Kuukausittainen arkisto:elokuu 2012

Ingridin omenapiirakka

Nyt on tullut vähän taukoa tähän blogin kirjoittamiseen, kun on ollut niin kiireitä, mutta lupaan tihentää päivitystahtia nyt syksyn saapuessa. Parisen viikkoa sitten olin kylässä työkaverini Ingridin luona maalla Wienin ulkopuolella ja sain häneltä tämän kuulemma yli satavuotiaan omenapiirakkareseptin – piirakasta tulee juuri sellaista mehevää ja pehmeää kuin sen olla pitääkin!

Ingridin omenapiirakka

pohja:

300 g vehnäjauhoja
100 g sokeria
200 g voita
1 muna
8 g vaniljasokeria
7 g leivinjauhetta

täyte:

1 kg omenoita
2 rkl vettä
hiukan sitruunamehua
1 rkl voita
50 g sokeria
ripaus kanelia

Nypi pohjan aineksista taikina ja painele noin puolet siitä voidellun piirakkavuoan pohjalle. Kuullota omenalohkoja muiden täytteen ainesten kanssa hetki pannulla niin että omenat hiukan pehmenevät. Levitä täyte pohjan päälle vuokaan ja painele loput taikinasta kuoreksi. Paista 180 asteessa noin 50 minuuttia.

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Leivonta

Pieniä sieviä sieniä

Pikkutyttönä otin usein kirjan mukaan, kun piti lähteä äidin kanssa sieneen, ja istuin jossain kannon päällä lukemassa, kunnes äiti vihdoin oli valmis. Sienet ei paljon kiinnostaneet – nyt on toisin! Olen käynyt loman aikana sienimetsässä niin Etelä-Karjalassa kuin Kärntenissäkin, ja täytyy kyllä todeta, että Suomessa on huomattavasti helpompi sienestää kuin Itävallassa! Yleistän nyt siis kokemukseni Saimaan-mökin lähimetsästä verrattuna Saualmin jyrkähköön vuorenseinämään, jota pitkin ylös ja alas kavutessa tuli jo mietittyä homman kannattavuutta…

…siihen asti kunnes niitä kantarelleja alkoi löytymään ja hienoja maisemia tuli eteen (huomaa lehmät)!

Näistä Kärntenin tuliaisista osa päätyi pannun kautta pakastimeen ja osa herkulliseen risottoon, jonka tein melko perinteisellä menetelmällä.

Kantarellirisotto
4 henkilölle

n. 2 dl paistettuja kantarelleja (haihduta kuivalla pannulla kantarelleista nesteet pois)
n. 3 dl risottoriisiä (tai normaalia pyöreäjyväistä (puuro)riisiä)
reilu nokare voita
1 pieni sipuli
1 dl valkoviiniä
valmista kasvislientä (varaa ainakin 1 litra)
parmesan-juustoa
tuoretta timjamia
suolaa ja pippuria

Pilko sipuli pieneksi kuutioksi. Sulata voi kattilassa ja kuullota sipulia ja sienia hetki, lisää sitten riisi. Kuullota seosta niin, että riisit muuttuvat läpikuultaviksi. Varo ettei kärähdä! Lisää valkoviini pannulle ja sekoittele kunnes se on imeytynyt lähes kokonaan. Lisää kasvislientä kauhallinen kerrallaan ja anna sen imeytyä ennen uutta lisäystä. Sekoittele pienin väliajoin. Kun riisi on kypsää tai al dente, voit halutessasi lisätä vielä nokareen voita sekä raastettua parmesaania ja tuoretta timjamia. Mausta myös pippurilla ja tarkista suola.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kasvisruuat, Pääruuat

Kiireettömän kokin laventelileipä

Työkaverilta sain lainaksi Richard Bertinetin mainion Brot für Genießer -kirjan (suomeksi ilmestynyt kai nimellä Leipää monella tavalla) ja helteisenä sunnuntai-iltana aika kului muutenkin kuumassa keittiössä. Testattavaksi pääsi laventelilla ja hunajalla maustettu leipä.

Laventelileipä

300 g täysjyvävehnäjauhoja
200 g vehnäjauhoja (tyyppi 550) – olisivatkohan kyseessä puolikarkeat vehnäjauhot, tietääkö joku?
10 g tuoretta hiivaa
10 g suolaa
350 g vettä
reilu teelusikallinen tuoretta tai kuivattua laventelia
30 g juoksevaa hunajaa (mieluiten laventelihunajaa)

Richard Bernet kehottaa mittaamaan ainekset mahdollisimman tarkasti, siksi vesikin kannattaa punnita. Tuoretta hiivaa ei kaapista löytynyt ja sunnuntaisin täällä kaupat ovat kiinni, joten turvauduin kuivahiivaan.

Kirjan ohjeen mukaan uuni laitetaan lämpiämään 250 asteeseen heti leipomisen alussa. Hölynpölyä, mitä sitä uunia turhaan lämpimänä pitää kun taikinan kohottamiseen menee useampi tunti!

  1. Sekoita jauhot ja murusta hiiva jauhojen (!) sekaan. Lisää suola, laventeli, hunaja ja vesi. Vaivaa suht löysäksi taikinaksi.
  2. Jatka taikinan vaivaamista palloksi työpöydällä (huom. älä laita jauhoja pöydälle, Bernetin mukaan se on kaiken A ja O – jauhotetulta pöydältä taikinaan tarttuu liikaa jauhoja ja rakenne kärsii). Kumma kyllä, taikina ei erityisemmin tarttunut pöydän pintaan, vaan aikaa myöten irtosi siitä kauniiksi sileäpintaiseksi palloksi. Vaivaamiseen tosin meni reilusti aikaa, mutta se kuuluu samaisen Bernetin mukaan asiaan.
  3. Vaivaamisen loppuvaiheessa pöydälle saa ripottaa hieman jauhoja ja niiden avulla taikinasta tehdään kaunis pallo, jota sitten nostatetaan liinalla peitettynä 45 minuuttia. Sitten pallosta vaivataan toistamiseen pallo ja sitä nostatetaan toiset kolme varttia. Sen jälkeen pallo painetaan varovasti jauhotetulla työpöydällä littanaksi ja siihen vedetään neljä kulmaa.
  4. Tätä suorakulmiota kohotetaan vielä 1-1,5 tuntia, jonka jälkeen leivän pintaan viilletään terävällä veitsellä ristikko. (Kirjan ohjeessa uunin seinät suihkutetaan tässä välissä vedellä, mutta omassa omituisessa uunissani vastukset ovat paljaana sekä ylhäällä että alhaalla, joten jätin suosiolla suihkuttelut toiseen kertaan.)
  5. 250 asteeseen kuumennetun uunin lämpötila pudotetaan 220 asteeseen ja leipää paistetaan 10 minuuttia. Tämän jälkeen lämpötilaa lasketaan edelleen 200 asteeseen ja paistamista jatketaan 20-30 minuuttia kunnes leipä on kullanruskea ja pohjaan koputtaessa kuulostaa ontolta.

Tuloksena oli maukas, vähän hiivaleipämäinen rapeakuorinen herkku, joka hiukkasen tuoksui laventelilta ja maistuikin juuri sopivasti eksoottiselta. Laventelileivän pariksi sopivat hyvin esimerkiksi pehmeä vuohenjuusto tai vaikkapa kirpeä kirsikkahillo. Paahdettuna leipä vie kielen mennessään!

Musiikki: Jacques Brel – Les Bourgeois

Jätä kommentti

Kategoria(t): Leivonta