Kuukausittainen arkisto:lokakuu 2012

Alkukeitoksi kurpitsaa

Vietimme tee-se-itse-illalliskutsuja (vieraatkin joutuivat hommiin) pari viikkoa sitten, ja sain pääkokilta määräyksen suunnitella alkupalan ja salaatin pääruuan kaveriksi. Salaatissa mentiin pussilinjalla, mutta alkupalaksi päätin tehdä sesongin mukaisen kurpitsakeiton.

Tämä kurpitsakeitto onnistui mielestäni todella hyvin – siinä maistui kunnolla pääraaka-aine ja siinä oli mukavan tulinen takapotku. Illallisseurueellekin näytti maistuvan! Harmi vaan, että tein keiton melko mutu-tuntumalla, enkä enää tarkkaan muista, mitä kaikkea sinne laitoin, mutta hyvin yksinkertainen resepti on kyseessä. Tätähän voi varioida ihan mielensä mukaan, esimerkiksi vaihtamalla kerman kookosmaitoon.

Keitto kaipaa mielestäni vähän happoa, mutta minulla oli vain pienenpieni tilkka sitruunamehutiivistettä. Siksi lorautin kattilaan kasvisten kuullotuksen loppuvaiheessa tilkan omenaviinietikkaa. En tiedä mitä se teki maulle, pelkkä sitruunamehu ajaa varmasti saman asian.

Lisää kuvia seuraa sitten, kun Kaisu ehtii julkaisemaan tarinan toisen osan.

Kermainen kurpitsakeitto

(alkupalaksi 7 hengelle)

2 pienehköä hokkaido-kurpitsaa
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
parin sentin pala tuoretta inkivääriä
rypsiöljyä
chilirouhetta
3 perunaa
kasvislientä
2 rkl hapankerma (purkin jämät)
2,5 dl kermaa
cayennepippuria
mustapippuria
suolaa
sitruunamehua

Paloittele kurpitsa. Jos käytät hokkaido-lajiketta, riittää että peset sen. Muut lajikkeet täytyy (tietääkseni) kuoria. Pilko sipulit ja valkosipulit ja hienonna kuorittu inkivääri. Kuori ja paloittele perunat.

Lämmitä öljy kattilassa ja kuullota sipulisilppua hetki. Lisää kurpitsat, valkosipuli ja inkivääri ja jatka kuullottamista. Tarkoitus olisi saada kurpitsoihin hieman paistoaromeita (vielä parempaa olisi, jos kurpitsat paahdettaisiin uunissa…). Lisää chilirouhe, perunakuutiot ja niin paljon kasvislientä (murennettu liemikuutio ja vettä), että vihannekset peittyvät. Anna kiehua, kunnes kurpitsat ja perunat ovat pehmeitä.

Soseuta keitto esimerkiksi sauvasekoittimella. Lisää keittoon kerma ja hapankerma. Maista ja lisää mausteita oman maun mukaan. Soseuta vielä tasaiseksi.

Tarjoile kurpitsansiemenöljyn, ja halutessasi paahdettujen kurpitsansiementen kera.

1 kommentti

Kategoria(t): Alkuruuat, Kasvisruuat, Keitot

Helloillamme facebookissa!

Tervetuloa seuraamaan blogiamme facebookin välityksellä! Tykkää meistä täällä: http://www.facebook.com/helloillamme.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Sunnuntairuokaa: Kaalikääryleet

Kaalikääryleet todellakin ovat sunnuntairuokaa, sillä niiden tekoon saa helposti hurahtamaan monta tuntia. Lopputulos kuitenkin palkitsee. Ja se tuoksu, joka uunista tulee… Taitaa kyllä olla makuasia 🙂

Katsoin monta ohjetta läpi, ja päädyin noudattamaan melko pitkälle Kulinaarimuruja-blogissa esiteltyä Mysi Lahtisen reseptiä. Paitsi että myö kyllä iskettiin kiinni heti 1,5 tunnin paistoajan jälkeen.

Kaalikääryleet

1 keräkaali
1,5 dl riisiä
lihaliemikuutio
400 g naudan jauhelihaa
valkopippuria
suolaa
siirappia
1 kananmuna
2 dl kermaa

Koverra kaalin kova kanta pois ja laita kaali kiehuvaan suolattomaan veteen pehmenemään. Säästä keitinvesi! Irrota pehmenneestä kaalista lehdet, vuole kovasta lehtiruodista osa pois ja silppua pienimmät lehdet.

Ruskista jauheliha pannulla voinokareen kanssa. Keitä riisi lihaliemessä (3 dl kaalin keitinvettä ja osa liemikuutiosta). Sekoita kulhossa jauheliha, riisi, kaalisilppu, mausteet, tilkka kermaa ja kananmuna.

Tee kääryleet: laita kaalinlehdelle korkeintaan reilu ruokalusikallinen täytettä ja kääri tiukalle rullalle. Asettele rullat voilla voideltuun uunivuokaan vieriviereen. Laita vuuan pohjalle desi kaalin keitinvettä ja halutessasi laita kääryleiden päälle siirappia ja voinokareita.

Paista kääryleitä 225 asteisessa uunissa n. 15 minuuttia, kunnes ne alkavat tummua. Valele kääryleitä siirapilla ja lorauksella kermaa, ja käännä kääryleet toisinpäin. Paista toiset 15 minuuttia, sitten valele taas siirapilla ja kermalla, ja käännä ympäri.

Alenna lämpö 175 asteeseen ja jatka kypsennystä 1-2 tuntia (oman kärsivällisyyden mukaan). Kiehauta kaalin keitinvesi ja lisää loput lihaliemikuutiosta. Valele kääryleitä liemellä reilun vartin välein. Käännä lopuksi uuni pois päältä ja anna kääryleiden jäähtyä uunin mukana.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Pääruuat, Suomalainen ruoka

Cake Pops – kakkutikkarit

Hittileivonnaisten testaus jatkuu – tänään vuorossa olivat Mia Öhrnin kirjasta cake pops eli kakkutikkarit. Hyviähän niistäkin tuli mutta aikaa kului ihan tuhottomasti. Kakkutikkareiden ideahan on, että valmis kakku (tässä tapauksessa suklaakakku) murustetaan ja muruihin lisätään jotain tahnaa (tällä kertaa tuorejuustoa, Mia Öhrnin kirjassa käytettiin lemon curdia ja maapähkinävoita), jonka avulla mössöstä saadaan muovailuvahan sorttista massaa, josta sitten voi muotoilla palloja tai vaikkapa eläimiä tikunnenään. Nämä pallot sitten kuorrutetaan suklaalla ja koristellaan – hyviä koristeluvinkkejä löytyy bakerella.com-sivustolta tai vaikka wieniläisen cake pops -leipomon Facebook-sivulta.

Eli ensin tarvitaan kakku. Tein ihan tavallisen suklaakakun Mia Öhrnin ohjeesta:

100 g voita
60 g vehnäjauhoja
45 g kaakaojauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
3 munaa
2 dl sokeria
1 dl maitoa

  1. Voitele ja korppujauhota vuoka (tilavuus vähintään 1,5 litraa). Lämmitä uuni 175 asteeseen.
  2. Sulata voi. Sekoita jauhot, kaakaojauhe, vaniljasokeri ja leivinjauhe.
  3. Vaahdota munat ja sokeri.
  4. Siivilöi jauhoseos munavaahtoon vuorotellen maidon ja jäähtyneen voisulan kanssa.
  5. Paista kakkua 175 asteessa puolisen tuntia.

Sitten kakun annetaan jäähtyä ja jäähtynyt kakku murennetaan käsin tai tehosekoittimella. Muruihin lisätään tuorejuusto (200 g tuorejuustoa per n. 500 g kakkua). Massasta muotoillaan palloja (tai sydämiä tai ihan mitä vain). Palloista ei kannata tehdä liian isoja, ettei tikkareista tule liian raskaita – muuten ne eivät pysy pystyssä. 10-15 g taikinaa per pallo osoittautui hyväksi määräksi.

Jäähdytä palloja hetki jääkaapissa tai pakasteessa. Tökkää jokaiseen palloon tikku (puolestavälistä katkaistu puinen grillitikku on juuri sopiva), joka on kastettu sulaan suklaaseen – sillä tavalla tikku tarttuu paremmin kakkupalloon kiinni. Jäähdytä taas pakasteessa tai jääkaapissa. Muuten pallo pyörii tikussaan koristelun aikana tai jopa valuu tikussa alaspäin.

Varaa koristeluvaiheeseen paljon styroksia, kukkasieniä tai kananmunakennoja (joihin on pistelty reikiä valmiiksi), joihin voit tökätä valmiit tikkarit kuivumaan.

Kuorrutuksen voi tehdä suklaasta tai vaikka sokerimassasta. Suklaa kannattaa aina temperoida, sillä tavalla siitä tulee kiiltäväpintaista ja se raksahtaa purressa toisin kuin temperoimaton suklaa. Hyvät ohjeet temperointiin löytyy Kinuskikissalta. Ja tätäkään on turha yrittää ilman lämpömittaria.

Meillä oli käytössä tummaa suklaata, maitosuklaata ja valkosuklaata. Kaikkia Pandan levyllinen per sortti. Suklaata kului kyllä paljon, hieman enemmänkin olisi voinut olla. Osan tikkareista koristelin sokerimassalla, niistäkin tuli hauskannäköisiä.

Eli tikkarit siis kastellaan sulaan suklaaseen ja liika suklaa valutetaan varovasti pois (muuten tikkarista tulee liian raskas). Tikkarin annetaan hetki kuivahtaa ennen kuin koristelua jatketaan – strösselit tarttuvat sitten kauniimmin jne.

Helpoin ja tyylikkäin koristelu syntyy melkeinpä tekemällä tikkareihin raitoja värjätyllä valkosuklaalla.

Hauska kuviointi tuli myös valkoisesta sokerimassasta, johon oli tehty raitoja pastavärillä.

Halloween-tikkareita voi tehdä näppärästi valkoisesta sokerimassasta – siitä kaulitaan ohut levy, josta otetaan vaikka juomalasilla pyöreitä kiekkoja. Se vain sitten tikkarin päälle ja poimut haamun alahelmaan. Hammastikulla silmät ja kaari suuksi. Vedä helmaa varovasti suun kohdalta, niin haamu saa hymysuun.

Tikkarien koristelu oli aikaavievää, mutta niistä tuli nättejä! Jos joku vielä kertoisi miten tikut saa pysymään puhtaana, nyt suklaa sotki myös ne…

Hyviä makuyhdistelmiä massaan saisi myös vaikkapa seuraavista:

  • tavallinen kakunpohja & lemon curd
  • suklaakakku & maapähkinävoi

Myös suklaakakku & tuorejuusto -yhdistelmää voisi maustaa vaikkapa mariannerouheella, pähkinärouheella tai sitruunalla.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Leivonta

Hittipähkinät

Tein näitä mausteisia pähkinöitä pari vuotta sitten joihinkin bileisiin naposteltavaksi ja siitä lähtien kaverini mies on kärttänyt minua tekemään niitä uudelleen. Eilen sitten vihdoin lunastin lupaukseni ja vein hänelle pienen tuliaisen. Ja päädyin itse napostelemaan varmaan puolet niistä…

Resepti on muokkailtu edesmenneestä Voisilmäpeliä-blogista, joka nykyään toimii Kauhaa ja rakkautta -nimen alla.

Mausteiset paahdetut pähkinät

2 tl paprikajauhetta
1 tl savupaprikajauhetta
1 tl suolaa
1 tl chilijauhetta (cayennepippuria)
1 rkl rypsiöljyä
3 dl haluamiasi pähkinöitä

Sekoita mausteet keskenään. Lisää pähkinät. Kaada päälle öljy ja sekoita kunnolla. Laita vuokaan tai pellille ja paista 180 asteessa n. 10 minuuttia. Voit välillä vähän käännellä pähkinöitä paistamisen aikana. Tarkkaile, etteivät pähkinät vain pääse kärähtämään, muuttuvat äkkiä pahanmakuisiksi.

Olen myös testannut tätä Pastanjauhantaa-blogin pähkinäohjetta, tosi hyviä myös!

Jätä kommentti

Kategoria(t): Naposteltavat

Whoopie Pies & Marshmallow Fluff

Pikakäynnillä Akateemisessa kirjakaupassa mukaan tarttui Mia Öhrnin söpö kirja Macaronit, kuppikakut & kakkutikkarit sekä muut pikkumakeat, josta heti kokeiltavaksi päätyivät legendaariset Whoopie Piet, jotka kuuluvat trendileivonnaisten sarjaan siinä missä cupcaket ja cake popitkin. Joko ohje oli hyvä tai leipuri erinomainen, mutta kekseistä tuli juuri sellaisia kuin kirjan kuvassa (joka on yleensä harvinaista herkkua tässä keittiössä) ja makukin oli kohdallaan – ei liian makeaa vaikka täyte olikin oikeastaan pelkkää sokeria eli italialaista marenkia. Italialainen marenki valmistetaan kuumentamalla valkuaisvaahtoon tuleva sokeriliemi 120 asteeseen, joten tätä ohjetta on turha yrittää ilman kunnollista lämpömittaria. Tuloksena on kiiltävä ja kestävä tahmea marenki, joka maistuu oikeastaan vaahtokarkille.

Whoopie Pies

(50-60 kpl)

Keksipohjat:

60 g huoneenlämpöistä voita
4 rkl rypsiöljyä
2,5 dl sokeria
1 kananmuna
2 tl vaniljasokeria
210 g vehnäjauhoja
90 g kaakaojauhetta
1/2 tl suolaa
2,5 dl maitoa

Italialainen marenki:

3 valkuaista
3/4 dl vettä
1,5 dl sokeria
1/2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria

Keksipohjien valmistus:

  1. Vaahdota voi, öljy ja sokeri.
  2. Vatkaa joukkoon muna ja vaniljasokeri. Lisää joukkoon vuoron perään maidon kanssa siivilän läpi keskenään sekoitetut jauhot, kaakao, leivinjauhe ja suola.
  3. Sekoita tasaiseksi taikinaksi.
  4. Pursota taikinasta pieniä (tai isompiakin) kolikoita leivinpaperille. Kekseistä saa tasaisen kokoisia, jos ensin piirtää leivinpaperille vaikka pientä lasia apuna käyttäen ympyröitä pursotusta helpottamaan.
  5. Paista 200 asteessa noin 10 minuuttia (varo ettet polta!). Keksien on tarkoitus jäädä pehmeiksi.

Vaahtokarkkitäytteen valmistus:

(tässä keittiöapulainen tulee tarpeeseen – toinen voi vatkata valkuaisia samalla kun toinen kuumentaa sokerilientä)

 

  1. Erottele valkuaiset teräskulhoon (kiehuvan kuuma sokeriliemi kaadetaan valkuaisvaahdon sekaan, joten kulhon pitää kestää jonkin verran kuumuutta).
  2. Vatkaa jäykäksi marengiksi, lisää vatkatessa joukkoon 1/2 dl sokeria.
  3. Kuumenna samaan aikaan kattilassa vesi ja 1,5 dl sokeria 120 asteiseksi – älä sekoita.
  4. Lisää 120-asteinen sokeriliemi välittömästi ohuena nauhana valkuaisvaahtoon – tässä on oltava nopea, koska sokeriliemi jähmettyy jäähtyessään nopeasti.
  5. Jatka vatkaamista 5-10 minuuttia kunnes marenki on jäähtynyt kokonaan.
  6. Lisää vatkauksen aikana joukkoon vaniljasokeri.
  7. Täytä jäähtyneet keksipohjat vaahtokarkkitäytteellä.

Täytettä saa olla reilusti! Sitä jäi kuitenkin meillä yli jonkin verran – testaapa vaikka mustikkapiirakan kyytipoikana. Vie kielen mennessään!

Säilytys: ilmatiiviissä astiassa pari päivää.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Leivonta

Vihreää kultaa leivän päälle

Näin kurpitsa-aikana täytyy mainostaa itävaltalaista (tarkemmin sanottuna Steiermarkista tulevaa) herkkua, kurpitsansiemenöljyä, jota taannoin jo salaatinkastikkeeksikin laitoin. Tästä vihreästä öljystä on kuitenkin paljon enemmän iloa kuin vain salaatinkostukkeeksi – siitä voi tehdä esimerkiksi tällaista herkullista levitettä. Pähkinäinen herkku sopii myös loistavasti yhteen makean kanssa, kokeilepa vaikka vaniljajäätelön kastikkeena. Huhut kertovat, että öljyä saa Suomessa ainakin Stockmannin Herkusta.

Hyvänlaatuinen kurpitsansiemenöljy on väriltään syvän tummanvihreää ja paksua, maultaan erittäin pähkinäistä. Laadukas kurpitsansiemenöljy myydään tummissa lasipulloissa tai metallipakkauksissa. Avattua pulloa säilytetään jääkaapissa ja säilyvyyden pidentämiseksi kannattaa aina pyyhkäistä pullonsuu puhtaaksi käytön jälkeen. Se sopii erinomaisesti yhteen erilaisten marja- tai hedelmäpohjaisten etikoiden kanssa.

Kurpitsansiemenlevite

250 g rahkaa
2 rkl smetanaa tai ranskankermaa
3-4 rkl kurpitsansiemenöljyä
1-2 valkosipulinkynttä
3 rkl kurpitsansiemeniä (murskattuina)
suolaa ja pippuria

Sekoita rahka ja smetana (tai ranskankerma), lisää kurpitsansiemenöljy. Sekoita tasaiseksi. Purista joukkoon valkosipulinkynnet ja kurpitsansiemenet (niitä kannattaa murskata ensin esim. lihanuijalla, mutta siemenet saavat jäädä kunnon sattumiksi levitteeseen). Sekoita ja mausta suolalla ja pippurilla.

PS. Jos öljyä lorahtaa vaikkapa paidalle, niin puhdistuksen kanssa täytyy odottaa seuraavaa aurinkoista päivää. Öljytahra lähtee nimittäin pois auringon voimalla – paita vain aurinkoon pariksi tunniksi ja tahra häipyy aivan itsestään.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Itävaltalainen ruoka

Sohvasurffaajaruokaa

Sohvasurffaus on ihanaa! Esimerkiksi tänään vieraamme Turkista esitteli meille erittäin yksinkertaisen ja herkullisen salaatin.

Parsakaalisalaatti

Yksi parsakaali
300 g turkkilaista tai kreikkalaista jogurttia
2-4 valkosipulinkynttä
suolaa
chilihiutaleita tai -jauhetta
oliiviöljyä

Irroita parsakaalin nuput, ne voi jättää reilunkokoisiksi. Keitä hetken aikaa suolatussa vedessä. Jätä napakoiksi.

Sekoita jogurttiin murskatut valkosipulinkynnet ja hieman suolaa. Levitä jogurttikastike parsakaalinnuppujen päälle laakealle astialle.

Kuumenna pannulla oliiviöljyä ja chiliä. Kaada parsakaalien ja jogurtin päälle. Nauti!

Ja kaavi vaalealla leivällä loput kastikkeet talteen…

Jätä kommentti

Kategoria(t): Salaatit

Lisää herkkuja à la Austria – Käsespätzle

Jatkanpa nyt minä vuorostani itävaltalaisten perinneruokien sarjaa omalla lempparillani Käsespätzlellä. Tämä on kunnon juustoista lohturuokaa, jota kokkasin sen kunniaksi, että viikoksi peitteisiin vienyt angiina taitaa hellittää. Käsespätzlessä on kyse jonkinsortin itsetehdystä pastasta tai taikinakokkareista tms. ”spätzlestä”, joka tässä tapauksessa on kuorrutettu juustolla. Spätzleä voi tehdä lukemattomia eri versioita – sitä voi maustaa pinaatilla, tuoreilla yrteillä, siitä voidaan tehdä yhdensortin munakasta, tarjota lisukkeena vaikka lihan kanssa ja niin edelleen. Mutta yksi ylitse muiden on kunnon vorarlbergiläinen Käsespätzle, jossa spätzle kuorrutetaan juustolla, maustetaan paahdetulla sipulilla ja that’s it. Tätä herkkua kutsutaan ainakin myös nimellä Käsknöpfle ja kaipa tätä tämänsorttista ruokaa tarjoillaan myös Saksan puolella ja Sveitsissä, mutta minä olen saanut spätzlentekovinkit entiseltä työkaverilta, joka on kotoisin juuri tuolta läntisestä Itävallasta Alppien keskeltä läheltä Sveitsin rajaa.

Yksi hankaluus Käsespätzlen tekemisessä tosin on: siihen tarvitsee erityisen työkalun – Spätzlesiebin tai Spätzlehobelin. Ilman tätä ihmettäkin spätzleä voi tehdä lätkimällä taikinaa jotenkin leikkuulautaa vasten mutta älkää kysykö miten. Täältä youtubesta voi katsoa mallia miten joku Frau Lutz päästelee menemään pelkällä leikkuulaudalla  ja yrittää samaa kotona jos siltä tuntuu. Itävallan lomalta kannattaa napata parilla eurolla mukaan tuollainen siivilä, ei vie paljoa tilaa matkalaukussa.

Käsespätzle

(taikinan ohje on yhdelle hengelle)

100 g vehnäjauhoja
1 kananmuna
ripaus suolaa
(ripaus muskottipähkinää)
0,5 dl kylmää vettä (tai vähän reilummin)
sipulia
juustoraastetta (voimakkaita juustolaatuja – Emmentalia, Gryereä, Raclettea jne.)
ruohosipulia koristeeksi

Mittaa jauhot kulhoon, lisää suola (ja muskottipähkinä). Tee jauhojen keskelle kuoppa ja riko kananmuna siihen. Sekoita ja lisää kylmä vesi vähitellen, niin että taikinasta tulee tasaista ja suht löysää (taikinan tulisi valua kauhasta isoina tippoina, ks. kuva).

Laita vesi kiehumaan isoon kattilaan, lisää reilusti suolaa. Älä täytä kattilaa aivan täyteen, muuten vesi roiskuu spätzlejä tehdessä. Kasta spätzlesiivilä kylmässä vedessä ja nosta se kattilan päälle. Kaada taikinaa siivilälle (kuvassa näkyy sopiva taikinan määrä) ja kaavi lastalla taikinaa siivilää vasten, niin että taikina tippuu rei’istä kiehuvaan veteen.

Spätzlet ovat valmiita, kun ne nousevat veden pinnalle. Nosta jonkinsortin lastalla tai siivilällä spätzlet pois vedestä ja valmistaudu seuraavaan spätzlesatsiin, jos taikinaa on vielä jäljellä. Kastele spätzlesiivilää välissä aina kylmässä vedessä, niin taikina ei niin tartu siihen kiinni.

Sulata pannulla nokare voita ja ruskista sipulirenkaat. Siirrä sipulit sivuun ja lisää pannulle spätzlet. Lisää raastettu juusto ja anna sen sulaa täysin ja ruskistua kunnolla, niin että valmiissa Käsespätzlessä on ihania rapeita juustokohtia (nam!). Voit lisätä sipulin jo tässä vaiheessa pannulle tai vasta valmiin annoksen päälle. Koristele ruohosipulilla ja mausta pippurilla.

Musiikki: Sound of The Music – My Favorite Things (Julie Andrews)

2 kommenttia

Kategoria(t): Itävaltalainen ruoka, Kasvisruuat, Pääruuat

Keisarin pannukakku

Oon kyllä aika surkea ruokabloggaaja, kun en muista ottaa kuvia ruuista. Mutku mutku se näytti niin hyvältä et oli pakko vaan iskeä kiinni, eikä silloin mietitä valokuvausta…

Kyseessä on itävaltalaistyylinen paloiteltu pannukakku – Kaiserschmarrn (linkin takana on pari kuvaakin). Tein tätä tänään ensimmäistä kertaa, ja yritän nyt kirjata muistiin onnistumiset ja erehdykset, eli vinkit seuraavaan kertaan.

Itävaltalaiset syövät tätä ihan pääruokana, ja tarjoiluun kuuluu ehdottamasti päälle siivilöity tomusokeri sekä jokin hilloke tai esimerkiksi vaniljakastike. Meillä tätä syötiin lauantain herkkuaamupalaksi, ja tomusokerin lisäksi herkun päälle lusikoitiin hieman kirpeää luumuhilloketta (Zwetsckenröster), joka on tyypillisin Kaiserschmarrnin kumppani Itävallassa. Sen voi ihan helposti tehdä itsekin: luumuja keitetään pienen vesitilkan kanssa ja maustetaan sokerilla, sitruunamehulla, kanelilla ja neilikalla. Itse ostin kaupantätin hilloa.

Tästä ohjeesta tulee kaksi pannullista, joka riittää 4 henkilölle aamupalaksi 🙂

Kaiserschmarrn

4 kananmunaa
30 g sokeria
vaniljasokeria
suolaa
375 ml maitoa
125 g jauhoja
voita
rusinoita

Erotelle keltuaiset valkuaisista. Laita isohkoon kulhoon keltuaiset, sokeri, vaniljasokeri ja suola. Vatkaa seosta vispilällä tai sähkövatkaimella, kunnes se on vaaleankeltaista. Lisää maito ja jauhot ja sekoita hyvin. Jos seos vaikuttaa todella löysältä, voit lisätä esim. puoli desiä jauhoja. Vatkaa toisessa kulhossa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Sekoita valkuaisvaahto varovasti taikinaan.

Sulata voi pannulla ja kaada pannulle taikinaa niin, että sitä on noin 1,5 sentin paksuisesti (käytä kahta isoa pinnoitettua pannua tai tee kahdessa erässä). Ripottele rusinoita taikinan päälle. Paista keski- tai miedolla lämmöllä, kunnes pannukakun alapinta on vaaleanruskea. Käännä pannukakku liu’uttamala se isolle lautaselle ja kumoamalla se siitä takaisin pannulle. Paista muutama minuutti ja ala sitten pilkkoa pannukakkua puulastalla suupaloiksi.  Paistele palasia vielä hetki, kunnes ne taikina näyttää hyytyneen.

Tarjoile tomusokerin ja hillon kera.

Vinkki: Rusinoita voisi liottaa hetken rommissa ennen taikinaan heittämistä…

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Aamiainen, Itävaltalainen ruoka, Jälkiruuat