Kuukausittainen arkisto:marraskuu 2014

Miksi toisen hellan ääressä on hiljaista?

Miksi toisella hellalla ei ole kokattu miesmuistiin? Koska sen äärellä ei ole juurikaan oltu viimeiseen kahdeksaan kuukauteen! Tämä ei ole ollut mitenkään suunniteltu juttu, niin siinä vaan pääsi käymään. Viiden viikon vietnaminloma jotenkin kummasti venähti kolmeksi kuukaudeksi, paluu takaisin Wieniin vaihtui asunnon irtisanomiseen, irtaimiston myyntiin ja tärkeimpien tilpehöörien rahtaamiseen kaverin kellariin. Se entinen kotielämä muuttui reissaamiseksi Itävallan, Kreikan, Suomen ja Saksan välille. Syyskuussa sitten menolento takaisin Kreikkaan ja sillä tiellä olen edelleenkin. Käväisin viime viikolla Istanbulissa, nyt olen taas Kreikassa ja ylihuomenna Espanjaan. Freelancerina työskentely mahdollistaa tämän kulkurin elämän paremmin kuin hyvin ja paluuta takaisin entiseen ei ole näköpiirissä.

hanoi_IMG_0798

Mitä matalammat muovituolit, sitä parempaa ruokaa!

 

Tällaisesta elämäntyylistä kärsii siinä sivussa tietenkin rakas helloillamme-blogi. Ulkoruokinnassa kokkaustaidot kärsivät, ne harvat kerrat kun olen yrittänyt kokata jotain itse, olen tunkenut liikaa chiliä tai polttanut kaiken pohjaan… Vietnamissa kävin tosin pariinkin otteeseen kokkikursseilla, Saigonissa Reetan kanssa ja Hanoissa yksin toiseen otteeseen. Vietnamilainen ruoka on taivaallista ja yksinkertaista valmistaa – ainoa mutta on kaikkien niiden ihanien tuoreiden yrttien ja hedelmien puuttuminen Euroopan marketeista. Tuoreita kevätrullia, kanapataa, tamarindilla maustettua hapanimelää kalakeittoa, morning glory -salaattia, papaya-salaattia, katkarapuja tomaattikastikkeessa… Oikein vesi herahtaa kielelle!

hanoi_cooking_class

Kokkauskurssilla Hanoissa

 

Tosin se vietnamilaisissa kotioloissa valmistettu sapuska oli välillä liiankin erikoista – Hoi Anissa talon emäntä halusi välttämättä opettaa kanakeiton valmistuksen. Siinähän sitten käytettiin koko kana, sisuskaluista luihin ja nahkaan asti. Ja liha oli kaikkea muuta kuin well done, silmät kiinni ja lusikka kerrallaan alas, lautaselle ei saanut jättää mitään, se olisi ollut äärimmäisen epäkohteliasta. Hyydytetyn kanan veren sain tosin kerran jättää lautaselle, se ei kuulemma ole hyväksi lihavalle ihmiselle ja sain huokaista helpotuksesta. Vartaassa tiristettyä koiraa ei naisena tarvinnut maistaa, se on lähinnä kai perinteinen potenssilääke. Mutta kummallista puuroa keitetyn ankeriaan kera piti popsia, samaten jotain erikoista maapähkinöillä maustettua lihahyytelöä. Joskus oli parempi olla kyselemättä sen kummemmin mitä lautasella tarkalleen ottaen oli. Ja vaikka kysyinkin, aina ei vastauksesta ottanut selvää – ”meat from the beach” jäi arvoitukseksi se, veikkaan tosin kuivattua kalaa ja toivon että se pitää paikkansa.

non_human_dumplings

Not human dumplings… Jaahas?

 

Berliinissä tutustuin hauskaan uuteen ruokakauppakonseptiin, Kochhausiin. Elintarvikkeita ei siellä lajitella ryhmän mukaan hedelmiin, vihanneksiin, maitotuotteisiin jne. perinteisen marketin mukaan, vaan reseptittäin – myymälä tarjoaa ideoita ruuanlaittoon, reseptit ja niiden mukaan mitatut ainekset kahdelle, neljälle tai kuudelle hengelle. Ja hyvää oli! Annoksen hinnaksi tuli sellaiset 5 euroa, Berliinin hintatasoon nähden siis vähän tyyriinpää. Miinusta tulee ainoastaan siitä, että ainekset on pakattu pienenpieniin muovipusseihin, joissa on kaupan logo – jätettä tulee suhteettoman paljon.

olive_harvesting

Mainiota papukeittoa lounastauolla oliivitarhassa

 

Kreikkalainen ruoka ei onneksi ole niin eksoottista, majapaikassani Kreetan etelärannikolla oli herkkuja toisensa perään. Ja kaikki lähiruokaa! Kokkaamaan pääsin tosin vasta Ateenassa, majailin tutun tavernanpitäjän luona, jonka laittama ruoka on ihan jossain muissa sfääreissä… Ehkäpä niitä mutu-tuntuma-reseptejä laitankin jokin päivä vielä tänne.

tavuk_dürüm

Vähän vaihtelua, tällä kertaa dürümin sai sentään kasata itse.

Istanbul oli suuri pettymys, yksin naisena matkustelu siellä ei ole mitään herkkua. Ja siellähän syödään vain kebabia kebabin perään! Espanjan tapaksia odotellessa… Reissaajan kuulumisia voi seurata kuvablogista http://modernnomadsdiary.wordpress.com.

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Maailmalta

Parsakaalikeitto kookosmaidolla

Sosekeitot ovat usein vähän yllätyksettömiä ja tasapaksuja. Tässä Chocochili-blogin parsakaalikeitossa, jota tuunasin hieman inkiväärillä, chilillä ja sitruunamehulla, on ihan oma meininkinsä.

Keitosta voi tehdä mieluisen paksuista säätelemällä veden ja kookosmaidon määrää. Tällä kertaa halusin tehdä kevyen keiton, jossa ei olisi vauvanruokafiilistä, joten hulautin sekaan koko kookosmaitotölkin ja enemmän vettä kuin ohjeistetut kolme desiä. Hyvin toimii!

Ohje sopii vegaaneille.

Parsakaali-kookoskeitto

1 sipuli
2 sentin pätkä inkivääriä
1 iso valkosipulinkynsi
chiliä oman maun mukaan, esim. rouheena
1 parsakaali
3-5 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
1 tlk valkoisia papuja
1 tlk kookosmaitoa (et välttämättä tarvitse kaikkea)
sitruunamehua
krutonkeja

  1. Leikkaa parsakaalista kukinnot irti. Kuori varsi ja pilko se viipaleiksi.
  2. Silppua sipuli ja kuullota sitä oliiviöljyssä kattilan pohjalla muutama minuutti. Lisää valkosipuli ja chili, kuullota vielä hetki.
  3. Lisää parsakaali, vesi ja kasvisliemikuutio ja keitä, kunnes parskaali on pehmennyt.
  4. Lisää pavut, tilkka sitruunamehua ja osa kookosmaidosta.
  5. Soseuta keitto sauvasekoittimella. Anna keiton kiehahtaa ja lisää vielä kookosmaitoa tarvittaessa, kunnes keitto on sopivan sakeaa.
  6. Koristele annokset krutongeilla ennen tarjoilua.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Alkuruuat, Kasvisruuat, Keitot

Mummon kaalipiirakka

Tässä on resepti (huomaa erityisesti viimeinen lause):

image

Ja tälläinen siitä tuli:

image

Yksinkertaista ja hyvää!

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kasvisruuat, Leivonta, Naposteltavat, Pääruuat, Suomalainen ruoka

Kurpitsalasagne

Kuten joku lukijoista on saattanut huomatakin, kurpitsa on meikäläisen lempikasvis. Tai ainakin näin syksyisin. Tällä viikolla kokkailin paikallisen pirkkalehden eli Billan Frisch gekocht -mainoslehdessä mainostettua kurpitsalasagnea. Resepti on peräisin itävaltalaisen Lenan blogista Ma vie es délicieuse.

Reseptiä lukiessani mietin jo kurpitsansiementen jättämistä pois omasta tuotoksestani, sillä en erityisemmin pidä niistä. Lopulta päädyin kuitenkin käyttämään niitä, lähinnä tuomaan erilaista suutuntumaa. Ei olisi kuitenkaan pitänyt, sillä päädyin noukkimaan ne lautasen reunalle valmiista tuotoksesta – ei vaan maistunut. Mutta tämä ruokavamma taitaa olla henkilökohtainen, sillä siippa veteli lasagnea kitusiinsa mukisematta!

Tulen varmasti uudestaankin tekemään kurpitsalasagnea, mistä syystä kirjaan ohjeen myös tänne blogiin, mutta jotain lisäpotkua tämä kombo kyllä kaipaisi. Ensi kerralla voisin ainakin kokeilla käyttää tähän voimakasta vuohenjuustoa. Vai olisiko jollakulla lukijalla vielä parempi kurpitsalasagnen ohje?

 

kurpitsalasagne

 

Kurpitsalasagne

1/2 hokkaido-kurpitsa (ei tarvitse kuoria)
2 isoa tomaattia
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 rkl voita
1 1/2 rkl vehnäjauhoja
5 dl maitoa
muskottipähkinää, timjamia, oreganoa
120 g juustoraastetta (voimakkaan makuista, esim. Bergkäse)
100 g maustamatonta tuorejuustoa
(kurpitsansiemeniä)
lasagnelevyjä (valmista itse!)
suolaa, mustapippuria

  1. Jos valmistat lasagnelevyt itse, tee taikina ja laita se tuorekelmuun käärittynä jääkaappiin lepäämään.
  2. Puolita kurpitsa ja poista siemenet. Leikkaa kurpitsa ja tomaatit ohuiksi siivuiksi. Silppua sipulit.
  3. Sulata voi pannulla tai kasarissa. Kuullota sipulit nopeasti. Sekoita joukkoon jauhot ja anna paistua hetken aikaa. Lisää maito hitaasti kaataen ja samalla sekoittaen. Anna kiehua kunnes kastike suurustuu. Lisää muskottipähkinä ja yrtit, tuorejuusto sekä 3/4 juustoraasteesta. Mausta suolalla ja pippurilla.
  4. Kuumenna uuni 180 asteeseen ja kauli lasagnelevyt, jos käytät tuorepastaa. Jos käytät kuivapastaa, kannattaa lasagnelevyt ehkä käyttää kuumassa vedessä, että ne pehmenevät hiukan.
  5. Voitele uunivuoka ja lado siihen vuorotellen kurpitsa- ja tomaattisiivuja, hieman suolaa ja pippuria, (kurpitsansiemeniä), lasagnelevyjä ja kastiketta. Laita viimeiseksi kerrokseksi kastiketta ja kurpitsasiivuja ja loput juustoraasteesta.
  6. Peitä vuoka foliolla ja laita uuniin puoleksi tunniksi. Lopuksi poista folio ja anna lasagnen paahtua uunissa vielä 20 minuuttia, halutessasi viimeiset 5 minuuttia grillivastuksen alla, jotta saat rapean pinnan.

 

2 kommenttia

Kategoria(t): Kasvisruuat, Pasta, Pääruuat