Ja taas tuli tehtyä risottoa

Nyt on kyllä jokin risottohimo ollut liikkeellä. Viimeisen parin viikon aikana risottoa on tullut kokattua, syötyä kylässä ja lounaaksi sekä ravintolassa. Mutta nyt sais luvan riittää, vaikka kyllähän hyvin tehty risotto kielen vie mennessään. Risottokausi on hyvä päättää tähän ihanan kesäiseen risotto-ohjeeseen näin helmikuun viimoissa. Tätä oli tarjolla I:n & J:n luona oivilla illalliskutsuilla ja kinusin heti reseptin itselleni jatkokäyttöä varten. Työkaverit pääsivät koekaniineiksi kun Helloillamme-tiimi kokkasi tätä kesäkurpitsa-katkarapu-risottoa yhdeksälle hengelle. Sen verran hektistä oli keittiössä, että kuvien ottaminen jäi taas kerran. Nappasin sitten kuvan melkein tyhjästä riisipaketista kun se oli niin kaunis. Mutta aika samallehan risotto aina lautasella näyttää, kasa löysää riisimössöä, muutama sattuma ja päällä hiukkasen raastettua parmesaania.

risotto

Tästä risotosta oikein glamouröösin saisi, kun liekittäisi katkaravut grapassa niin kuin tässä ohjeessa tehdään, mutta siihen olisi ilmeisesti tarvittu tuoreita katkarapuja ja tämä harrastelijakokki turvautui arkisesti pakastekatkarapuihin. Annoin kypsennettyjen rapuparkojen kyllä marinoitua hetkisen valkoviinissä, ehkäpä siitäkin hiukan makua imeytyi.

Risoton teko on pitkäpiimäistä puuhaa, jossa kokki tarvii useamman auttavan käden, jos vieraille on tarkoitus tarjota muutakin kuin pelkkää risottoa. Tällä kertaa alkuruoaksi tarjottiin ihan vain yksinkertaista vihreää salaattia, johon oli ripoteltu granaattiomenan siemeniä ja kastikkeeksi kukin sai laittaa oman maun mukaan vaniljabalsamicoa ja oliiviöljyä. Lisäksi pöydässä oli Väinämöisen palttoonnappeja savuporotäytteellä (helppo herkku: sekoita rasiallinen maustamatonta tuorejuustoa ja yrttituorejuustoa, pilko parisen siivua savuporofilettä ja sekoita). Jälkiruoaksi Reetta loihti ihanan sitruunamarenkipiirakan, jospa senkin resepti tulisi kohtapuoliin tänne blogiin.

Risotto tehdään Helloillamme-keittiössä aikalailla näppituntumalla – siksi on vaikea sanoa tarkkoja määriä. Tarkka ohje kesäkurpitsa-katkarapu-risottoon löytyy täältä englanniksi neljälle hengelle. Tässä alla taas vähän suuntaviivaa sille minkä verran yhdeksän henkeä syö.

Kesäkurpitsa-katkarapu-risotto

n. 800 g risottoriisiä (Arborio-riisi on osoittautunut parhaimmaksi)
pari sipulia
oliiviöljyä
valkoviiniä (tästä talosta löytyi Rieslingiä)
neljä keskikokoista kesäkurpitsaa
n. 500 g pakastettuja jättiläiskatkarapuja
nippu persiljaa
n. 2 l kasvislientä
puolisen purkkia (n. 60 g) korianteri-porkkana-cashew-pestoa (löytö torilta)
suolaa ja pippuria
raastettua parmesaania

  1. Tee kasvisliemi – lisää kasvisliemikuutioita pakkauksen ohjeen mukaan. Jätä levy päälle niin että liemi pysyy lämpimänä koko risottoproseduurin ajan.
  2. Pieni sipulit hienoksi silpuksi. Lorauta ison kattilan pohjalle reilusti oliiviöljyä ja kuullota sipulisilppu siinä (älä ruskista!). Lisää sekaan risottoriisi ja anna öljyn imeytyä siihen miedolla lämmöllä niin että riisi muuttuu vähitellen läpikuultavaksi.
  3. Lorauta joukkoon valkoviini ja anna sen imeytyä riisiin lähes kokonaan. Jatka sitten risoton juottamista kasvisliemellä vähän kerrallaan. Älä päästä risottoa kuivumaan missään välissä, vaan lisää aina nestettä. Älä jätä risottoa yksin, sitä pitää hämmentää koko ajan. Risottoa kannattaa maistella vähän väliä ja jos siltä tuntuu, lisätä myös vielä vähän viiniä makua antamaan. Näppituntumalla tulee paras tulos!
  4. Tällä välin keittiöapulaiset pilkkovat kesäkurpitsat haarukkaan sopiviksi kuutioiksi, ruskistavat ne pannulla reilussa oliiviöljyssä (ne eivät saa pehmetä liikaa mutteivät jäädä raaoiksikaan), raastavat parmesaanin ja pilkkovat persiljan sekä paistavat jättiläiskatkaravut pannulla oliiviöljyssä – mutta vain sen verran ettei niistä tule kumia!
  5. Yritä pitää kesäkurpitsakuutiot lämpiminä kunnes risotto on valmista tarjottavaksi (tässä Helloillamme-tiimi ei tainnut ihan onnistua, tulos oli lähinnä kädenlämpöistä mutta mitäs pienistä) sekä sekoita katkaravut kulhossa persiljasilppuun ja lisää perään loraus valkoviiniä makua antamaan.
  6. Risotto on valmista, kun se on vielä hiukkasen al dente – sen ei kuulu olla pehmeää, liimaista mössöä vaan se tarvitsee tekstuuria (onko se edes oikea sana?). Me lisäsimme torimyyjän vinkkien mukaan melkein valmiiseen risottoon korianteri-porkkana-cashew-pestoa, joka sopi maultaan tähän kesäiseen risottoon kuin nenä päähän. Mausteeksi vielä hiukkasen suolaa. Ehkä sekaan eksyi myös pippuria mutta siitä ei ole muistikuvia.
  7. Sekoita risottoon lopuksi suolalla ja pippurilla maustetut kesäkurpitsakuutiot ja katkaravut (jos risotto joutuu odottamaan tarjolle pääsyä, niin sekaan kannattaa heittää myös se viini, jossa katkaravut on marinoitu). Annoksen voi halutessaan koristella hyppysellisellä parmesaaniraastetta.
Advertisements

Jätä kommentti

Kategoria(t): Pääruuat

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s