Kirjoittajan arkistot: kaisuk

Tietoja kaisuk

I'm a modern nomad – living a life without permanent address, traveling slowly, following the intuition, working as a freelancer all around the world.

Matbucha – se tulisempi tomaattikastike

Huhuu – onko täällä ketään? Kaisu täältä Tampereelta huutelee. Blogi on jäänyt kyllä nyt täysin muiden projektien jalkoihin ja tämä hella siirtynyt vaellusvuosien jälkeen takaisin Suomeen ja Tampereelle. Kokkailu tosin on helpompaa kuin aiemmin, nythän meillä on uunikin (!), keittiökaappeja, lämmintä vettä, pakastin ja jopa tiskikone. Uusia luottoreseptejä on syntynyt tasaiseen tahtiin, ja keittiössä porisevat sulassa sovussa niin kreikkalaiset, srilankalaiset kuin Lähi-idänkin maut.

Jaa että miksi juuri Lähi-itä? Viime vuoden lopussa, viimeisiä viikkoja Wienissä asuessani kotimme oli erinomaisen libanonilaisen ravintolan yläkerrassa. Ja pisteenä iin päälle päädyin näin kokkauskurssifanina Wienin legendaarisen brunssiravintola Nenin Haya Molchon ensimmäisen kurssisession oppilaaksi (siinä vinkki kaikille Wieniin matkaaville).

Kurssilta tarttui mukaan yksi jos toinenkin uusi luottoresepti ja tässä teille lukijoille nyt niistä ensimmäinen, hitusen tulinen tomaattikastike nimeltään matbucha. Tätä tomaattikastiketta käytetään erinomaisen brunssiherkun shakshukan tekoon, siitä kuvaa ja reseptiä (se tosin on helppoakin helpompi) myöhemmin. Tai sitä voi syödä ihan vaikka tuoreen leivän dippikastikkeena, pastakastikkeena, pannulla paistettujen munakoisojen kanssa.

Älä anna tomaattien määrän säikäyttää, ne kyllä keitetään tehokkaasti kokoon! Ja tämä säilyy jääkaapissakin hyvän tovin, jos ei heti tule kaikkea syötyä.

img_4782

Tunnelmia Nenin kokkikurssilta – siellä padassa taisi porista vieläkin enemmän tomaatteja kuin tuo ohjeen kolme kiloa.

Matbucha

3 kg tomaatteja
60 g chiliä (niitä reilumman kokoisia palkoja, mieluusti vihreitä)
140 g valkosipulia
1 dl oliiviöljyä
15 g suolaa (ruokalusikallinen)

Tomaattien ryöppäämiseen:

5 l vettä
50 g suolaa

Aluksi ryöpätään tomaatit, jotta ne on helppo kuoria. Kuulemma ne myös säilyttävät värinsä paremmin tämän käsittelyn avulla, mutta Suomessa myytävät tomaatit ovat joka tapauksessa niin kurjan kalpeita…

Ryöppääminen tapahtuu seuraavasti: Tee tomaatteihin viilto kannasta pohjaan asti (ihan vain ohuesti, jotta saat kuoren rikottua) ja käytä tomaatit varovasti kiehuvassa ja reilusti suolatussa vedessä. Ihan vain muutaman sekunnin verran, huomaat miten kuori alkaa irrota viillon reunoilta. Laita suureen kulhoon jääkylmää vettä (kannattaa laittaa myös jääpaloja) ja tipauta tomaatit suoraan kiehuvasta vedestä kylmään veteen. Ja tadaa – kuori irtoaa kuin itsekseen.

Sitten itse kastikkeen tekoon:

Pilko chili (muista poistaa siemenet, jottei tule liian tulista) ja valkosipuli hienoksi silpuksi. Kuutio kuoritut tomaatit. Kuumenna padassa (Le Creuset on ja pysyy tässä keittiössä, paras ostos ikinä!) oliiviöljy ja lisää chilisilppu. Lisää valkosipulisilppu ennen kuin chilisilppu ruskistuu. Lisää tomaatit taas ennen kuin valkosipuli ehtii saada väriä pintaansa. Lisää pataan lopuksi suola ja anna kiehua viitisen minuuttia koko ajan sekoittaen. Anna kiehua hiljalleen pienemmällä lämmöllä puoli tuntia välillä sekoittaen.

Seuraavaan vaiheeseen kurssilla annettiin kaksi vaihtoehtoa: Voit joko jatkaa keittelyä ilman kantta vielä kaksi tuntia (muista hämmentää välillä) tai työntää padan kansi päällä uuniin (180 astetta) kahdeksi ja puoleksi tunniksi. Jos jatkat uunivariaatiolla, voit lorauttaa vähän oliiviöljyä lisää, siitä tulee matbuchaan kaunis kiilto.

4 kommenttia

Kategoria(t): Kasvisruuat, Maailmalta

Curryohjeita maailman tulisimmasta maasta

Kuulemma Sri Lanka on maailman tulisimman ruoan maa – tiedä tuota, mutta kyllähän niissä curryissa potkua oli kun keväällä kahden kuukauden aikana tuli annos jos toinenkin syötyä. Curry on sri lankalaisen keittiön peruspöperöä, sitä syödään niin aamiaiseksi, lounaaksi kuin päivälliseksikin. Ja versioita on vaikka minkälaisia – kanalla, kalalla, katkaravuilla, mustekalalla, kurpitsalla, linsseillä, perunalla jne. Lisäkkeenä riisiä ja naan-leivän sorttisia leipäsiä (joissa joskus on taikinassa kookosraastetta) sekä coconut sambalia, uutta tuttavuutta, josta ehti tulla raikkaan tulisuutensa takia oma ylivoimainen suosikkini. Coconut sambal on eräänlainen salaatti – tuoretta raastettua kookosta, chiliä, tomaattia ja sipulia maustettuna ripauksella limemehua. Teepä sitä sitten kotioloissa, ensinnäkin pitäisi löytää oikeasti tuore kookospähkinä, saada se rikottua ja sitten vielä raastettua se sisusta. Siihen Sri Lankalla on oma jännä omenaporaa muistuttava härveli.

IMG_1812

Mutta curryja on helppo kokata ja muistella Sri Lankan maisemia ja makuja. Raahasin mausteet ihan paikan päältä, mutta saahan niitä noista aasialaisista kaupoistakin. Elin jotenkin siinä uskossa, että curryjen kokkaaminen on aikaavievää ja työlästä, mutta Ellassa teeviljelmien keskellä kokkikurssilaisena huomasin, että sehän on helppoakin helpompaa! Oikeasti – ei juurikaan pilkkomista eikä pitkiä haudutusaikoja, mausteet ja chilin tulisuus vain pitää olla kohdillaan. Täällä Albanian maaseudulla testasin kurssilla opittuja linssicurrya ja valkosipulicurrya, ohjevihosta löytyy vielä perunacurry ja coconut sambalin Euroopan oloihin sovellettu versio, niistä sitten joskus myöhemmin. Ohjeet ovat kuudelle hengelle, niitä on turha pienentää – curryt maistuvat melkeinpä paremmalta seuraavana päivänä ja jopa kylmänä. Mitat ovat vähän omituisia, koska kokkikurssin opettajapoika käytti mittaamiseen riisinkeittimen mittakuppia ja mittayksikkönä tuumaa. Erilaisten kookosmaitojen ja kookoskerman eroista sekä noista sri lankalaisen keittiön mausteista ja currysekoituksista lisää myöhemmässä postauksessa.

IMG_1857

Dhal Curry

3,6 dl punaisia linssejä
1/2 punasipuli
3 valkosipulinkynttä
4 cm pala tuoretta vihreää chiliä (keskivahva) tai 1/3 tl kuivattuja chililastuja
4-5 palaa kuivattua maustekairapalmunlehteä (pandan leaves) – voi kuulemma jättää poiskin
15-18 kuivattua currylehteä
2 tl suolaa
3/4 tl paahtamatonta curryjauhetta (väriltään keltaista)
3/4 tl chilijauhetta
1/2 tl kurkumajauhetta
5,4 dl vettä
2,7 dl laimeaa kookosmaitoa (vai miten sitä nyt suomeksi sanoisi – thin coconut milk – alempana selitys)
4 tl öljyä paistamiseen

  1. Pese linssit huolellisesti (kokkipoikaopettaja huuhteli sellaiset seitsemän kertaa).
  2. Leikkaa punasipulin puolikas paperinohuiksi viipaleiksi, pilko valkosipulinkynnet ja chili.
  3. Lisää linssien sekaan curryjauhe, chilijauhe, kurkumajauhe ja vesi.
  4. Keitä linssejä kansi päällä keskilämmöllä, kunnes vesikerros linssien päältä on haihtunut. Lisää laimea kookosmaito (joka valmistetaan siitä kaupan paksusta kookosmaidosta seuraavasti: puolet kuumaa vettä ja puolet sitä kaupan kookosmaitoa) ja keittele keskilämmöllä kansi päällä viitisen minuuttia ja laita liesi pois päältä. Linssien tulisi olla pehmeitä ja seoksen todella keltaista. Jos näin ei ole, lisää hiukkasen kookosmaitovesiseosta ja jatka keittelyä.
  5. Kuumenna paistinpannulla öljy höyryäväksi, lisää sipuli, valkosipuli, maustekairapalmunlehdet (jos niitä on), currylehdet, chili. Paista kunnes sipuli on karamellisoitunut. Lisää tämä seos linssicurryyn ja sekoittele. Valmista tuli! Tarjoa sri lankalaisen riisin kanssa, johon ohje seuraavassa.

IMG_1881

Sri lankalainen riisi

7,2 dl riisiä (basmati, samba, ihan tavallinen valkoinen riisi tai punainen riisi)
2 kardemumman palkoa
kaksi noin neljän sentin palaa kanelitankoa
8 palaa kuivattua maustekairapalmunlehteä (voi jättää poiskin)
11 dl vettä (jos käytät basmatiriisiä, 7,2 dl pitäisi riittää)

  1. Pese riisi kunnes huuhteluvesi on aivan kirkasta eli sellaiset seitsemisen kertaa.
  2. Lisää mausteet ja vesi, keitä kannella peitettynä keskiämmöllä, kunnes vesikerros riisin päältä on haihtunut. Pienennä lämpöä, jatka keittämistä vielä kymmenisen minuuttia. Laita levy pois päältä. Jätä paikoilleen kymmeneksi minuutiksi ja erottele riisi haarukalla tai jollain tikulla.

 

IMG_1920

 

Valkosipulicurry

120 valkosipulinkynttä
1/2 punasipuli
4-5 kuivattua maustekairapalmunlehteä (pandan leaves) – voi kuulemma jättää poiskin
15-18 kuivattua currylehteä
kaksi 2,5 cm palaa kanelitankoa (tai 1 tl jauhettua kanelia)
4 cm pala tuoretta vihreää chiliä (keskivahva)
1,5 tl suolaa
1/2 tl kurkumajauhetta
2 tl öljyä paistamiseen
4,5 dl laimeaa kookosmaitoa (eli tavallinen kaupan kookosmaito, johon lisätään puolet kuumaa vettä)
2 tl paahdettua curryjauhetta (ruskeampaa kuin tavallinen curryjauhe)

  1. Puolita valkosipulinkynnet. 20 kynttä per nenä on oikea määrä – lopputulos ei ole ollenkaan valkosipulinen vaan ihanan pehmeä ja makea!Leikkaa ohut siivu siitä rumasta päästä pois ja halkaise kynnet pitkittäin kahtia – näin ne on helppo kuoria. Leikkaa punasipulin puolikas paperinohuiksi viipaleiksi, pilko chili.
  2. Sekoita valkosipulinkynsien sekaan kurkuma ja suola.
  3. Kuumenna kattilassa öljy kiehuvaksi ja lisää punasipuli, chili, kaneli, currylehdet ja maustekairapalmunlehdet ja paista kunnes sipuli on karamellisoitunut.
  4. Lisää valkosipulinkynsiseos kattilaan, sekoita hyvin ja jatka paistamista keskilämmöllä. Lisää paahdettu curryjauhe.
  5. Lisää seokseen laimea kookosmaito. Keitä keskilämmöllä kansi päällä puolisen tuntia ja sekoita viiden minuutin välein (tärkeää – muuten palaa pohjaan).

valkosipulicurryn ainekset

 

Tässä vähän Sri Lankan makuja kotikeittiöön! Lisää kokkikurssilla opittuja herkkuja tulossa myöhemmin.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kasvisruuat, Maailmalta

Spartalaisen keittiön pikajuustokakku

Yhden risteyksen kylässä järjestetään huomenna karnevaalit, mutta tällä kokilla on lento Wieniin. Leipomot pursuavat karnevaaliherkkuja – halvaa, tippaleipiä etäisesti muistuttavia sokeriunelmia ja vaikka minkälaisia kermaleivoksia. Juustokakkuja vaan ei koskaan näy, joten sellainen piti pyöräyttää, vaikkei sitä sähkövatkainta ole eikä edes kakkuvuokaa. Mallia otin näistä ohjeista, mutta ilman sen kummempia mittoja. Torilla myytiin paikallisia mansikoita, niitä koristeiksi ja täytteeseen ah niin aromikkaiden sitruunoiden mehua ja kuorta makua antamaan.

pikajuustokakku

Spartalaisen keittiön pikajuustokakku

Pohja:

6-7 Digestive-keksiä
sellaiset 30-40 g sulatettua voita
hieman sokeria
ripaus vaniljasokeria

Täyte:

1 pkt Philadelphia-tuorejuustoa
pari lorausta sitruunamehua
hiukkasen raastettua sitruunan kuorta
puolisen desiä sokeria
ripaus vaniljasokeria
muutama turaus kermavaahtopurkista

  1. Sulata voi pohjaa varten. Murskaa keksit lyömällä niitä kattilalla. Sekoita pohjan ainekset keskenään ja painele sopivan astian pohjalle(tässä tapauksessa savisen puolen kilon jogurttiastian – inspiraatio-ohjeissa käytettiin kauniita juomalaseja annosmaljoina, mutta niitä kun ei tästä huushollista löydy).
  2. Sekoita haarukalla tuorejuusto, sitruunamehu, sitruunan kuori, sokeri ja vaniljasokeri keskenään tasaiseksi massaksi. Ole varovainen sitruunamehun kanssa, ettei seoksesta tule liian löysää tai kitkerää. Äläkä laita liikaa sokeria, jos käytät valmista kermavaahtoa, siinähän on sokeria enemmän kuin laki sallii.
  3. Lisää lopuksi pari kunnon turausta kermavaahtopurkista (sellaisesta valmiiksi vaahdotetusta), kunnes tuorejuustokermatäyte on koostumukseltaan sopivaa. Sekoita varovasti, tuosta valmiista vaahdosta kun ei koskaan tiedä. Levitä keksimurupohjan päälle. Koristele viipaloiduilla mansikoilla ja laita jääkaappiin odottamaan muutamaksi tunniksi tai kunnes työmiehet palaavat appelsiinitarhalta.

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Jälkiruuat, Leivonta, Maailmalta

Pinaattiriisi – Spanakorizo

Tämä herkku, paikalliselta nimeltään spanakorizo, ei oikeastaan reseptiä kaipaa eikä ole muutenkaan ihmeellinen, mutta yhden risteyksen kylässä pinaattiriisi on porissut padassa kerran jos toisenkin – torilta kun saa niin kaunista pienilehtistä pinaattia ja kaapista löytyy valtava kattila. Pinaattiriisiä voi tehdä monimutkaisemmallakin tavalla, kuullottaa ensin sipulia pannulla ja lisätä kasvislientä ja ties mitä mausteita (joita ei kyläkaupassa edes ole) jne. Ja keitetystä kanan maksastakin riisin seassa on ollut puhetta. Mutta tällä hellalla laitetaan mutkat suoriksi tälläkin kertaa (ja tuota kanan maksaan ei kyllä varmasti tällä hellalla tulla näkemään). Määriä ei ole taaskaan tarkkaan mitattu, laittakaa fiilisten mukaan.

pinaattiriisi

Pinaattiriisi

riisiä (ei sitä basmatiriisiä vaan sellaista tahmeampaa sorttia)
reilusti tuoretta pinaattia, saa olla sellaiset puoli kattilallista
suolaa
kunnon loraus oliiviöljyä
1-2 valkosipulinkynttä
loraus sitruunamehua
hiukkasen sitruunan raastettua kuorta
ja taas kerran sitä fetaa

  1. Pese pinaatti ja revi lehdet hieman pienemmiksi. Laita kattilaan kiehumaan vettä riisipaketin ohjeiden mukaan mutta lisää hieman ekstraa. Lisää keitinveteen suolaa ja laita pinaatit porisemaan.
  2. Lisää riisi, kun pinaatit ovat keittyneet pehmeiksi ja tummanvihreiksi. Lorauta perään öljyä ja vaikka vielä vähän suolaa. Keittele kunnes riisi on kypsää ja sekoita usein. Riisin tulee jäädä löysäksi, ja keitinvettä saa olla ihan näkyvissä asti – jos tuntuu, että riisi imee kypsyessään kaiken veden, laita vedenkeitin hommiin ja lisää kiehuvaa vettä kattilaan lorauksina.
  3. Lisää kypsymisen loppuvaiheessa sekaan murskattu valkosipulinkynsi tai pari ja hitusen verran sitruunan raastettua kuorta. Kun keitos vaikuttaa valmiilta, purista sekaan hieman sitruunamehua ja lorauta vielä kerran oliiviöljyä.
  4. Ja annosten päälle vielä reilusti sitä fetaa.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kasvisruuat, Maailmalta, Pääruuat

Helppoakin helpommat appelsiinisuklaakeksit

Välillä täällä yhden risteyksen kylässä iskee hirveä leipomispuuska, mutta mitäs teet kun ei ole sähkövaitkainta eikä kakkuvuokaa eikä edes kunnollista uunia. Näitä suklaakeksejä yritin Reetan ohjeella useampaan kertaan tehdä, tuloksena joka ikinen kerta kivikovat kikkareet, vaikka kotioloissa ne onnistuvat aina. No sitten löysin tämän reseptin Kakkutiikeri-blogista ja näitä olen nyt vienyt appelsiinitarhalle juoksulenkillä jo useampaan otteeseen.

Muokkasin ohjetta tänne kirjaimellisesti spartalaisiin keittiöolosuhteisiin sopivaksi ja käytin ruokasoodaa, kun tällä kielitaidolla en onnistunut saamaan selville, millä nimellä leivinjauhetta minimarketissa myydään. Mittojen kanssa ei ole niin nöpönnuukaa, teemukilla täällä mittailen. Appelsiinin sijasta keksit voi maustaa vaikkapa hasselpähkinöillä ja ripauksella kanelia, mutta kun noita appelsiineja on vaikka muille jakaa, niin hyödynnetään nyt sitten niitä. Tuo paistoaika voi tavallisessa uunissa olla paljonkin pidempi kuin tuossa grillikummajaisessa.

suklaakeksit

Appelsiinisuklaakeksit

12 valtavaa keksiä, riittää neljän työmiehen kahvitauon särpimeksi

125 g voita (sulatettuna sellaiset vajaat 1,5 dl)
2 munaa
2,5 dl sokeria
3 rkl appelsiinimehua
1 pienehkön luomuappelsiinin raastettu kuori
4,5 dl vehnäjauhoja
1/2 tl ruokasoodaa
melkein 1 dl tummaa kaakaojauhetta
100 g tummaa suklaata

  1. Sulata voi ja anna jäähtyä hetki. Sekoita haarukalla keskenään voi, munat ja sokeri. Lisää appelsiinimehu ja appelsiinin raastettu kuori.
  2. Sekoita kuivat ainekset keskenään ja yhdistä seokset varovasti haarukalla hämmentäen.
  3. Rouhi suklaa veitsellä suurehkoiksi paloiksi ja lisää taikinaan.
  4. Nostele lusikalla taikinasta kekoja uuninpellille ja paista 175 asteessa sellaiset kymmenen minuuttia. Keksien tulee olla vielä pehmeitä, kun otat ne pois uunista. Ne kyllä jähmettyvät, jos maltat odottaa hetken ennen kuin haukkaat.

appelsiinitarha

Jätä kommentti

Kategoria(t): Jälkiruuat, Leivonta, Maailmalta

Sitruunamarinoidut valkopavut

Nyt tulee sellainen papuresepti että oksat pois! Helppoa ja herkullista, mitä nyt pitää kovasti liottaa ja keittää. Kuvaa ei ole, mutta eipä ne valkoiset pavut vaaleassa liemessä kovin kuvauksellisia edes ole. Alkuperäinen resepti löytyy Kokatessa roiskuu -blogista, mutta sitä on muunneltu näihin oloihin sopivaksi (eikä tämä herkku mielestäni edes sitä chiliä kaipaa).

Sitruunamarinoidut valkopavut

Pari kourallista kuivia valkopapuja (vai mitä voipapuja ne suomeksi ovatkaan) tai niiden suurempia kavereita, joita kutsutaan täällä giganteiksi. Keitettyinä papuja pitäisi olla sellaiset 4-5 dl. Kuulemma säilykepapujakin voi käyttää.

1 dl sitruunamehua
1,5 dl oliiviöljyä
2 reilunkokoista valkosipulin kynttä
kunnon ripaus kuivattua oreganoa
hiukkasen suolaa

  1. Liota papuja kylmässä vedessä yön yli. Huuhtele ja keitä suolatussa vedessä tunnin verran kunnes pavut ovat pehmeitä. Nouki seasta irtonaiset kuoret pois jos viitsit.
  2. Purista sitruunoista mehu ja sekoita se oliiviöljyyn. Murskaa sekaan valkosipulin kynnet ja lisää mausteliemeen oreganoa ja suolaa.
  3. Siirrä mausteliemi kannelliseen astiaan, mielellään lasipurkkiin ja lisää sekaan vielä lämpimät pavut. Sulje astia ja ravistele reippaasti. Laita jääkaappiin pariksi tunniksi tai yön yli, heiluttele välillä.
  4. Tarjoa alkupalana meze-tyyppisesti muiden herkkujen ja vaalean leivän kanssa.
  5. Säilyy jääkaapissa useamman päivän, jos jotenkin maltat olla syömättä kaikkea heti.

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Alkuruuat, Kasvisruuat, Maailmalta, Naposteltavat

Paahdetut munakoisot

Onnettomat kokkailuyritykset jatkuvat täällä yhden risteyksen kylässä Kreikan takamailla – tuloksena yleensä joko karrelle palanut päivällinen tai hitaasti sitkeäksi kitsahtanut kanankoipi, riippuen siitä käytänkö ”uunia” vai ”liettä”.  Tämä resepti kuitenkin toimii tässäkin keittiössä ja näitä munakoisoja on ollut tarjolla jo useamman kerran. Resepti löytyi Jokihaka Kokkaa -blogista ja sitä on muunneltu sen verran, että kaikki ainekset löytyvät näiltä kulmilta – vieläpä lähiruokana. Jopa kuivattu oregano on ostettu vanhalta papalta, joka myy yrttejä tien reunassa viikonloppuisin. Kuva nyt on surkeaakin surkeampi, kameravanhus hälyyttää vähän väliä erroria ja edes munakoison puolikkaasta ei saa tärähtämätöntä kuvaa, saati sitten jostain liikkuvasta kohteesta. Kattelkaa herkullisempia kuvia tuolta alkuperäisestä reseptistä.

paahdetut_munakoisot

Paahdetut munakoisot

1 reilukokoinen munakoiso per syöjä
reilusti oliiviöljyä
pari valkosipulinkynttä
kuivattua oreganoa
suolaa ja pippuria
reilu pala fetajuustoa

  1. Lämmitä uuni 200 asteeseen.
  2. Halkaise munakoisot pitkittäin ja viillä ristikko aina kuoreen asti, mutta varo rikkomasta kuorta. Asettele puolikkaat kauniisti leikkauspinta ylöspäin uuninpellille.
  3. Holvaa oliiviöljyä puolikkaiden päälle ja ristikon sisälle, mausta suolalla ja pippurilla sekä oreganolla. Tunge viiltoihin valkosipulimurskaa.
  4. Paahda 200 asteessa parikymmentä minuuttia ja levitä puolikkaiden pinnalle murustettua fetajuustoa. Anna munakoisojen paistua vielä hetki kunnes puolikkaat ovat kypsiä ja kauttaaltaan pehmeitä sekä juusto hieman sulanut pinnalle. Älä käräytä (toim. huom.).

3 kommenttia

Kategoria(t): Kasvisruuat, Maailmalta

Dakos – kreetalainen pikaruoka

Kaisun hella on tällä hetkellä Peloponnesoksella yhden risteyksen kylässä. Parhaillaan kokkaillaan aika alkeellisissa olosuhteissa, keittiön varusteluun kuuluu esimerkiksi vain yksi ainoa veitsi ja parhaat päivänsä nähnyt paistinpannu. Kylän minimarketista on turha etsiä chiliä tai inkivääriä, raejuustosta ei ole kukaan kuullutkaan, mutta mitäs noista kun tuoreempia mandariineja ja sitruunoita ei taida maailmasta löytyä ja oliiviöljy on vihreää kuin vastaleikattu ruoho. Harmaahapsisen papan juustokaupasta saa fetaa suoraan tynnyreistä naurettavaan kilohintaan ja kaupan päälle pusun poskelle.

Tässä ensimmäinen helppoakin helpompi kreikkalainen (tarkemmin sanottu kreetalainen) ohje, joka onnistuu tässäkin keittiössä ilman, että tarvitsee riskeerata uunihärvellyksen aiheuttamaa sähkökatkosta. Noita ohrakorppuja löytyy Wienistä ainakin Rote Rübe -nimisestä kahvilasta, siellä myydään muitakin kreikkalaisia tuotteita.

dakos

Dakos (ohje yhdelle hengelle)

1 ohrakorppu (voit myös kuivattaa leipäpaloja itse korpuiksi uunissa)
1 tomaatti
reilu pala fetajuustoa (unohda ne höperöt alennussalaattijuustot, fetaa sen olla pitää)
oliiviöljyä
1 oliivi
hyppysellinen kuivattua oreganoa
hyppysellinen suolaa

  1. Puolita tomaatti ja raasta se. Älä käytä kuoria. Lisää sekaan hieman suolaa.
  2. Riko ohrakorppua hieman ja aseta se lautaselle. Lorauta päälle oliiviöljyä.
  3. Levitä tomaattimurska korpulle.
  4. Murusta feta tomaattimurskan päälle.
  5. Koristele hyppysellisellä kuivattua oreganoa ja oliivilla (jos sattuu kaapista löytymään) sekä lorauta lopuksi koko komeuden päälle reilusti oliiviöljyä.
  6. Tarjoile heti äläkä hetken päästä koska korppu vetistyy nopeasti.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Alkuruuat, Maailmalta, Naposteltavat

Miksi toisen hellan ääressä on hiljaista?

Miksi toisella hellalla ei ole kokattu miesmuistiin? Koska sen äärellä ei ole juurikaan oltu viimeiseen kahdeksaan kuukauteen! Tämä ei ole ollut mitenkään suunniteltu juttu, niin siinä vaan pääsi käymään. Viiden viikon vietnaminloma jotenkin kummasti venähti kolmeksi kuukaudeksi, paluu takaisin Wieniin vaihtui asunnon irtisanomiseen, irtaimiston myyntiin ja tärkeimpien tilpehöörien rahtaamiseen kaverin kellariin. Se entinen kotielämä muuttui reissaamiseksi Itävallan, Kreikan, Suomen ja Saksan välille. Syyskuussa sitten menolento takaisin Kreikkaan ja sillä tiellä olen edelleenkin. Käväisin viime viikolla Istanbulissa, nyt olen taas Kreikassa ja ylihuomenna Espanjaan. Freelancerina työskentely mahdollistaa tämän kulkurin elämän paremmin kuin hyvin ja paluuta takaisin entiseen ei ole näköpiirissä.

hanoi_IMG_0798

Mitä matalammat muovituolit, sitä parempaa ruokaa!

 

Tällaisesta elämäntyylistä kärsii siinä sivussa tietenkin rakas helloillamme-blogi. Ulkoruokinnassa kokkaustaidot kärsivät, ne harvat kerrat kun olen yrittänyt kokata jotain itse, olen tunkenut liikaa chiliä tai polttanut kaiken pohjaan… Vietnamissa kävin tosin pariinkin otteeseen kokkikursseilla, Saigonissa Reetan kanssa ja Hanoissa yksin toiseen otteeseen. Vietnamilainen ruoka on taivaallista ja yksinkertaista valmistaa – ainoa mutta on kaikkien niiden ihanien tuoreiden yrttien ja hedelmien puuttuminen Euroopan marketeista. Tuoreita kevätrullia, kanapataa, tamarindilla maustettua hapanimelää kalakeittoa, morning glory -salaattia, papaya-salaattia, katkarapuja tomaattikastikkeessa… Oikein vesi herahtaa kielelle!

hanoi_cooking_class

Kokkauskurssilla Hanoissa

 

Tosin se vietnamilaisissa kotioloissa valmistettu sapuska oli välillä liiankin erikoista – Hoi Anissa talon emäntä halusi välttämättä opettaa kanakeiton valmistuksen. Siinähän sitten käytettiin koko kana, sisuskaluista luihin ja nahkaan asti. Ja liha oli kaikkea muuta kuin well done, silmät kiinni ja lusikka kerrallaan alas, lautaselle ei saanut jättää mitään, se olisi ollut äärimmäisen epäkohteliasta. Hyydytetyn kanan veren sain tosin kerran jättää lautaselle, se ei kuulemma ole hyväksi lihavalle ihmiselle ja sain huokaista helpotuksesta. Vartaassa tiristettyä koiraa ei naisena tarvinnut maistaa, se on lähinnä kai perinteinen potenssilääke. Mutta kummallista puuroa keitetyn ankeriaan kera piti popsia, samaten jotain erikoista maapähkinöillä maustettua lihahyytelöä. Joskus oli parempi olla kyselemättä sen kummemmin mitä lautasella tarkalleen ottaen oli. Ja vaikka kysyinkin, aina ei vastauksesta ottanut selvää – ”meat from the beach” jäi arvoitukseksi se, veikkaan tosin kuivattua kalaa ja toivon että se pitää paikkansa.

non_human_dumplings

Not human dumplings… Jaahas?

 

Berliinissä tutustuin hauskaan uuteen ruokakauppakonseptiin, Kochhausiin. Elintarvikkeita ei siellä lajitella ryhmän mukaan hedelmiin, vihanneksiin, maitotuotteisiin jne. perinteisen marketin mukaan, vaan reseptittäin – myymälä tarjoaa ideoita ruuanlaittoon, reseptit ja niiden mukaan mitatut ainekset kahdelle, neljälle tai kuudelle hengelle. Ja hyvää oli! Annoksen hinnaksi tuli sellaiset 5 euroa, Berliinin hintatasoon nähden siis vähän tyyriinpää. Miinusta tulee ainoastaan siitä, että ainekset on pakattu pienenpieniin muovipusseihin, joissa on kaupan logo – jätettä tulee suhteettoman paljon.

olive_harvesting

Mainiota papukeittoa lounastauolla oliivitarhassa

 

Kreikkalainen ruoka ei onneksi ole niin eksoottista, majapaikassani Kreetan etelärannikolla oli herkkuja toisensa perään. Ja kaikki lähiruokaa! Kokkaamaan pääsin tosin vasta Ateenassa, majailin tutun tavernanpitäjän luona, jonka laittama ruoka on ihan jossain muissa sfääreissä… Ehkäpä niitä mutu-tuntuma-reseptejä laitankin jokin päivä vielä tänne.

tavuk_dürüm

Vähän vaihtelua, tällä kertaa dürümin sai sentään kasata itse.

Istanbul oli suuri pettymys, yksin naisena matkustelu siellä ei ole mitään herkkua. Ja siellähän syödään vain kebabia kebabin perään! Espanjan tapaksia odotellessa… Reissaajan kuulumisia voi seurata kuvablogista http://modernnomadsdiary.wordpress.com.

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Maailmalta

Hurmaava Sitruunapavlova

Helmikuussa ollaan jo menossa ja uuden vuoden aattoillan herkkua tässä aion blogiin kirjoittaa… Niin se aika kuluu! Helloillamme-tiimi päätti juhlistaa vuodenvaihdetta juhlavalla fondue-illallisella – tuo maanmainio juustokauppiaan fondue-ohje löytyy jo täältä blogista, mutta tuhtiin juustoateriaan sopiva raikas jälkiruoka tulee nyt tässä: Sitruunapavlova! Helppo ja näyttävä, täytteillä ja koristeluun käytettävillä marjoilla ja hedelmillä helposti muunneltava herkku, oli glamourintäyteinen päätös hauskalle illalle!

Muutaman harmaan hiuksen pavlovan taiteilu kuitenkin aiheutti, ensimmäinen käyttämäni marengin ohje Helsingin Sanomien Ruokatorstai-kirjasta osoittautui flopiksi ja ei muuta kuin alusta uudestaan, tällä kertaa Siskot kokkaa -blogista löytyneellä reseptillä. Ohje on blogin mukaan alunperin Olivian parhaat reseptit -kirjasta. Olivia-lehden parhaat reseptit -palstalla on muuten mainioita ohjeita, onnistuvat takuuvarmasti. Sitruunatäytteen resepti on Ruokatorstai-kirjasta.

pavlova

Sitruunapavlova
(Tästä riittää n. 10 syöjälle)

4 valkuaista
2,5 dl sokeria
2 tl perunajauhoja
1 tl valkoviinietikkaa tai sitruunamehua

Sitruunatäyte
4 keltuaista
2 dl vettä
0,5 dl sitruunamehua
1 dl sokeria
2 rkl perunajauhoja

Koristeluun reilusti tuoreita hedelmiä ja marjoja – meillä oli vadelmia, mansikoita, punaherukoita, kiiviä, ananasta, hunajamelonia ja ties mitä muita etelän herkkuja.

  1. Lämmitä uuni 125 asteeseen. Valmis marenki on laitettava uuniin heti, se ei kestä odottelua.
  2. Piirrä leivinpaperille haluamasi kokoinen ympyrä – se helpottaa marengin levittämistä.
  3. Vatkaa valkuaiset höttöiseksi vaahdoksi. Vatkauskulhon tulee olla ehdottoman puhdas ja kananmunien huoneenlämpöisiä.
  4. Lisää puolet sokerista valkuaisvaahtoon koko ajan voimakkaasti vatkaten.
  5. Sekoita toiseen puoleen sokerista perunajauhot ja lisää seos vaahtoon pikkuhiljaa. Vatkaa kunnes vaahto on kovaa ja kiiltävää. Lisää lopuksi valkoviinietikka/sitruunamehu.
  6. Levitä marenki leivinpaperille piirtämäsi ympyrän sisään. Levitys onnistuu parhaiten kuumaan veteen kastetulla veitsellä tai lastalla. Jätä marenkiympyrän reunukset reippaasti keskiosaa korkeammaksi, näin pavlovaan jää kiva kuoppa, johon täyte on helppo levittää ja marjat  asetella kauniisti.
  7. Paista uunin alatasolla puolitoista tuntia tai kunnes pohja on kuiva, tuntuu kevyeltä ja irtoaa helposti leivinpaperista. Marengin pitäisi säilyä valkoisena, vain pohja voi hiukan tummua paiston aikana.
  8. Anna jäähtyä rauhassa. Valmista sillä aikaa sitruunatäyte.

Sitruunatäyte

  1. Sekoita keltuaiset, vesi, sitruunamehu ja perunajauhot kattilassa.
  2. Kiehauta seos koko ajan sekoittaen.
  3. Siirrä pois kuumalta levyltä, mutta jatka sekoittamista vielä hetki.
  4. Anna jäähtyä.
  5. Levitä jäähtynyt täyte marenkipohjalle vasta juuri ennen tarjoilua. Koristele mielesi mukaan tuoreilla hedelmillä ja marjoilla.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Jälkiruuat