Sunnuntaiset piirakkatalkoot

Kun pohjalainen pyytää karjalaista näyttämään, miten riisipiirakoita tehdään, niin eihän siinä voi kieltäytyäkään. Eikä olisi tullut edes mieleen kieltäytyä, sillä karjalanpiirakoiden vääntäminen on aikas kivaa hommaa. Jos sitä ei tee yksin. Pohjalainenkin totesi urakan loputtua, että eiköhän järjestetä karjalanpiirakka-partyt, joissa pitkän pöydän äärellä kaulitaan ja rypytellään ja paistellaan. 🙂

Ohjeena näissä talkoissa käytettiin Sunnuntai hieno täysjyväruisjauho -paketissa ollut reseptiä, tosin kaksinkertaisena. Karjalainen teki puuron etukäteen jo aamulla. Munavoita ei tehty, sillä sen herkullisuutta ei pohjalainen voi ymmärtää. Ei se mitään, nautimme piirakoiden kanssa voita ja kylmäsavulohta!  Ja jälkkäriksi vaniljajätskiä turkinpippurirouheella ja lakritsikastikkeella! Itävaltalainen tosin ilman.

Karjalanpiirakat

Riisitäyte:
5 dl vettä
2,5 dl puuroutuvaa riisiä
1 l maitoa
¾ tl suolaa

Kuoritaikina:
2 dl kylmää vettä
1 tl suolaa
5,5 dl täysjyväruisjauhoja

Voiteluun:
50 g leivontamargariinia (hyhhyh, meillä käytetään voita!)
1 dl vettä (käytimme maitoa)

Puuro: Lisää kiehuvaan veteen riisi. Keitä 10 minuuttia, kunnes vesi on imeytynyt. Lisää maito ja keitä hiljalleen 30-35 minuuttia. Mausta suolalla. Jäähdytä.

Taikina: Sekoita kylmään veteen suola ja jauhot. Vaivaa tasaiseksi.

Lämmitä uuni 275 asteeseen.

Leivo taikinasta tanko ja jaa se 30 palaan. Pyörittele palat palloiksi ja litistä ne. Suojaa taikinanpalat muovikelmulla, jotteivät ne kuivu odotellessaan.

Kauli taikinanpalat pyöreiksi piirakankuoriksi (ohjeen mukaan halkaisijaksi pitäisi tulla 12-13 cm) ruisjauhoja apuna käyttäen, tai tee elämästäsi helpompaa ja suorita sama pastakoneella: Säädä pastakone ykköselle ja mankeloi taikinapaloja yksitellen sen läpi (esim. 5-10 kerrallaan). Jauhota hieman syntyneitä lituskoita. Säädä sitten kakkoselle ja mankeloi lituskat toisinpäin (pitkä sivu edellä) läpi. Ja sitten kolmosen läpi. Mankeloinnin välissä aina hieman jauhotusta ja lopuksi vitostason (toiseksi ohuin) läpi, jolloin piirakankuoret ovat sopivat ohuita ja suhteellisen pyöreitä. Nyt sinulla on siis 5-10 piirakankuorta, joita tuotantoketjun seuraavat työläiset voivat jatkojalostaa (täyttää ja rypyttää). Pastakoneen pyörittäjä ottaa uusia taikinanpaloja ja aloittaa alusta. Helppoa!

Toinen tyyli olisi mankeloida koko taikina pastataikinan tapaan ohueksi ja ottaa siitä sitten ympyrämuotilla piirakankuoria. Ihan miten kukin tykkää. Ei se pulikallakaan kauliminen vaikeaa ole. Jos teet piirakoita yksin, on valmistuvat piirakankuoret myös suojattava muovilla, etteivät ne kuivu. Meillä oli niin tehokas tiimi, ettei mikään ehtinyt kuivahtaa!

Levitä kuorelle ohuelti täytettä. Rypytä (huomaa alla olevan kuvan eri rypytystyylit). Paista piirakoita pellillä leivinpaperin päällä uunin keskitasolla n. 15 minuuttia, kunnes täytepuuro hieman ruskistuu. Kasta kypsät piirakat kuumaan vesi(tai maito)-voiseokseen ja peitä voipaperilla ja leivinliinalla. Yritä malttaa sen verran, että piirakat hieman pehmentyvät. 🙂


Eikä tässä vielä kaikki! Kuoritaikinaa jäi sen verran yli (joku oli syönyt lautasellisen puuroa ennen talkoita), että päätin hyötykäyttää sen seuraavana päivänä. Taikina kelmuun ja jääkaappiin odottamaan inspiraatiota.

Koska keittiötason nurkassa nökötti yksinäinen talvikurpitsa, päätin kokeilla, olisiko siitä lantun korvaajaksi. En ole ennen tehnyt lanttukukkosia enkä jaksanut oikein keskittyä ohjeisiin, joten pääosin mututuntumalla mentiin.

Keitin kurpitsakuutioita suolavedessä, soseutin ne, lisäsin suolaa, voitanokareen  ja lirauksen tummaa siirappia. Sose maistui aika miedolta, mutta sillä mentiin. Taikinaan piti jääkaappisäilytyksen jälkeen lisätä hurjasti jauhoja, mutta kyllä se silti vielä suostui kaulittavaksi. Tai siis käytin taas sitä pastakonetta – tällä kertaa rullasin pitkiä ohuita levyjä, joista otin teekupilla ympyröitä. Lisäsin ympyröiden keskelle pienen lusikallisen kurpitsasosetta ja ummistin reunat yhteen, niin että kukkosista tuli puolikuun muotoisia. Lisäsin sormenpäällä vähän vettä reunaan, että tarttuisi paremmin, ja hyvin ne kiinni pysyivätkin.

Ongelmanaksi kuitenkin muodostui liian ohut taikina. Paistoin kukkosia 200 asteisessa uunissa (en ottanut aikaa kuinka kauan, otin ne pois sitten, kun en enää raaskinut ruskistaa niitä enempää), ja kun täyte alkoi kuplia kuoren sisällä, sitä purskahti lähes kaikista kukkosista vähän ulos… Eli taikina olisi pitänyt jättää varmaan noin kolmen sentin paksuiseksi.

Maku oli mieto, mutta ihan hyvä. Kyllä näitä nälkäänsä syö, mutta en välttämättä kokeile uudestaan. Lantulla ja läskillä seuraavan kerran!

Advertisements

2 kommenttia

Kategoria(t): Leivonta, Suomalainen ruoka

2 responses to “Sunnuntaiset piirakkatalkoot

  1. sini

    Karjalanpiirakoita ja punaviiniä! Reetta, maitoa niiden kanssa juodaan!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s