää maito ja jauhot ja sekoita hyvin. Jos seos vaikuttaa todella löysältä, voit lisätä esim. puoli desiä jauhoja. Vatkaa toisessa kulhossa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Sekoita valkuaisvaahto varovasti taikinaan.

Sulata voi pannulla ja kaada pannulle taikinaa niin, että sitä on noin 1,5 sentin paksuisesti (käytä kahta isoa pinnoitettua pannua tai tee kahdessa erässä). Ripottele rusinoita taikinan päälle. Paista keski- tai miedolla lämmöllä, kunnes pannukakun alapinta on vaaleanruskea. Käännä pannukakku liu’uttamala se isolle lautaselle ja kumoamalla se siitä takaisin pannulle. Paista muutama minuutti ja ala sitten pilkkoa pannukakkua puulastalla suupaloiksi.  Paistele palasia vielä hetki, kunnes ne taikina näyttää hyytyneen.

Tarjoile tomusokerin ja hillon kera.

Vinkki: Rusinoita voisi liottaa hetken rommissa ennen taikinaan heittämistä…

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Aamiainen, Itävaltalainen ruoka, Jälkiruuat

Szegedinergulasch

Tämän reseptin olen saanut eräältä varttuneemmalta itävaltalaisherralta, joka vannoi juuri tämän gulassiversion nimeen. Gulassihan on unkarilainen pataruoka, josta on lukemattomia eri versioita. Itse olen yleensä tehnyt naudanlihagulassia (ehkä saan talven aikana reseptin tännekin), mutta tässä Szegedin gulassissa pääraaka-aineina ovat sianliha sekä hapankaali.

Itävaltalaisherra suositteli käyttämään siankylkeä, mutta mielestäni se on aivan liian rasvaista tähän pataan. Käytin tällä kertaa sian lapaa ja se toimi oikein hyvin. Moni saattaa kavahtaa kuminan käyttöä mausteena, mutta täällä päin sen tiedetään auttavan ruuansulatusta, mikä on tietysti tarpeen kaaliruokien kohdalla. Jauhettua kuminaa voi laittaa reilustikin tähän ruokaan, ilman että sen maistaa lopputuloksesta.

Alkuperäisessä ohjeessa suositellaan käyttämään laardia paistamiseen, mutta itse käytin kyllä öljyä.

Suosittelen erityisesti kaikille hapankaalin ystäville!

Szegedin seudun gulassi

500 g sianlihaa (esim. lapaa)
500 g hapankaalia
2 isoa sipulia
öljyä
suolaa
mustapippuria
tomaattipyrettä
jauhettua kuminaa
2 valkosipulinkynttä
paprikajauhetta (ei tulista)
lihalientä
1,5 dl hapankermaa (esim. smetanaa)
1 rkl vehnäjauhoa

Pilko sianliha kuutioiksi. Jos hapankaali on kovin suolaista tai hapanta, huuhtele sitä kylmällä vedellä. Pilko kaali pienemmäksi. Silppua sipulit ja valkosipulit.

Kuumenna öljy isossa kannellisessa kasarissa tai padassa. Kuullota sipulia öljyssä hetki. Lisää lihat pienissä erissä ja ruskista. Mausta suolalla, pippurilla, kuminalla, tomaattipyreellä ja valkosipulilla. Paistele seosta vielä hetki.

Ota pata pois tulelta ja lisää paprikajauhe. Kaada lihojen päälle kuumaa lihalientä niin, että ne peittyvät. Laita pata takaisin tulelle ja anna kiehua hieman auki olevan kannen alla hiljalleen noin tunnin ajan. Lisää lientä tarvittaessa.

Lisää hapankaali pataan ja anna kiehua keskilämmöllä vielä reilu puoli tuntia. Sekoita jauhot hapankermaan ja lisää seos pataan keittoajan loppupuolella. Sekoita ja maistele maut kohdilleen.

Tarjoa keitettyjen perunoiden kera, tai itävaltalaisittain sämpylän tai sämpyläknöödelin kanssa.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Itävaltalainen ruoka, Pääruuat

Perinneruokaa eteläisestä Itävallasta

Näihin raviolityyppisiin pastataskuihin olen tutustunut anoppikokelaani keittiössä. Kuten nimikin, Kärntner Kasnudel, kertoo,  nämä ovat Itävallan eteläisen Kärntenin osavaltion perinneruokaa.

Vaikka nimi viittaa juustoon, pastataskujen täytteenä on perunaa ja murumaista rahkaa (Bröseltopfen), joka on maustettu suolalla ja mintulla (lajike Braune Minze, olisikohan suomeksi jalominttu). Täytteeseen voi käyttää joko tuoretta tai kuivattua minttua. Itse käytin kuivattua, anoppikokelaan kasvimaan minttua, jonka murensin pienenpieniksi hippusiksi kämmenten välissä.

Kuten raviolitkin, tämä resepti on aika työläs, ja useampi kokki on tarpeen, ettei mene hermo. Me saimme tällä reseptillä aikaan noin 30 taskua, mutta valmiiden taskujen määrä riippuu tietysti siitä, kuinka isoja niistä tekee. Kärntenissä taskut tehdään melko isoiksi, niin että täytemassasta muotoiltavat pallot ovat läpimitaltaan noin neljä senttiä tai isompia. Ravintolassa tarjotaan yleensä viisi taskua per henkilö.

Taikina on tavanomainen pastataikina, jonka voi joko kaulia tai käsitellä pastakoneen avulla. Jos taikinaa jää yli, sen voi muotoilla palloksi, vuorata kelmulla, säilyttää jääkaapissa ja käyttää seuraavana päivänä tuorepastan tekoon.

Kärntner Kasnudel – eli vapaasti suomennettuna Rahkataskut

Taikina:
500 g vehnäjauhoja (hienoja)
1 tl suolaa
1 kananmuna
2 dl vettä

Täyte:
500 g jauhoisia perunoita
500 g murumaista rahkaa
reilusti kuivattua tai tuoretta minttua
suolaa

Tee taikina hyvissä ajoin. Vaivaa aineksista kiinteä pallo, ei kuitenkaan liian kova. Jos vaivaat käsin, käytä vaivaamiseen ainakin 10 minuuttia. Vuoraa taikinapallo kelmulla ja laita se jääkaappiin pariksi tunniksi lepäämään.

Keitä kuoriperunat kypsiksi. Valuta rahkaa siivilässä, rahka ei saa olla vetistä. Kuori perunat kuumina ja purista ne perunapuristimen läpi kulhoon perunalumeksi. Lisää rahka ja sekoita haarukalla perunalumi ja rahka sekaisin. Mausta reilusti suolalla ja mintulla. Valmiin täytteen tulee maistua hieman suolaiselta ja selkeästi minttuiselta (määriä on vaikea sanoa, sillä mintun voimakkuudessa voi olla paljon eroja).

Pyörittele täytemassasta palloja (halkaisija noin 4 cm). Aja taikina pastakoneella pitkulaisiksi levyiksi (niin leveä kuin pastakoneella saa, mutta ei liian ohut). Asettele levyn pitkään alareunaan täytepalloja, jätä pari senttiä väliä. Käännä levyn yläosa täytepallojen päälle ja paina kevyesti kämmensyrjillä pallojen molemmin puolin niin, että taikina ympäröi palloja myös sivuilta. Irroita pallot lasinreunalla painamalla niin, että umpinainen takasivu jää ehjäksi.

Sulje taikinataskut niin, että sisälle ei jää ilmaa. Ota tasku käteen ja nipistä taikinanreunat yhteen. Helpoin tapa varmistaa taskun kiinnipysyminen on painella reunat vielä haarukalla yhteen. Tai sitten voi tehdä vähän hienommin (itse jaksoin askarrella yhden hienon), niin kuin tässä videossa (jossa taskujen tekemiseen käytetään muutenkin eri tyyliä).

Kuumenna vesi lähes kiehumispisteeseen, mutta älä anna sen poreilla kovaa. Lisää suolaa veteen. Keitä rahkataskuja noin 12 minuutin ajan lievästi poreilevassa vedessä.

Sulata voita kasarissa ja anna sen hieman ruskistua niin, että maku muuttuu hieman pähkinäiseksi. Silppua ruohosipuli.

Tarjoa voisulan ja ruohosipulin kera, lisäksi vihreää salaattia.

Ylijääneet rahkataskut kannattaa lämmittää myöhemmin pannulla voissa, niin että ne rapsakoituvat. Näin ne ovat mielestäni vielä parempia, kuin pelkästään keitettyinä!

Olipas aika haastava resepti kirjoittaa, kun moni asia menee mutu-tuntumalla…

Jätä kommentti

Kategoria(t): Itävaltalainen ruoka, Kasvisruuat, Pasta, Pääruuat