Matbucha – se tulisempi tomaattikastike

Huhuu – onko täällä ketään? Kaisu täältä Tampereelta huutelee. Blogi on jäänyt kyllä nyt täysin muiden projektien jalkoihin ja tämä hella siirtynyt vaellusvuosien jälkeen takaisin Suomeen ja Tampereelle. Kokkailu tosin on helpompaa kuin aiemmin, nythän meillä on uunikin (!), keittiökaappeja, lämmintä vettä, pakastin ja jopa tiskikone. Uusia luottoreseptejä on syntynyt tasaiseen tahtiin, ja keittiössä porisevat sulassa sovussa niin kreikkalaiset, srilankalaiset kuin Lähi-idänkin maut.

Jaa että miksi juuri Lähi-itä? Viime vuoden lopussa, viimeisiä viikkoja Wienissä asuessani kotimme oli erinomaisen libanonilaisen ravintolan yläkerrassa. Ja pisteenä iin päälle päädyin näin kokkauskurssifanina Wienin legendaarisen brunssiravintola Nenin Haya Molchon ensimmäisen kurssisession oppilaaksi (siinä vinkki kaikille Wieniin matkaaville).

Kurssilta tarttui mukaan yksi jos toinenkin uusi luottoresepti ja tässä teille lukijoille nyt niistä ensimmäinen, hitusen tulinen tomaattikastike nimeltään matbucha. Tätä tomaattikastiketta käytetään erinomaisen brunssiherkun shakshukan tekoon, siitä kuvaa ja reseptiä (se tosin on helppoakin helpompi) myöhemmin. Tai sitä voi syödä ihan vaikka tuoreen leivän dippikastikkeena, pastakastikkeena, pannulla paistettujen munakoisojen kanssa.

Älä anna tomaattien määrän säikäyttää, ne kyllä keitetään tehokkaasti kokoon! Ja tämä säilyy jääkaapissakin hyvän tovin, jos ei heti tule kaikkea syötyä.

img_4782

Tunnelmia Nenin kokkikurssilta – siellä padassa taisi porista vieläkin enemmän tomaatteja kuin tuo ohjeen kolme kiloa.

Matbucha

3 kg tomaatteja
60 g chiliä (niitä reilumman kokoisia palkoja, mieluusti vihreitä)
140 g valkosipulia
1 dl oliiviöljyä
15 g suolaa (ruokalusikallinen)

Tomaattien ryöppäämiseen:

5 l vettä
50 g suolaa

Aluksi ryöpätään tomaatit, jotta ne on helppo kuoria. Kuulemma ne myös säilyttävät värinsä paremmin tämän käsittelyn avulla, mutta Suomessa myytävät tomaatit ovat joka tapauksessa niin kurjan kalpeita…

Ryöppääminen tapahtuu seuraavasti: Tee tomaatteihin viilto kannasta pohjaan asti (ihan vain ohuesti, jotta saat kuoren rikottua) ja käytä tomaatit varovasti kiehuvassa ja reilusti suolatussa vedessä. Ihan vain muutaman sekunnin verran, huomaat miten kuori alkaa irrota viillon reunoilta. Laita suureen kulhoon jääkylmää vettä (kannattaa laittaa myös jääpaloja) ja tipauta tomaatit suoraan kiehuvasta vedestä kylmään veteen. Ja tadaa – kuori irtoaa kuin itsekseen.

Sitten itse kastikkeen tekoon:

Pilko chili (muista poistaa siemenet, jottei tule liian tulista) ja valkosipuli hienoksi silpuksi. Kuutio kuoritut tomaatit. Kuumenna padassa (Le Creuset on ja pysyy tässä keittiössä, paras ostos ikinä!) oliiviöljy ja lisää chilisilppu. Lisää valkosipulisilppu ennen kuin chilisilppu ruskistuu. Lisää tomaatit taas ennen kuin valkosipuli ehtii saada väriä pintaansa. Lisää pataan lopuksi suola ja anna kiehua viitisen minuuttia koko ajan sekoittaen. Anna kiehua hiljalleen pienemmällä lämmöllä puoli tuntia välillä sekoittaen.

Seuraavaan vaiheeseen kurssilla annettiin kaksi vaihtoehtoa: Voit joko jatkaa keittelyä ilman kantta vielä kaksi tuntia (muista hämmentää välillä) tai työntää padan kansi päällä uuniin (180 astetta) kahdeksi ja puoleksi tunniksi. Jos jatkat uunivariaatiolla, voit lorauttaa vähän oliiviöljyä lisää, siitä tulee matbuchaan kaunis kiilto.

4 kommenttia

Kategoria(t): Kasvisruuat, Maailmalta

Uudenvuoden nyhtöleipä

Olipa taas mukavaa järjestää pitkästä aikaa juhlat! Vielä mukavampaa oli, että niin moni pääsi paikalle, vaikka päätös uudenvuodenjuhlien pitämisestä syntyikin vasta joulun jälkeen. Kauheasti ei ollut myöskään aikaa miettiä tarjoiluja, mutta sain kuin sainkin keksittyä pöytään ruokalajin, joka keräsi lähes kaikkien vieraiden kehut: valkosipulinen nyhtöleipä.

Ohjeen nappasin Belle Baie -blogista. Tein kyllä vahingossa tuplasti tuhdit leivät ohjeeseen verrattuna, sillä tuplasin ainesosat ja tein silti vain kaksi leipää, kuten alkuperäisessä ohjeessakin neuvottiin. Täytyy seuraavaksi kokeilla, millaiset kaksi leipää tuolla yksinkertaisella ohjeella tulisi, varmaan ainakin vähän vielä enemmän nousisivat uunissa ja olisivat ilmavampia. Ei niissä minunkaan leipomissani leivissä kyllä mitään vikaa ollut, päinvastoin. Laitan tähän kuitenkin sen alkuperäisen reseptin mukaiset määrät (mitoitettu kahteen 1,3 litran leipävuokaan).

Näitä teen varmasti uudestaankin!

Nyhtöleipä
2 vuokaleipää

Taikina:
25 g hiivaa
3 dl vettä
1 rkl sormisuolaa (käytin tässä provencen yrteillä reilusti maustettua sormisuolaa)
1 rkl sokeria
2 rkl oliiviöljyä
n. 7 dl jauhoja

Täyte:
150 g voita
2-3 valkosipulin kynttä
puntti persiljaa
mozzarellajuustoraastetta

  1. Ota täytettä varten voi pehmenemään hyvissä ajoin.
  2. Liota hiiva veteen. Lisää sokeri, suola ja öljy. Vaivaa huolella sekaan jauhot (yleiskoneella on paras, mutta myös käsivatkaimen taikinakoukut auttavat – pelkästään käsin kannattaa vaivata kymmenisen minuuttia) ja anna sen jälkeen taikinan kohota kaksinkertaiseksi (3o-60 min).
  3. Silppua valkosipuli ja persilja. Sekoita täytteen ainekset yhteen (jätä hieman mozzarellaa leivän päälle ripoteltavaksi).
  4. Kun taikina on kohonnut, jaa se kahteen osaan. Kaulitse taikinapallot kahdeksi suorakaiteen muotoiseksi n. uuninpeltin kokoiseksi levyksi.
  5. Levitä täyte kauttaaltaan taikinalevyjen päälle. Leikkaa levyt neljään osaan pitkittäissuunnassa. Kasaa tämän jälkeen kunkin taikinalevyn kaistaleet päällekäin ja leikkaa vielä 5 osaan. Lado tämän jälkeen leikkaamasi neliöt jonoiksi voideltuihin leipävuokiin.
  6. Ripottele pinnalle hieman juustoraastetta.
  7. Paista 225 asteessa alatasolla n.20 minuuttia, kunnes pinta on kauniin ruskea.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Alkuruuat, Leivonta, Naposteltavat

Curryohjeita maailman tulisimmasta maasta

Kuulemma Sri Lanka on maailman tulisimman ruoan maa – tiedä tuota, mutta kyllähän niissä curryissa potkua oli kun keväällä kahden kuukauden aikana tuli annos jos toinenkin syötyä. Curry on sri lankalaisen keittiön peruspöperöä, sitä syödään niin aamiaiseksi, lounaaksi kuin päivälliseksikin. Ja versioita on vaikka minkälaisia – kanalla, kalalla, katkaravuilla, mustekalalla, kurpitsalla, linsseillä, perunalla jne. Lisäkkeenä riisiä ja naan-leivän sorttisia leipäsiä (joissa joskus on taikinassa kookosraastetta) sekä coconut sambalia, uutta tuttavuutta, josta ehti tulla raikkaan tulisuutensa takia oma ylivoimainen suosikkini. Coconut sambal on eräänlainen salaatti – tuoretta raastettua kookosta, chiliä, tomaattia ja sipulia maustettuna ripauksella limemehua. Teepä sitä sitten kotioloissa, ensinnäkin pitäisi löytää oikeasti tuore kookospähkinä, saada se rikottua ja sitten vielä raastettua se sisusta. Siihen Sri Lankalla on oma jännä omenaporaa muistuttava härveli.

IMG_1812

Mutta curryja on helppo kokata ja muistella Sri Lankan maisemia ja makuja. Raahasin mausteet ihan paikan päältä, mutta saahan niitä noista aasialaisista kaupoistakin. Elin jotenkin siinä uskossa, että curryjen kokkaaminen on aikaavievää ja työlästä, mutta Ellassa teeviljelmien keskellä kokkikurssilaisena huomasin, että sehän on helppoakin helpompaa! Oikeasti – ei juurikaan pilkkomista eikä pitkiä haudutusaikoja, mausteet ja chilin tulisuus vain pitää olla kohdillaan. Täällä Albanian maaseudulla testasin kurssilla opittuja linssicurrya ja valkosipulicurrya, ohjevihosta löytyy vielä perunacurry ja coconut sambalin Euroopan oloihin sovellettu versio, niistä sitten joskus myöhemmin. Ohjeet ovat kuudelle hengelle, niitä on turha pienentää – curryt maistuvat melkeinpä paremmalta seuraavana päivänä ja jopa kylmänä. Mitat ovat vähän omituisia, koska kokkikurssin opettajapoika käytti mittaamiseen riisinkeittimen mittakuppia ja mittayksikkönä tuumaa. Erilaisten kookosmaitojen ja kookoskerman eroista sekä noista sri lankalaisen keittiön mausteista ja currysekoituksista lisää myöhemmässä postauksessa.

IMG_1857

Dhal Curry

3,6 dl punaisia linssejä
1/2 punasipuli
3 valkosipulinkynttä
4 cm pala tuoretta vihreää chiliä (keskivahva) tai 1/3 tl kuivattuja chililastuja
4-5 palaa kuivattua maustekairapalmunlehteä (pandan leaves) – voi kuulemma jättää poiskin
15-18 kuivattua currylehteä
2 tl suolaa
3/4 tl paahtamatonta curryjauhetta (väriltään keltaista)
3/4 tl chilijauhetta
1/2 tl kurkumajauhetta
5,4 dl vettä
2,7 dl laimeaa kookosmaitoa (vai miten sitä nyt suomeksi sanoisi – thin coconut milk – alempana selitys)
4 tl öljyä paistamiseen

  1. Pese linssit huolellisesti (kokkipoikaopettaja huuhteli sellaiset seitsemän kertaa).
  2. Leikkaa punasipulin puolikas paperinohuiksi viipaleiksi, pilko valkosipulinkynnet ja chili.
  3. Lisää linssien sekaan curryjauhe, chilijauhe, kurkumajauhe ja vesi.
  4. Keitä linssejä kansi päällä keskilämmöllä, kunnes vesikerros linssien päältä on haihtunut. Lisää laimea kookosmaito (joka valmistetaan siitä kaupan paksusta kookosmaidosta seuraavasti: puolet kuumaa vettä ja puolet sitä kaupan kookosmaitoa) ja keittele keskilämmöllä kansi päällä viitisen minuuttia ja laita liesi pois päältä. Linssien tulisi olla pehmeitä ja seoksen todella keltaista. Jos näin ei ole, lisää hiukkasen kookosmaitovesiseosta ja jatka keittelyä.
  5. Kuumenna paistinpannulla öljy höyryäväksi, lisää sipuli, valkosipuli, maustekairapalmunlehdet (jos niitä on), currylehdet, chili. Paista kunnes sipuli on karamellisoitunut. Lisää tämä seos linssicurryyn ja sekoittele. Valmista tuli! Tarjoa sri lankalaisen riisin kanssa, johon ohje seuraavassa.

IMG_1881

Sri lankalainen riisi

7,2 dl riisiä (basmati, samba, ihan tavallinen valkoinen riisi tai punainen riisi)
2 kardemumman palkoa
kaksi noin neljän sentin palaa kanelitankoa
8 palaa kuivattua maustekairapalmunlehteä (voi jättää poiskin)
11 dl vettä (jos käytät basmatiriisiä, 7,2 dl pitäisi riittää)

  1. Pese riisi kunnes huuhteluvesi on aivan kirkasta eli sellaiset seitsemisen kertaa.
  2. Lisää mausteet ja vesi, keitä kannella peitettynä keskiämmöllä, kunnes vesikerros riisin päältä on haihtunut. Pienennä lämpöä, jatka keittämistä vielä kymmenisen minuuttia. Laita levy pois päältä. Jätä paikoilleen kymmeneksi minuutiksi ja erottele riisi haarukalla tai jollain tikulla.

 

IMG_1920

 

Valkosipulicurry

120 valkosipulinkynttä
1/2 punasipuli
4-5 kuivattua maustekairapalmunlehteä (pandan leaves) – voi kuulemma jättää poiskin
15-18 kuivattua currylehteä
kaksi 2,5 cm palaa kanelitankoa (tai 1 tl jauhettua kanelia)
4 cm pala tuoretta vihreää chiliä (keskivahva)
1,5 tl suolaa
1/2 tl kurkumajauhetta
2 tl öljyä paistamiseen
4,5 dl laimeaa kookosmaitoa (eli tavallinen kaupan kookosmaito, johon lisätään puolet kuumaa vettä)
2 tl paahdettua curryjauhetta (ruskeampaa kuin tavallinen curryjauhe)

  1. Puolita valkosipulinkynnet. 20 kynttä per nenä on oikea määrä – lopputulos ei ole ollenkaan valkosipulinen vaan ihanan pehmeä ja makea!Leikkaa ohut siivu siitä rumasta päästä pois ja halkaise kynnet pitkittäin kahtia – näin ne on helppo kuoria. Leikkaa punasipulin puolikas paperinohuiksi viipaleiksi, pilko chili.
  2. Sekoita valkosipulinkynsien sekaan kurkuma ja suola.
  3. Kuumenna kattilassa öljy kiehuvaksi ja lisää punasipuli, chili, kaneli, currylehdet ja maustekairapalmunlehdet ja paista kunnes sipuli on karamellisoitunut.
  4. Lisää valkosipulinkynsiseos kattilaan, sekoita hyvin ja jatka paistamista keskilämmöllä. Lisää paahdettu curryjauhe.
  5. Lisää seokseen laimea kookosmaito. Keitä keskilämmöllä kansi päällä puolisen tuntia ja sekoita viiden minuutin välein (tärkeää – muuten palaa pohjaan).

valkosipulicurryn ainekset

 

Tässä vähän Sri Lankan makuja kotikeittiöön! Lisää kokkikurssilla opittuja herkkuja tulossa myöhemmin.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kasvisruuat, Maailmalta

Piknik-eväitä: sitruunainen perunasalaatti fetalla ja rucolalla

Tänä kesänä missionani on kokeilla piknikin merkeissä erilaisia salaatteja. Piknikkausi polkaistiin kunnolla käyntiin pari viikkoa sitten, jolloin tarjolla oli mm.:

  • korvapuusteja (Kinuski-kissan ohjeella ja fariinisokerilla tehtynä)
  • juustotikkuja (ohuen voitaikinalevyn päälle kananmunaa, parmesanraastetta, timjamia, suolaa ja pippuria, kierteille pyöriteltynä ja rapeaksi paistettuna)
  • pastasalaattia välimerellisillä aineksilla (aurinkokuivattua tomaattia, oliiveja, rucolaa, fetaa, kirsikkatomaatteja, paprikaa…)

Eilen puolestaan tein ihanaa perunasalaattia spontaanisti järjestetylle piknikillemme. Otin täältä mallia. Ihastuin tähän sitruunan ja uuden perunan yhdistelmään heti! Tätä on pakko tehdä pian uudestaan. Yksi tärkeinpiä ainesosia tässä salaatissa on hyvä oliiviöljy. Kaisun kreikasta tuoma, selkeästi vihreän värinen neitsytoliiviöljy sopii tähän paremmin kuin hyvin. Tämä oli ensimmäinen kerta tänä kesänä, kun söin uusia perunoita, vieläpä kotimaisia (itävaltalaisia🙂. Perunoita pilkkoessani otin voipaketin ja merisuolamyllyn leikkuulaudan viereen, ja saattaa olla, että aika moni pottu meni salaatin sijaan suoraan suuhun… Suomen pottuja odotellessa!

image

Sitruunainen perunasalaatti fetalla ja rucolalla

1 kg uusia perunoita
1 pieni prk pieniä kapriksia
1 prk öljyssä marinoitua fetaa
4 kevätsipulia
suolaa ja mustapippuria tarvittaessa
rucolaa

Kastike:

1 dl hyvää neitsytoliiviöljyä (kreetalainen on parasta!)
1 sitruunan kuori ja mehu
suolaa ja mustapippuria

  1. Pese ja keitä perunat juuri ja juuri kypsiksi (laita uudet perunat aina vasta kiehuvaan veteen).
  2. Sekoita kastikkeen ainekset yhteen.
  3. Pilko kuumat perunat suupaloiksi ja sekoita heti kastikkeen kanssa. Kastike imeytyy helpommin kuumiin perunoihin.
  4. Pilko kevätsipuli pieneksi.
  5. Lisää kaikki loput ainekset perunoiden joukkoon. Rucola kannattaa tosin lisätä vasta sitten, kun perunat ovat jäähtyneet kunnolla, ja jos kuljetat salaatin esim. piknikille, lisää rucola joukkoon vasta tarjoiluvaiheessa.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Spartalaisen keittiön pikajuustokakku

Yhden risteyksen kylässä järjestetään huomenna karnevaalit, mutta tällä kokilla on lento Wieniin. Leipomot pursuavat karnevaaliherkkuja – halvaa, tippaleipiä etäisesti muistuttavia sokeriunelmia ja vaikka minkälaisia kermaleivoksia. Juustokakkuja vaan ei koskaan näy, joten sellainen piti pyöräyttää, vaikkei sitä sähkövatkainta ole eikä edes kakkuvuokaa. Mallia otin näistä ohjeista, mutta ilman sen kummempia mittoja. Torilla myytiin paikallisia mansikoita, niitä koristeiksi ja täytteeseen ah niin aromikkaiden sitruunoiden mehua ja kuorta makua antamaan.

pikajuustokakku

Spartalaisen keittiön pikajuustokakku

Pohja:

6-7 Digestive-keksiä
sellaiset 30-40 g sulatettua voita
hieman sokeria
ripaus vaniljasokeria

Täyte:

1 pkt Philadelphia-tuorejuustoa
pari lorausta sitruunamehua
hiukkasen raastettua sitruunan kuorta
puolisen desiä sokeria
ripaus vaniljasokeria
muutama turaus kermavaahtopurkista

  1. Sulata voi pohjaa varten. Murskaa keksit lyömällä niitä kattilalla. Sekoita pohjan ainekset keskenään ja painele sopivan astian pohjalle(tässä tapauksessa savisen puolen kilon jogurttiastian – inspiraatio-ohjeissa käytettiin kauniita juomalaseja annosmaljoina, mutta niitä kun ei tästä huushollista löydy).
  2. Sekoita haarukalla tuorejuusto, sitruunamehu, sitruunan kuori, sokeri ja vaniljasokeri keskenään tasaiseksi massaksi. Ole varovainen sitruunamehun kanssa, ettei seoksesta tule liian löysää tai kitkerää. Äläkä laita liikaa sokeria, jos käytät valmista kermavaahtoa, siinähän on sokeria enemmän kuin laki sallii.
  3. Lisää lopuksi pari kunnon turausta kermavaahtopurkista (sellaisesta valmiiksi vaahdotetusta), kunnes tuorejuustokermatäyte on koostumukseltaan sopivaa. Sekoita varovasti, tuosta valmiista vaahdosta kun ei koskaan tiedä. Levitä keksimurupohjan päälle. Koristele viipaloiduilla mansikoilla ja laita jääkaappiin odottamaan muutamaksi tunniksi tai kunnes työmiehet palaavat appelsiinitarhalta.

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Jälkiruuat, Leivonta, Maailmalta

Hot wings, bataattiranskalaiset ja helppo valkosipulimajoneesi

Tuliset kanansiivet ovat ehkä yksi lempparini kanaruokien joukossa. Kuten aiemminkin olen todennut, luun vieressä se liha vaan sattuu olemaan paljon maukkaampaa ja mehukkaampaa kuin rintafileessä. Suomesta saa ostettua valmiiksi marinoituja, ihan hyvältä maistuvia siipiä. Itävallassa en ole vielä törmännyt hyviin marinoituihin lihatuotteisiin. Täällä on muutenkin paljon yleisempää ostaa lihat au naturellina.

Onneksi tällaisen grillimarinadin tekeminen on supernopeaa. Otin mallia täältä, muuntelin hieman. Tulisuutta voi helposti säätää oman maun mukaan. Meillä siivet ehtivät marinoitua vain vajaan tunnin verran, mutta maku oli kohdillaan. Ja lopputulos on ihanan tahmainen!

 

kanansiivet majoneesi bataattiranskalaiset

 

Marinoidut kanansiivet

1 kg kanansiipiä
3 valkosipulinkynttä murskattuna
2 rkl öljyä
3 rkl viinietikkaa
1 rkl paprika- tai savupaprikajauhetta
1 rkl Worcestershire-kastiketta
2 tl yrttisuolaa
tabascoa, chilikastiketta, chilijauhetta (mitä kaapista löytyy)
loraus ketsuppia
3 rkl juoksevaa hunajaa

  1. Yhdistä marinadin ainekset ja levitä tahna siipiin. Marinoi jääkaapissa ainakin tunnin verran.
  2. Kuumenna uuni 180 asteeseen. Ota ylimääräinen marinadi talteen ja levitä siivet uunipellille leivinpaperin päälle. Paista uunissa 30 minuuttia ja sitten valele siiipiä marinadilla. Nosta uunin lämpötila 200 asteeseen ja Paista vielä 20-30 minuuttia, kunnes suurin osa marinadista on haihtunut ja siivistä on tullut tahmaisia.

 

Tämä Satu Koiviston majoneesiohje on ihan naurettavan helppo: yhdistä kaikki aineet ja surauta sauvasekoittimella täydelliseksi majoneesiksi. Mausteena voi käyttää valkosipulia, niin kuin meillä, tai vaikkapa chiliä tai paprikaa.

Kotitekoinen, idioottivarma majoneesi

2 valkosipulinkynttä
2 tl dijon-sinappia
1 kananmuna
1/2 sitruunan mehu
hieman valkopippuria
ripaus suolaa
2 dl rypsiöljyä (huoneenlämpöistä)

  1. Hienonna valkosipulinkynnet.
  2. Laita kaikki ainekset (myös öljy!) korkeaan, kapeaan sekoitusastiaan (sellaiseen, joka tulee monien sauvasekottimien mukana).
  3. Laita sauvasekoittimen terä kiinni sekoitusastian pohjaan. Käynnistä sauvasekoitin ja nosta terää hiljalleen ylöspäin. Valmista!

 

Bataattiranskalaiset syntyvät tietysti ranskalaisten perunoiden tapaan: Leikkaa juures tikuiksi, lisää öljyä ja paista uunipellillä leivinpaperin päällä 225 asteessa, kunnes haluttu kypsyysaste on saavutettu. Kaisulta saatu lisävinkki: Liota tikkuja kuumassa (vedenkeittimessä keitetyssä) vedessä, ennen kuin laitat ne pellille ja uunin. Näin ranskalaiset paistuvat paljon nopeammin ja niistä tulee rapeampia!

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Alkuruuat, Naposteltavat, Pääruuat

Pinaattiriisi – Spanakorizo

Tämä herkku, paikalliselta nimeltään spanakorizo, ei oikeastaan reseptiä kaipaa eikä ole muutenkaan ihmeellinen, mutta yhden risteyksen kylässä pinaattiriisi on porissut padassa kerran jos toisenkin – torilta kun saa niin kaunista pienilehtistä pinaattia ja kaapista löytyy valtava kattila. Pinaattiriisiä voi tehdä monimutkaisemmallakin tavalla, kuullottaa ensin sipulia pannulla ja lisätä kasvislientä ja ties mitä mausteita (joita ei kyläkaupassa edes ole) jne. Ja keitetystä kanan maksastakin riisin seassa on ollut puhetta. Mutta tällä hellalla laitetaan mutkat suoriksi tälläkin kertaa (ja tuota kanan maksaan ei kyllä varmasti tällä hellalla tulla näkemään). Määriä ei ole taaskaan tarkkaan mitattu, laittakaa fiilisten mukaan.

pinaattiriisi

Pinaattiriisi

riisiä (ei sitä basmatiriisiä vaan sellaista tahmeampaa sorttia)
reilusti tuoretta pinaattia, saa olla sellaiset puoli kattilallista
suolaa
kunnon loraus oliiviöljyä
1-2 valkosipulinkynttä
loraus sitruunamehua
hiukkasen sitruunan raastettua kuorta
ja taas kerran sitä fetaa

  1. Pese pinaatti ja revi lehdet hieman pienemmiksi. Laita kattilaan kiehumaan vettä riisipaketin ohjeiden mukaan mutta lisää hieman ekstraa. Lisää keitinveteen suolaa ja laita pinaatit porisemaan.
  2. Lisää riisi, kun pinaatit ovat keittyneet pehmeiksi ja tummanvihreiksi. Lorauta perään öljyä ja vaikka vielä vähän suolaa. Keittele kunnes riisi on kypsää ja sekoita usein. Riisin tulee jäädä löysäksi, ja keitinvettä saa olla ihan näkyvissä asti – jos tuntuu, että riisi imee kypsyessään kaiken veden, laita vedenkeitin hommiin ja lisää kiehuvaa vettä kattilaan lorauksina.
  3. Lisää kypsymisen loppuvaiheessa sekaan murskattu valkosipulinkynsi tai pari ja hitusen verran sitruunan raastettua kuorta. Kun keitos vaikuttaa valmiilta, purista sekaan hieman sitruunamehua ja lorauta vielä kerran oliiviöljyä.
  4. Ja annosten päälle vielä reilusti sitä fetaa.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kasvisruuat, Maailmalta, Pääruuat