Kuukausittainen arkisto:heinäkuu 2012

Mustikka-pekoni-salaatti

Näin sunnuntain kunniaksi kesäsalaatin nro 2 ohje: Mustikka-pekoni-salaatti!

Kun kerran mansikka-halloumi-salaatissa makeat mansikat toimivat hyvin suolaisessakin seurassa, päätin kokeilla mihin asti mustikoilla pääsee. Aika pitkälle! Mustikoiden pariksi laitoin suolaista lampaanmaitojuustoa ja pikkaisen käristettyä pekonia.

Mustikka-pekoni-salaatti

  • rucolaa (tai ihan mitä vaan vihreää salaattia, nyt kaapissa ei ollut muuta)
  • lampaanmaitojuustoa (vähän niin kuin fetaa)
  • muutama siivu rapeaksi paistettua pekonia
  • kourallinen mustikoita
  • salaatinkastikkeeksi kurpitsansiemenöljyä ja vadelmaviinietikkaa

Kurpitsansiemenöljy on itävaltalainen erikoisuus, tumman vihreä pähkinäinen öljy. Siitä voi loihtia kaikenlaisia herkkuja, reseptejä lisää myöhemmin!

1 kommentti

Kategoria(t): Salaatit

Uusi tuttavuus: Okra!

Kesälomalla sain uuden tuttavan, okran! Täältä kotipuolesta löysin sitä yllätyksekseni torilta ja ajattelin ensin, että kokkaanpas nyt sitten uudelleen sitä tomaatti- ja sipulipohjaista pataa, jossa okran ensimmäisen kerran tapasin. Mutta laiskuus voitti enkä jaksanut millään kuivattaa ja pilkkoa ja hauduttaa.

Googlaamalla löysin Tamarind Heaven -blogin ja sieltä vinkin, että palot voi täyttää pähkinöillä ja mausteilla. Nälkäisenä ajattelin, että tuosta saa varmaankin nopeasti murua rinnan alle. Mutta ei se tämäkään mitään pikaruokaa ole.

Pähkinätäytteistä okraa

1. Ensin okrat pitää pestä ja puhdistaa – okran päässä on muutama haituva, jotka on rapsittava pois ja päästäkin kannattaa napsaista pala.

2. Sitten palkoihin pitää tehdä syvä pitkittäinen viilto mutta ei kuitenkaan ihan läpi asti.

3. Täytteen sovelsin niistä aineksista, mitä kaapista sattui löytymään – kourallinen rouhittuja maapähkinöitä, saman verran pistaaseja, hiukkasen mantelirouhetta. Mausteeksi afrikkalaiselta torilta joskus ostettua kuskus-maustetta (siinä kun ainakin on alkuperäisen ohjeen kurkumaa) ja harissa-mausteseosta (chilistä vähän potkua). Mausteita kannattaa laittaa reilusti. Jälkiviisaana voi sanoa, että olisi sitä suolaakin kannattanut hiukkasen laittaa.

4. Oma operaationsa oli sitten palkojen täyttäminen. Miten sellaista voi täyttää, mihin ei mahdu mitään sisälle? Kunhan nyt jonkin verran rouhetta saa tungettua palkoihin, niin hyvä on. Lopun rouheenhan voi sitten kaapia pannulta lautaselle.

5. Hiukan öljyä pannulle ja okrat varovasti ruskistumaan.

Okran kanssa voisi tarjota riisiä ja jonkin hyvän kastikkeen, vaikkapa jotain intialaista. Mutta hyviä ne olivat siltäänkin!

PS. Palkojen päät kannattaa jättää syömättä – paistamalla niistä ei tule kovinkaan pehmeitä.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Alkuruuat, Kasvisruuat, Pääruuat

When life gives you lemons, make lemon chicken!

Viime sunnuntain myöhäiseksi lounaaksi päätimme Reetan kanssa testata Kreetan Maku -sivuilta löytynyttä jugurttikanan ohjetta vähän jääkaapin sisältöön sovellettuna. Alkuperäisessä ohjeessa uuniin laitetaan kokonainen kana, meillä jugurttikuorrutuksen sai sellaset 400-500 g kaupan kanafileitä. Jugurttia meillä oli vähän liiankin kanssa, uunivuoassa olisi luullut olevan juustokakun eikä pääruoan…Tuohon alle olen laittanut puolet meidän käyttämästämme määrästä, silläkin pärjää oikein hyvin. Kanafileitä kannattaisi ruskistaa hieman pannulla ensin – pelkästään uunissa kypsyttämällä herkusta tulee hailakkaa.

Kanan kanssa pellille pääsivät kuivatuilla kukkasilla, rosmariinilla ja pippurilla maustetut lohkoperunat. Tuloksena oli todella sitruunainen ja raikas kesäruoka!

Sitruunajugurttikana

n. 500 g kanafileitä
1 sitruuna ohuina siivuina
1 dl oliiviöljyä
hiukan vettä
n. 250 g valutettua jugurttia
1-2 munaa

Laita kanafileet vuokaan, mausta suolalla ja pippurilla, valuta päälle oliiviöljy ja vesi. Peitä kananpalat ohuilla sitruunasiivuilla. Kypsennä 180 asteessa parikymmentä minuuttia (vaihtoehtoisesti voit ensin ruskistaa fileitä hieman pannulla). Sekoita tällä välin jugurtti ja 1-2 munaa. Peitä kanafileet jugurttiseoksella (jugurttia on siis oltava sen verran, että fileet peittyvät kunnolla) ja kypsennä vielä puolisen tuntia, niin että jugurttiseos kypsyy jämäkäksi kuoreksi fileiden päälle.

Lohkoperunat valmistuivat oivasti samaan aikaan kanan kanssa, kun otimme ne varttia ennen kanaa uunista pois ja kypsennimme niitä vielä hetken pannulla, että niistä tuli ihanan rapeita. Kaupasta löytynyt perunoiden sesonkimauste (tummaa sokeria, rosmariinia, pippuria, kardemummaa, piparminttua, auringonkukan terälehtiä, malvankukkia, ruusun terälehtiä ja laventelia) oli ihanan eksoottista. Täytyypä yrittää itsekin sekoitella vastaavaa!

Musiikki: The Beatles – Lemon Tree

2 kommenttia

Kategoria(t): Pääruuat

After sun -party

Blogin syntymistä ja loman loppumista piti tietenkin juhlistaa jollain tavoin, joten eilen oli ohjelmassa after sun -bileet. Ruokalistalta löytyi seuraavaa:

Kreetanlomalla opitut Kalitsúnia-piiraat

Mansikka-halloumi-salaatti & ruskistetut liljannuput

Vesimeloni-mansikka-granita

Kalitsúnia-piiraat

Kalitsúnia-piiraat ovat mizithra-juustolla ja mintulla täytettyjä suupaloja, joita Kreetalla tarjotaan sekä suolaisina että makeina (silloin piiraiden päälle valutetaan hiukan hunajaa). Opin piiraiden teon kädestä pitäen Kreetan maun järjestämällä ruokakurssilla Vamosin kylässä. Ohje löytyy täältä.

Koska tuota kyseistä juustoa ei täältä meiltäpäin eikä varmasti Suomestakaan löydy, täytteeksi tuli puolet ricottaa ja puolet valutettua rahkaa sekä reilu kourallinen tuoretta minttua Kreetan Maun Merjan vinkkien mukaan. Maku oli tosin alkuperäisiin piirakoihin verrattuna vähemmän hapan. Ehkäpä joukkoon voisi murustella seuraavan kerran vähän fetaakin ja jättää tuon rahkan kokonaan pois.

Tässä vielä pari vinkkiä piiraiden pyörittelyyn:

  • Ohjeesta tulee sellaiset kolmisenkymmentä pientä piirasta, kumma kyllä niistä suurin osa katosi kuuden ihmisen suihin illan mittaan.
  • Mahdollisimman hienoja jauhoja, itselläni oli Italiasta raahattuja pizzajauhoja vielä kaapissa (tipo 00), hyvin onnistui.
  • Piirakoista voi tehdä pitkulaisia tai puolikuita, tärkeintä on että reunat on paineltu hyvin kiinni. Tässä Stella näyttää mallia Vamosissa:

  • Piiraat paistetaan pannulla runsaassa oliiviöljyssä (öljyssä ei sitten säästellä), kannattaa pitää hollilla kantta tai muuta kättä pidempää, koska rasva roiskuu aika tavalla jos täytettä tursuaa piiraista pannulle.
  • Ennen tarjoilua piirakoita kannattaa valuttaa hetki talouspaperin päällä, että enimmän rasvan saa pinnalta pois.

Mansikka-halloumi-salaatti

Mansikka-halloumi-salaatin ohjeen olen bongannut muutama vuosi sitten Gloria-lehdestä. Siitä leikattu lappunen on ties missä, mutta salaatti on sen verran yksinkertainen että eipä siinä paljoa ohjetta tarvita:

6 henkeä söi melkein tämän kaiken:

300 g erilaisia vihreitä salaatteja
100 g rucolaa
400 g mansikoita
2 pakettia halloumijuustoa (á 250 g)
2 munaa
125 g kuorittuja pistaaseja
hiukan vehnäjauhoja

Halloumia kannattaa liottaa hetki vedessä, että enin suolaisuus saadaan pois. Pistaasit rouhitaan mahdollisimman hienoksi jauheeksi (sauvasekoittimesta oli jonkin verran apua mutta lihanuijalla saa melkeinpä parasta jälkeä). Juustosta leikataan reiluja, noin sentin paksuisia siivuja, jotka pyöritellään ensin kananmunassa ja sitten pistaasirouheessa, johon on lisätty hiukan vehnäjauhoja. Leivitetyt halloumisiivut paistetaan runsaassa oliiviöljyssä kauniin ruskeiksi.

Salaatit ja rucola maustetaan lorauksella hyvää oliiviöljyä ja balsamicoa, päälle tuli vielä tujaus pippuria myllystä. Päälle mansikkalohkoja. Sitten vain sekaan halloumiviipaleet ja pöytään!

Vinkki:

  • Jostain olen joskus lukenut että kananmunan sekaan kannattaa laittaa ripaus suolaa, niin rakenne rikkoutuu paremmin. Totta tai tarua, tuota ohjetta tulee noudatettua.
  • Mansikat kannattaa lisätä vasta lopuksi, kun salaatti on jo maustettu. Jotenkin pippuri ja oliiviöljy eivät vain sovi siihen mansikoiden päälle.
  • Tuo halloumien leivittäminen on kauheaa sotkemista, ei kannatakaan yrittää tehdä niistä kauniita ja saada joka kurviin panerointia. Ei niitä paloja kukaan sitten katso kun salaattilautanen on nenän alla!

Jokeriksi pöytään pääsivät ruskistetut liljannuput, tosi eksoottista! Kreetanlomalla tuli syötyä jokunenkin kesäkurpitsankukka ja lauantain torikierroksella silmään osuivat syötävät liljannuput.

Myyjältä sitten kysyin, mitä niille pitää tehdä ja ohjeeksi sain, että nuput vain ruskistetaan pannulla voissa tai öljyssä ja maustetaan suolalla ja pippurilla. Jännä maku niissä oli! Reetan mielestä maku muistutti kevätsipulia, minä muistelin niitä ihania kesäkurpitsankukkia. Mutta joka tapauksessa sellainen ”kukkainen” aromi niissä oli.

Vesimeloni-mansikka-granita

Kreetanlomalla tarjoiltiin melkeinpä joka aterian jälkeen vesimelonia ja siitä sainkin ajatuksen, että after sun -bileisiin pitäisi saada jotain melonijälkkäriä. Fanny ja Kaneli -palstalta löytyi sitten tämä raikas granitaohje, joka pääsi nyt testattavaksi. Granita on takuulla helpoin jäätelöohje mitä kotioloissa ilman jäätelökonetta voi tehdä. Ensin vain keitetään appelsiinimehusta, vedestä ja sokerista siirappi, joka sekoitetaan mansikka-vesimeloni-soseeseen. Sitten kulhoon, kansi kiinni ja yön yli pakkaseen. Tästä ”mehujäästä” sitten raavitaan haarukalla hilettä tarjoiluastioihin (koristella voi mintunlehdillä jos haluaa) ja kesän 2012 jälkiruokahitti on valmis!

Ohjeesta tuli reilusti granitaa, puoletkin olisi riittänyt. Lopputuloksessa maistui kyllä lähinnä vesimeloni, ei noista mansikoista tai appelsiinimehusta oikein makua antamaan ollut. Mutta hyvää silti! After sun -versio sai hiukkasen potkua lurauksesta limoncelloa.

Ettei bileet olisi menneet ihan syöpöttelyksi, ennen jälkiruokaa kokosimme porukalla aasin. Tai no siis aasin pään. Tästä designihmeestä tulee makuuhuoneeni lamppu, kunhan vain ensin saan raahattua itseni Ikeaan ostamaan siihen jalan. Aasin askarteluun menee valmistajan mukaan sellaiset viisi tuntia mutta me saimme porukalla taideteoksen valmiiksi reilussa kahdessa tunnissa!

Juomasuositus: rakia ja proseccoa vuoronperään ja sekaisin

Musiikki: 

Ψαραντωνης – Τιγρη

Жанна Агузарова – В городе моем

حكيم – ياما قالو

3 kommenttia

Kategoria(t): Alkuruuat, Jälkiruuat, Kasvisruuat, Leivonta, Naposteltavat, Pääruuat, Salaatit

Grilli puuttuu…

…mutta saa sitä onneksi grillifiilistä omassa keittiössäkin, kun käytössä on valurautainen parilapannu.

Ensimmäinen ruokapostaus ei sinällään sisällä reseptiä, mutta tällaista meillä eilen yhteistyössä Kaisun kanssa kokkailtiin:

Parilapannulle pääsivät raidoittumaan

  • kreetalaisella (Kaisun ihana tuliainen!) lampaanmaitojuustolla ja timjamilla täytetyt herkkusienet
  • minibratwurstit
  • halloumi-juustoviipaleet

Uunivuuassa (200°c) valmistui samalla kasviksia, nimittäin

  • munakoisoviipaleita
  • paprikapaloja
  • sipulilohkoja
  • valkosipulinkynsiä ja
  • puolitettuja kirsikkatomaatteja,

jotka olin ensin maustanut suolalla, mustapippurilla, ripauksella cayennepippuria, kuivatulla Kreetan oreganolla (missä oli kukkanuppujakin!)  sekä lorauksilla oliiviöljyä sekä valkoviinietikkaa.

Uudet perunat keitettiin ja syötiin sen samaisen lampaanmaitojuuston kera.

Halloumi-juuston päälle ripoteltiin tuoretta minttua sekä loraus balsamico-etikkaa – tämän kesän paras makuyhdistelmä!

Lisäksi syötiin vihersalaattia ja nautittiin kotitekoista viinirypälemehua.

Olipa kiva ilta, ja kiitos Kaisu ihanista tuliaisista! Reetta tahtoo myös Kreetalle…

Jätä kommentti

Kategoria(t): Alkuruuat, Kasvisruuat, Pääruuat

Helloillamme kokataan nyt julkisesti

Kaksi suomalaista ruokaharrastelijaa kohtasivat Wienissä ja innostuivat perustamaan blogin!

Reetta:

Olen koukussa ruokablogeihin ja reseptien haalimiseen. Ongelmana on ollut, että reseptien toteutus jää ainakin omasta mielestäni liian usein väliin. Vaikka teenkin suhteellisen paljon ruokaa ja kokeilen usein erilaisia ja uusia reseptejä, olisi siellä reseptivarastossa lukemattomia vielä kokkaamattomia ruokia.

Toivon, että blogi vauhdittaa ruuanlaittoani ja lisää reseptikokeiluja. Pyrin kirjoittamaan niistä kaikista resepteistä, jotka johtivat jollain tavalla sykähdyttäviin ruokakokemuksiin. Ehkä kirjoitan joskus myös ravintolakokemuksista.

Kaisu:

Olen jo pitemmän aikaa pyöritellyt mielessäni blogin perustamista, mutta laiskuudeltani se on aina jäänyt. Nyt Reetan innostamana lähdin tähän touhuun mukaan. Suurinta huviani on kutsua ystäviä kylään ja laittaa pöytä koreaksi – onpahan nyt blogin myötä uusi (teko)syy kokata kavereille! Nurkkani ovat täynnä lehdistä saksittuja ja lapuille kirjoitettuja reseptejä, jotka tämän blogin varjolla saan toivottavasti kuriin ja järjestykseen.

Me molemmat rakastamme ruuasta puhumista ja ruuan analysoimista, varmaan joskus lähipiirin ja facebook-kavereiden kyllästymiseen asti. Kokoamalla reseptejä tänne toivomme ensinnäkin luovamme toimivan arkiston itseämme varten, ja toiseksi säästämään muiden hermoja. 😉

Katsotaan nyt, miten tämä lähtee käyntiin!

Dear non-Finnish-speaking friends! We’re starting a food blog here, and at least for starters, we’re sticking to the Finnish language, mostly because we believe that a bilingual blog would take too much time and effort… If you are interested in our cooking, enjoy at least the pictures & try Google Translator  (it doesn’t work properly but anyway) or convince us to change the language. 🙂

– Reetta & Kaisu –

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized