Pastaa kylmäsavuporo-kanttarellikastikkeella

Taas tuli tilanne, jossa piti Suomea viedä maailmankartalle ja kokata poroa. Huoh. Mietin kauan, että mitähän sitä Reetan Suomesta tuomasta kylmäsavuporosta oikein tekisi että vieraalle maistuisi. Itse kun en edes koko porosta edes sen kummemmin välitä. Keittoa ehkä. Tai piirakka. Päädyin kuitenkin tekemään pastaa, tätä Ketun keittiön ohjetta mukaillen. Taisi maistua. Palautteeksi sain epämääräisen kommentin ”ei mikään voi olla pahaa, jos on paljon voita ja kermaa” ja vieras santsasi kaksi (!) kertaa. En edes kuvaa ehtinyt ottaa, mutta tuo kastike sinänsä ei ole erityisen herkullisen näköistä. Raastetulla parmesaanilla pystyy hämäämään jonkin verran. Ja hämärällä valaistuksella.

Pastaa kylmäsavuporo-kanttarellikastikkeella

1 pieni sipuli
60-70 g kylmäsavustettua poronpaistia
4 kourallista kanttarelleja (tai muita sieniä, alkuperäisessä ohjeessa mustatorvisieniä)
1 valkosipulin kynsi
2 dl kermaa
voita
kuivattua timjamia
suolaa
pippuria
pastaa (tällä kertaa oli tagliatellea, mutta esim. pennepasta käy hyvin tällaisten kermakastikkeiden kanssa)
parmesaania

  1. Puhdista kanttarellit (siitä käteviä sieniä, ettei niitä tarvitse ryöpätä) juoksevan veden alla, älä liota. Pilko hieman pienemmiksi, mutta älä liikaa, on kiva että kastikkeessa sienet ovat vielä tunnistettavissa.
  2. Pilko sipuli ja poronpaisti.
  3. Kuullota sipuli pannulla reilussa voissa.
  4. Lisää sienet pannulle ja anna niiden ruskistua. Lisää sekaan pilkottu poronpaisti ja murskattu valkosipulin kynsi sekä hyppysellinen timjamia. Odottele hieman, että ainesten aromit tulevat kunnolla esille. Lisää pannulle tarvittaessa vielä nokare voita. Kaada sekaan kerma ja sekoittele miedolla lämmöllä kunnes kastike sakenee aavistuksen. Maista ja lisää näppituntumalla vielä timjamia, pippuria ja tarvittaessa suolaa.
  5. Keitä pasta pakkauksen ohjeiden mukaan joko samalla kun teet kastiketta tai sitten sen jälkeen.
  6. Ei muuta kuin lautaselle ja parmesaania päälle!

On se tuo Suomi vain usein ihmetyksen aihe. Että joulupukin poroja syötte. Tälläkin kertaa kokkailua säesti jatkuva Petteri Punakuonon hyräily ja kysymykset tähän tyyliin: ”Kuinka usein teillä kotona syötiin poroa, kun olit pieni? Joka päivä?” tai ”Oliko teillä omia poroja?” Taisi palanen Suomen eksotiikkaa karista, kun kerroin ettei meillä mitään poroa syöty enkä ole otuksia juurikaan eläintarhan ulkopuolella nähnyt. No jäipä silti valttikortiksi pakkanen. Ja revontulet. Ja yötön yö.

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Pasta, Pääruuat, Suomalainen ruoka

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s